Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkäaikaistyötön äiti voi iloita, kun aikuistuva lapsi saa työtä?
02.10.2018 |
Nuori ylioppilastyttöni sai hyvinpalkattua työtä. Kielitataitoa on, ja digiosaamista. Minä olen 50 vuotias pitkäaikaistyötön opettaja, enkä ole digiosaaja lainkaan. Kielitaitoni on ruosteessa, pahoin unohtunut jo. Minun on vaikea iloita tyttäreni puolesta, koska minulla on elämässäni hyvin vaikea työllistyä. Ehkä olen kateellinen, vaikka tiedän kateuden olevan väärin etenkin omaa lasta kohtaan. On vaikea olla onnellinen että tyttö sai välivuodeksi työtä, vaikka järjen mukaan minun pitäisi riemuita että hän ei joudu työkkäriin, toivoakseni koskaan.
Kommentit (8)
Sulla on tunne-elämä pielessä. Mä olen aina onnellinen kun lapseni onnistuu jossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerropa ajatuksesi lapsellesi, eiköhän hän lopeta työt ja jatka suvun perinnettä pitkäaikaistyöttömänä.
Oletko miettinyt pystytkö ylipäänsä iloitsemaan muiden onnesta tai onnistumisesta heidän puolestaan ikinä? Vai vain tyttäresi kohdalla?
Opettajana tiedät, että asioita oppii harjoittelemalla. Ja sitten sitä digiä treenaamaan ja palauttamaan kielitaitoa. Jos et ohjelmistosuunnitteluun tähtää, niin kaikki ohjelmat ovat päätekäyttäjälle vain harjoittelun asia. Jos et pääse ammattiohjelmiin, käytä mahdollisimman monia samantyylisiä tai vaikka minkälaisia ohjelmia. Varmuus kasvaa ja seuraavan opettelu on aina helpompaa. Mullekin kolmas terveydenhuollon sairaskertomusohjelma oli jo aika helppo. Kaikissa niissä oli erilainen toimintalogiikka, eli ei juuri suoranaista hyötyä edellisen osaamisesta.
Kielitaito on harjoittelun asia, netissäkin voi treenata. Aloita vaikka lukemalla oman alasi julkaisuja englanniksi, tai vaikka jotain keskustelupalstaa. Nettihän sulla on, kun kerta tänne kirjoitat. Oon noin ikäisesi ja jouduin uudessa työssä preppaamaan ruotsin pari vuotta sitten jonkinlaiseen kuntoon. Opin ja pärjään.
Onnittelut tyttärelle ja tsemppiä äidille! Kateudella et etene mihinkään, pilaat vaan välit tyttäreen.
Hämmästyttävä tapa ajatella. Olen iloinen siitä, että lapsesi sai töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikaistyötön opettaja on sellainen harvinaisuus, että siitä on iso osa omaa valintaa tai mielenterveysongelmia.
Pakkohan tämän on olla provo. Luulisi, että pitkäaikaistyötön äiti olisi lapsen työpaikasta vielä iloisempi kuin muut, koska ei pidä sitä itsestään selvänä. Eikö koko vanhemmuuden idea ole se, että toivoo, että lapsella on asiat paremmin kuin itsellä?
Onko samoja kokemuksia tai tunteita muilla?