Kostea ja sekoileva nuoruus ja aikuisuus- nyt harmittaa ja välillä ahdistaa
Muutin opiskelemaan pohjoisesta etelään ja heräsin aivan uuteen maailmaan, verrattuna kotiseutuni siis.
Lähdin täysillä klubia suomaan, keikoille ja ihan helvetisti juomaan.
Siitä sitten työelämään ja sujuvasti kosteaa vapaa-aikaa.
Olen aina ollut työelämässä ja pitkissä suhteissa , mutta aito..
Nyt 50 v tulee mieleen että mullahan meni 30 vuotta lotratessa. Olen aina juonut tukevat kännit ja hukannut takkeja ja itkeskellyt tunteellisena yms.
Nyt olen lopettanut melkein kokonaan koko touhun ja tuntuu, että herrajumala, miten mä olen tuhlannut aikaani! Ihan älyttömään.
Mieleen nousee jotain muistoja, erittäin hämäriä, kun olen jossain vappubileissä juonut itseni muutamassa tunnissa kolmeen promilleen.
Miksi, ja voi miksi!? Ahdistaa hukattu aika.
Onko muilla tämmöisiä oloja, vai olenko vaan tulossa vanhaksi?
Kommentit (9)
Mietin tänään ihan samaa - tuhlattua aikaa krapuloissaan. Olen lopettanut alkoholin käytön kokonaan, mutta muutama vuosikymmen meni melkoisen kosteissa merkeissä. En vaihtaisi päivääkään pois, kuitenkaan. Menetettyä aikaa ei saa takaisin, mutta uskoisin että ilman niitä alkoholinhuuruisia hukattuja hetkiä en olisi niin vahva ihminen mitä olen tällä hetkellä.
Mitä sellaista suremaan, mille ei enää mitään voi? Tee tästä hetkestä ja huomisesta sellainen, ettei tarvitse katua.
Olen itsekin pohtinut että kaksikymppisenä kulutin aikaa TODELLA paljon biletykseen. Mutta hauskaa oli 😄 ja nyt kolmekymppisenä laitan rahani mieluummin hyvään ravintolaruokaan ja jään viikonloppuiltaisin hyvällä omallatunnolla kotiin saunomaan ja kirjaa lukemaan. ☺
Eipä ainakaan vanhuksena harmita etten olisi mennyt aikanaan tarpeeksi.
Kaksikymppisenä myös reppureissasin paljon, eli ehdin tehdä jotain muutakin kuin vain käydä baareissa. ☺ Aika aikansa kutakin, matkustamista olen toki kolmekymppisenäkin jatkanut.
No aloitat nyt sitten sellaisen elämän missä on enemmän sisältöä, ei oo liian myöhäistä vielä.
Olet fiksu mielestäni kun ajattelet asioita. Uskon että ihmisellä on aina jotain uutta, kun vain antaa luvan itselleen.
Kymmenen vuoden kuluttua suret murehtimiseen käyttämääsi aikaa.
Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku. Antaa mennä vaan.
Ei harmita eikä ahdista. Hauskaa on ollut, eikä biletyksestä ole koskaan mitään ongelmia seurannut. Ei ole eroja tullut eikä töistä potkuja. Rahaa on mennyt, mutta niin ne olisivat menneet johonkin joka tapauksessa.