Onko työssäkäynti oikeasti mukavaa?

Olen työtön mutta mulla on myös huonostipalkattu osa-aikatyö ja se on mukavaa, rakastan, jee!

Kai niitäkin on, jotka oikeasti tykkäävät työstään. Tavallaan tykkään minäkin, mutta muotoilisin asian niin, että työni on kaikista töistä se vähiten huono vaihtoehto, suurimmaksi osaksi. Ehkä keksisin pari muutakin parempaa työtä, mutta niillä ei tule toimeen. Pakkoahan se työnteko loppujen lopuksi aina on.

40 tuntia viikossa on liikaa kellokortin vankina.

Itse kyllästyin töissäkäyntiin ja jäin eläkkeelle 

Vihaan duuniani.

Töihin meno = nälän sanelemia pakkoliikkeitä.

Ja palkka on huono... 🙄

Tykkään työstäni ja palkka on hyvä. Mutta, jos voittaisin lotossa, en tekisi päivääkään enää minkäänlaista työtä. 

Aina ennen työvuoroa mietin että en halua mennä töihin. Töissä ollessa kuitenkin on kivaa. Yleisesti mietittynä voin paremmin kun on työn takia jotain tekemistä enkä vain loju vauvapalstalla koko hereilläoloaikaani. 

En nyt varsinaisesti tykkää työstäni, mutta työttömänä oloa inhosin vielä enemmän. Työ tuo itselle tiettyä rutiinia, ryhtiä ja sosiaalisia kontakteja elämään, toki myös enemmän rahaa. Mutta voi olla että haluaisin tehdä töitä, ainakin jonkin verran, vaikka saisin saman rahan kuin kotona makaamisesta.

Mielestäni työkykyisen ja mieleisensä ammatin omaavan ihmisen on parempi käydä työssä kuin olla käymättä. Yhteiskunnan toiminnan pyörittäminen oman työpanoksen myötä on arvokasta, vaikka olisi niin  varakas, että katsoisi muilla kuin tuloveroilla kykenevänsä  maksamaan osuutensa tästä systeemistä. Työnteko on välttämätöntä, jotta maailmassa voidaan elää - miksi asettua sen ulkopuolelle vain koska voi? Työtä tekevä vanhempi on myös lapsille esimerkki normaalista elämästä.

Vihaan jokaista työpäivää.  Vain rahan takia käyn töissä. Kaiken lisäksi paska palkka. Joka lauantai toivon lottovoittoa. 

Nykyään olen tk-eläkkeellä, mutta nuorena oli kivaa olla työssä. Hyvä porukka, yhteisiä juhlia ja muita menoja. Kyllä tykkäsin.

Olen nuoresta asti tehnyt työtä. Yrittäjäperheen lapsena koulujen loma-ajat, viikonloput ja illat koulupäivien jälkeen aika nuoresta kului töitä tehdessä. Minulle on varmaan tullut työtä tekevän ihmisen identiteetti, olen aina halunnut tehdä töitä ja paskemmatkin duunit kuten lehtimyynti on kelvannut. Toki olen kouluttautunut pitkälle, osin työn ohessa, jotta olen päässyt tekemään sellaista työtä mitä haluan tehdä. 

Rakastan aidosti työtäni ja koen olevani hyödyllinen ja tärkeä työssäni. Ikävä kyllä hoitoalan työn huono puoli on palkkaus.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuoresta asti tehnyt työtä. Yrittäjäperheen lapsena koulujen loma-ajat, viikonloput ja illat koulupäivien jälkeen aika nuoresta kului töitä tehdessä. Minulle on varmaan tullut työtä tekevän ihmisen identiteetti, olen aina halunnut tehdä töitä ja paskemmatkin duunit kuten lehtimyynti on kelvannut. Toki olen kouluttautunut pitkälle, osin työn ohessa, jotta olen päässyt tekemään sellaista työtä mitä haluan tehdä. 

Pojanpoikani täyttää keväällä 15. Juteltiin niitä näitä, kun totesi: ' meillä on suvussa vissiin pakko mennä töihin heti, kun on tarpeeksi vanha.' Eipä siinä auttanut paljon muu kuin myönnellä. 

Pidän työstäni mutta jos saisin saman palkan kotona olosta niin jäisin kotiin. Keksin kyllä mielekästä tekemistä ilman työtä.