Lue keskustelun säännöt.
Miten saada yhteys vanhoihin ystäviin?
09.10.2018 |
Minulla oli yläasteella kaksi hyvää ystävää. Vuosien myötä yhteydenpito on lakannut puolin ja toisin. Itse olin useamman vuoden masentunut enkä jaksanut/halunnut/pystynyt ottamaan yhteyttä - tuota ennen jo oli sellaisia tapahtumia, jotka veivät kaiken energiani ja joita peittelin enkä pitänyt yhteyttä mihinkään suuntaan, häpesin omaa tilannettani. Yksi syy kai vielä on, etten ole facebookissa, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin...
Noh, haluaisin tutustua näihin ihmisiin taas uudelleen. Tiedän, että he ovat edelleen tiiviisti tekemisissä ja se tietysti saa oloni täysin syrjäytetyksi. Muutama reagointia vaille jäänyt joulukorttikin on tullut lähetettyä. Unohtaako koko juttu vai laittaa rohkeasti viestiä? Miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa ääneen menneisyydestä? Mitään riitoja tms. ei meillä tietääkseni ole ollut.
Kommentit (13)
Jos mitään reagointia aiempiin yhteydenottoihin ei ole ollut, niin en viitsisi nähdä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soita heille ja ehdota tapaamista vaikka kahvilla, niin voitte jutella uudelleen.
Voit pahoitella tapaamisessa sitä, että yhteydenpito jäi jossain vaiheessa.
En kyllä soittaisi. Laittaisin jotain viestiä, jossa kertoisin jotain lyhykäisesti ja kiinnostuksesta tavata. Eli vähän saatesanoja, ei vaan sellaista, "olis kiva tavata". Mutta en odottaisi liikoja. Ikävä kyllä ihmissuhteet myös vaatii yhteydenpitoa, on ymmärrettävää, jos kaikkia ei nappaa sellainen, että vuosien jälkeen halutaan olla tekemisissä. Toivottavasti kuitenkin saat vastakaikua :)
Itseasiassa toiselta sain itsekin ns. vastauksena joulukortin, toinen ei reagoinut mitenkään. Sitä reagoimatonta vielä ensisijaisesti kaipailen..! Tosin en nyt ehkä osaa pitää joulukorttiin vastaamattomuutta varsinaisena torjuntana, niistähän ei aina tiedä menevätkö perillekään. Asutaan kaukana toisistamme fonectan mukaan, joten tapaaminen ei onnistu tuosta vaan. Onko kukaan onnistunut oikeasti lämmittämään vanhaa ystävyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita heille ja ehdota tapaamista vaikka kahvilla, niin voitte jutella uudelleen.
Voit pahoitella tapaamisessa sitä, että yhteydenpito jäi jossain vaiheessa.
En kyllä soittaisi. Laittaisin jotain viestiä, jossa kertoisin jotain lyhykäisesti ja kiinnostuksesta tavata. Eli vähän saatesanoja, ei vaan sellaista, "olis kiva tavata". Mutta en odottaisi liikoja. Ikävä kyllä ihmissuhteet myös vaatii yhteydenpitoa, on ymmärrettävää, jos kaikkia ei nappaa sellainen, että vuosien jälkeen halutaan olla tekemisissä. Toivottavasti kuitenkin saat vastakaikua :)
Tätä vähän pelkäänkin, että heitä ei vaan enää kiinnosta. Nykyään ihmisten aika tuntuu olevan niin arvokasta, sitä ei tärvätä kehen tahansa... :/
Olen pitänyt vähän yhteyttä yhteen kolmanteen henkilöön. Häntä en ole nähnyt myöskään vuosiin, viestitellyt vain erittäin satunnaisesti ja toodella pitkä tauko oli siinäkin. Mitään torjumisajatuksia en ole koskaan saanut hänestä ja itsekin olen vilpittömästi ilahtunut viesteistä. Outoa.
Ota yhteyttä ja ole "hyvä tyyppi". Sinnikkäällä hyvän tyypin leikkimisellä saa vaikka vihamiehestäänkin kaverin. Onko se kaveruus sitten oikeasti sen arvoista, jos se ei luonnostaan ole vuorovaikutteista, on asia erikseen. Ne piirteet, miksi olet alunperin heidän seurastaan pois hakeutunut, eivät mihinkään kuitenkaan katoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita heille ja ehdota tapaamista vaikka kahvilla, niin voitte jutella uudelleen.
Voit pahoitella tapaamisessa sitä, että yhteydenpito jäi jossain vaiheessa.
En kyllä soittaisi. Laittaisin jotain viestiä, jossa kertoisin jotain lyhykäisesti ja kiinnostuksesta tavata. Eli vähän saatesanoja, ei vaan sellaista, "olis kiva tavata". Mutta en odottaisi liikoja. Ikävä kyllä ihmissuhteet myös vaatii yhteydenpitoa, on ymmärrettävää, jos kaikkia ei nappaa sellainen, että vuosien jälkeen halutaan olla tekemisissä. Toivottavasti kuitenkin saat vastakaikua :)
Tätä vähän pelkäänkin, että heitä ei vaan enää kiinnosta. Nykyään ihmisten aika tuntuu olevan niin arvokasta, sitä ei tärvätä kehen tahansa... :/
Olen pitänyt vähän yhteyttä yhteen kolmanteen henkilöön. Häntä en ole nähnyt myöskään vuosiin, viestitellyt vain erittäin satunnaisesti ja toodella pitkä tauko oli siinäkin. Mitään torjumisajatuksia en ole koskaan saanut hänestä ja itsekin olen vilpittömästi ilahtunut viesteistä. Outoa.
Tällaisia ystäviä itselläkin on suurin osa. Elämä on vienyt erilleen, mutta pitkän historian ja sitä kautta syntyneen ymmärryksen ja turvallisuudentunteen takia erittäin tärkeitä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä ja ole "hyvä tyyppi". Sinnikkäällä hyvän tyypin leikkimisellä saa vaikka vihamiehestäänkin kaverin. Onko se kaveruus sitten oikeasti sen arvoista, jos se ei luonnostaan ole vuorovaikutteista, on asia erikseen. Ne piirteet, miksi olet alunperin heidän seurastaan pois hakeutunut, eivät mihinkään kuitenkaan katoa.
Sepä se kun olen oikeastikin hyvä tyyppi. :) Voin siis ihan vilpittömästi sanoa olevani hauska, fiksu ja huomioonottavainen ihminen. Masennus ja muut elämäni lieveilmiöt veivät vain kaikki voimat ja oma elämä hävetti niin paljon, että halusin vain käpertyä johonkin loukkoon pois kaikista kaverisuhteista. Yhtäkkiä kuukaudet venyivät vuosiksi, ja nyt on varmaan kulunut 6 v mistään yhteydenotosta tältä toiselta ihmiseltä. Osittain tässä on mukana varmasti " kolmen tytön dynamiikka" - tuntisin oloni vähemmän surkeaksi, jos nämä kaksikaan eivät olisi tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin voit ottaa yhteyttä. Vaikka tekstarilla tai whatsappissa. Sitten jos vastaanotto on hyvä, mutta näkeminen on hankalaa, niin voihan sitä kysyä, jos vaikka sähköpostilla olisitte enemmän yhteyksissä tai soittelisitte.
Itse olen surkea pitämään yhteyttä (enkä enää lähettele koskaan kortteja), mutta ilahdun aina kun joku muistaa vuosienkin takaa. Joskus siitä ei vain synny enää kunnon keskustelua tai ei aikomisesta huolimatta saada nähtyä. Ei siis kannata odottaa liikoja, mutta silti on ihan kiva juttu.
En olisi uskonut että av:lle kirjoittaminen auttaisi, mutta jo pelkästään asian pukeminen sanoiksi ja nämä muutamat vastaukset helpottivat oloani. Kiitos vastanneille! :)
Ymmärsin tässä, että edelleen pidän omaa elämääni aika ankeana ja jos nyt jompikumpi näistä ihmisistä ehdottaisi tapaamista, menisin varmaan lähinnä paniikkiin. Tuntuu että muilla elämä on mennyt eteenpäin ja on täynnä kaikkea mukavaa ja itse vain jurotan jumissa huonossa elämäntilanteessa... Tiedän ettei elämä ole mikään kilpailu eikä muillakaan oikeasti niin ihmeellistä ole, mutta väkisinhän sitä vertailee. Toiset ovat (minun käsityksissäni) hyvissä työpaikoissa, matkustelevat, menevät naimisiin ja saavat lapsia... Itse jumitan ankeudessa, kehnossa parisuhteessa, vähävaraisena, lapsettomana eikä mitään uraakaan ole. Lihonutkin olen hirveästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tietysti myös vellon itsesäälissä... :D
Ehkä pitää alkaa laittaa tätä omaa elämää kuntoon, pala palalta, ja sitten miettiä muita. Kaikkiin asioihin en voi vaikuttaa, mutta ainakin syömiseni, liikkumiseni ja nukkumiseni voin päättää itse. Jos sitten löytyisi rohkeutta ystävyyksienkin elvyttämiseen. Klassinen luokkakokouselokuvien teema... :D
Kokeile ottaa yhteyttä esim. ouja-laudalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ottaa yhteyttä esim. ouja-laudalla.
Ehheheh! :D itseasiassa näen heistä usein unta, joten siksikin asia pyörii mielessä...
Soita heille ja ehdota tapaamista vaikka kahvilla, niin voitte jutella uudelleen.
Voit pahoitella tapaamisessa sitä, että yhteydenpito jäi jossain vaiheessa.