Jos isä tulee elämään vasta aikuisiällä...

Onko kellään kokemuksia?

Riippu täysin olosuhteista ja tilanteesta. Eihän tuohon mitään valmista mallia ole. Kaikki elämät omanlaisiansa, samoin ihmisten historiat.

Minun poikani isä katosi elämästämme pojan ollessa 2-vuotias, eikä missään tapauksessa halunnut lasta nähdä. Olimme naimisissa ja tietysti sitten hain eron. Mitään hänestä emme kuulleet, ennen kuin poika oli armeijassa. Silloin yllättäen hän sai kirjeen tuntemattomalta naiselta joka pyysi poikaani ottamaan yhteyttä isäänsä. Isä olisi halukas tapaamaan mutta ei itse uskaltanut ottaa yhteyttä.

No yhdellä kotilomalla poika ajoi isänsä kotikaupunkiin tapaamiseen. Viipyi yli yön. Ei siitä mitään isä-poika suhdetta saatu lämmitettyä. Isä oli vieras eikä poika osannut  häneen suhtautua. Siihen se lässähti sitten.

Sanottakoot, että yksin hänet kasvatin ja alkuvuosina yritin lastenvalvojan kanssa saada aikaan jonkinlaista tapaamista näiden kahden välille. Isää ei kiinnostanut joten ei voitu pakottaakaan. Ei myöskään maksanut koskaan elatusmaksuja. Eron jälkeen pysyin yksin ja asuimme kahdestaan kunnes poika meni armeijaan ja sen jälkeen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja sitä tietä omaan elämään. 

Mutta  kuten sanoin, tilanteet ja olosuhteet ovat erilaisia. Mitään neuvoa ei voi antaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippu täysin olosuhteista ja tilanteesta. Eihän tuohon mitään valmista mallia ole. Kaikki elämät omanlaisiansa, samoin ihmisten historiat.

Minun poikani isä katosi elämästämme pojan ollessa 2-vuotias, eikä missään tapauksessa halunnut lasta nähdä. Olimme naimisissa ja tietysti sitten hain eron. Mitään hänestä emme kuulleet, ennen kuin poika oli armeijassa. Silloin yllättäen hän sai kirjeen tuntemattomalta naiselta joka pyysi poikaani ottamaan yhteyttä isäänsä. Isä olisi halukas tapaamaan mutta ei itse uskaltanut ottaa yhteyttä.

No yhdellä kotilomalla poika ajoi isänsä kotikaupunkiin tapaamiseen. Viipyi yli yön. Ei siitä mitään isä-poika suhdetta saatu lämmitettyä. Isä oli vieras eikä poika osannut  häneen suhtautua. Siihen se lässähti sitten.

Sanottakoot, että yksin hänet kasvatin ja alkuvuosina yritin lastenvalvojan kanssa saada aikaan jonkinlaista tapaamista näiden kahden välille. Isää ei kiinnostanut joten ei voitu pakottaakaan. Ei myöskään maksanut koskaan elatusmaksuja. Eron jälkeen pysyin yksin ja asuimme kahdestaan kunnes poika meni armeijaan ja sen jälkeen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja sitä tietä omaan elämään. 

Mutta  kuten sanoin, tilanteet ja olosuhteet ovat erilaisia. Mitään neuvoa ei voi antaa.

Mitä tarkoittaa, ettei maksanut koskaan elatusmaksuja? Nehän on pakko maksaa, halusi tai ei. 

Itse asiaan, kuulostaa vähän siltä, että toinen haluaa vain elää helppoa elämää ja poimia rusinoita pullasta. Aikuisen lapsen kanssa on helppoa. Se työ tehdään lapsen ollessa vauva ja pieni. Tuollaiset vanhemmat ovat kuin halunneet "skipata" yli työlään ja vaikean vaiheen. Se on vain niin, että niin makaa kuin petaa ja jos haluaa jotain, on tehtävä työtä sen eteen. Tuollaiset laiskurit kuolevat yksin ja ovat sen itse itselleen aiheuttaneet.

Voi vaikuttaa paljonkin. Isän mukana tuli sisaruspuolet ja muu suku.

Elämä asettuu. Uusia ihmissuhteita. Huomaa mistä on perinyt piirteitään.  Tulee tuttu olo joidenkin kanssa, vaikka on tuntenut vasta vähän aikaa.

Vaimosi voisi tuntea oikeutettua vihaa sitä henkilöä kohtaan, joka on eristänyt hänet aikoinaan isästä valheellisilla syillä? Viha on kyettävä käsittelemään aikuismaisesti. Voi kertoa, miten tämä henkilö on tehnyt väärin ja loukannut.

"Mitä tarkoittaa, ettei maksanut koskaan elatusmaksuja? Nehän on pakko maksaa, halusi tai ei."

Tarkoittaa sitä että ei maksanut elatusmaksuja. Sain kunnalta elatustukea kyllä, mutta mies ei osuuttaan hoitanut.

Yhdessä vaiheessa niitä peräsin mutta vastaus tuli, että varaton, ei voi periä mitään. Sitä en tiedä saiko kunta koskaan omistaan mitään takaisin. Toki sen tiedän, että tuohon kunnalliseen tukeen olin oikeutettu ja sen hain.

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi voisi tuntea oikeutettua vihaa sitä henkilöä kohtaan, joka on eristänyt hänet aikoinaan isästä valheellisilla syillä? Viha on kyettävä käsittelemään aikuismaisesti. Voi kertoa, miten tämä henkilö on tehnyt väärin ja loukannut.

Tuntuu, että tätä vihaa hän ei ole koskaan käynyt läpi, koska äiti on osannut selittää asiat itselleen edullisesti. Pahinta on, että isä koko ajan asunut lähellä ja kaivannut tuntemattomaksi jäänyttä lastaan.