Lue keskustelun säännöt.
Te joiden lapsilla ei lainkaan isovanhempia- miten ”paikkaatte” tilannetta?
02.10.2018 |
Meillä tilanne jossa ei ollenkaan isovanhempia elämässä, harmittaa kovasti sillä olisin halunnut läheisen lämpimän suvun. Mun omiin vanhempiin välit poikki, väkivaltaiseen narsisti-isään meni pahoinpitelystä välit poikki 15v sitten (tekijänä isä). Isä kielsi äitiä pitämästä yhteyttä, eli menetin äidinkin. Nyt siis jo 15v ilman mitään yhteyttä.
Appikset taas oli jotenkin viileissäväleissä poikaansa jo kun tavattiin. Ilmoittivat heti että ovat sitten vainvieressä asuvan pojan perheen apuna ja tukena, ja mummo/ukki vain tälle miehen veljen perheelle. Toisen pojan perhe ei kiinnosta, ja tämä nyt ei johdu minusta, ei ole koskaan ollut riitaa tms.
Tänä aikana meille on syntynyt 2 kilttiä lasta, ihania ja suloisia. Kummatkaan isovanhemmat ei noteeras mitenkään. Mun vanhemmat ei ikinä ole nähnytkään ja appikset nähneet 10v sisään kolme kertaa lyhyesti.
Olosuhteita en saa muutettua, vaikka yrityänyt olen.
Miten voisi paikata puutetta iovanhemmista? Uskaltaisiko palkata isovanhempikaverin? Tai spr ystäväpalvelu? Naapurustossa ei oikein ole ketään vanhempaa joten ulkopuolelta pitää etsiä.
Ainoa sukulainen jota lapset näkee säännöllisesti on miehen vela sisko, mutta en voi odottaa että hän viettäisi aikaa lasteni kanssa kun ei lapsista pidä.
Miten muilla, oletteko muualta löytäneet vanhempia ”kaveeita” lapsille?
Kommentit (14)
Ei se oma aika ole ongelma vaan se että lapset kaipaavat selkeästi jotain ”mummolaa” tms. Lapset 6 ja 8, ja mulla kyllä on osallistuva mies. Kahdestaan ei tietenkään ole kertaakaan oltu missään kun ei ole hoitajaa, mutta yksin pääsee menemään kyllä.
Mulle on käynyt vähän noin kuten kuvasit, eli koska toivoisin tukiverkostoa, olen ottanut naapuruston lapsia meille kylään, hoitoon ja yökylään. Vastavuoroisuutta ei ole tullut, mulle kyllä tuodaan lapsia mielellään mutta eivät halua sitten vastineeksi hoitaa mun lapsia. Mutta ei tämäkään kovin haittaa, saan nyt sitä yhteisöllisyyttä tätä kautta edes vähän.
Lisäksi ehkä minä itsekin kaipaan vanhempaa naista elämääni. En ole 15 vuoteen kuullut sanaskaan äidistäni, ei ole ketään jolle voisi soitella ja kertoa kuulumisia. Ystäviä pari mutta lapsettomia hekin.
Kyllähän tää surettaa. Omat vanhemmat on menetetty tapaus niin kauan kun isä elää, erittäin aggressiivinen, hakkasi lapsena ja aikuisenskin jatkoi väkivalta”kasvatusta”. En halua heitä lasteni lähelle. Appiksiin yritin luoda kovasti suhdetta, lähetin lahjoja, kuvia, askarteluja, neuloin heille sukkia. Kertaakaan ei kiitosta, ei soittoa, vain kylmä tyhjyys. Monta vuotta yritin, viimein luovutin.
Harmittaa ja itkettää. Olen niin aikaansaava muuten (töissä ym) mutta tälle en voi mitään! Molemmat meistä ovat syntyneet huonoihin perheisiin, ja se on kyllä eräänlainen koko elämän suru. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, meilläkään ei ole isovanhempia, ainoa mummo kuoli 2015. Eikä juurikaan mitään turvaverkosto. Voisimmeko tukea toisiamme? Missäpäin asutte, matka ei ole este! Otathan yhteyttä minuun, Terveisin paivi.luotonenättägmail.com
Hei, meilläkään ei ole isovanhempia, ainoa mummo kuoli 2015. Eikä juurikaan mitään turvaverkosto. Voisimmeko tukea toisiamme? Missäpäin asutte, matka ei ole este! Otathan yhteyttä minuun, Terveisin paivi.luotonenättägmail.com
Ei meidänkään lapsella ole isovanhempia ollut, omat vanhempani kuolleet aikoja sitten.
Miehen vanhemmat ei välitä ei välitä kuin siitä toisen pojan perheestä, meillekkin suoraan sanottu että meitä he eivät auta.
Kertoo paljon kun muut lapset koulussa puhuivat mummoloistaan niin poikamme luuli että se on joku paikka missä vaan on paljon mummoja.
No, pärjätty ollaan ilman näitä ilkeitä appivanhempiakin.
Meillä ovat vainajia kaikki, viimeinenkin isovanhempi kuoli 8v sitten, esikoinen oli tuolloin 9v, kuopus 4v. Kun ei ole, ei ole, eikä sille mitään voi. Ei tuota ole tarvinnut mitenkään "kompensoida". Jonkun verran on joutunut kyllä koulun kanssa käymään keskustelua näistä kotitehtävistä "kysele isovanhemmiltasi, miten ennen elettiin" , kun on ollut open vaikea ymmärtää, että ihan kaikilla ei ole 1910-luvulla syntyneitä maatilanomistajia isovanhempina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me paikata asiaa mitenkään. Isovanhempia ei vain ole ja sillä siisti :D
Ei se mummola ole lapselle pakollinen. Eikä kukaan lapsista oo asiaa ihmetellyt tai kysellyt.
Meillä on aivan ihanat varamummo ja -pappa Punaisen ristin kautta . En minä oikein tiedä mitä heistä kertoisin. He on osana meidän perhettä, mutta ilmaisia lapsenvahteja he eivät ole. Joskus toki he viettää myös aikaa vain lasten kanssa muutaman tunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olisi täysipäiset isovanhemmat, joilta toisen vanhemman suku ominut lapset. Tiedän syytä meissäkin varmaan, kun lapsi tossun alla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ovat vainajia kaikki, viimeinenkin isovanhempi kuoli 8v sitten, esikoinen oli tuolloin 9v, kuopus 4v. Kun ei ole, ei ole, eikä sille mitään voi. Ei tuota ole tarvinnut mitenkään "kompensoida". Jonkun verran on joutunut kyllä koulun kanssa käymään keskustelua näistä kotitehtävistä "kysele isovanhemmiltasi, miten ennen elettiin" , kun on ollut open vaikea ymmärtää, että ihan kaikilla ei ole 1910-luvulla syntyneitä maatilanomistajia isovanhempina.
Kouluissa näköjään lasten nöyryyttäminen jatkuu. Olen samanlaisen isovanhempiin liittyvän tehtävän joutunut käymään läpi lasten kanssa.
Itse jäin alakoululaisena täysorvoksi ja siitä huolimatta pakotettiin joka vuosi askartelemaan sekä äitien- että isäinpäiväkortti. Käskettiin antaa mummolle ja vaarille, Mummoista toinen oli jo kuollut ja toinen mummo oli dementikko. Vaareja ei sodan vuoksi ollut ollenkaan.
Opetushallituksen pitäisi herätä touhuun kun kerran sukupuolineutraleista vessoista ja pukuhuoneistakin kohkataan. Mikseivät koululaiset voisi kaksi kertaa vuodessa vaikka askarrella korttia jonkun yksinäisen vanhuksen ilahduttamiseksi?
Päiväkodissa lapset leipoivat muffinseja joka vuosi ja veivät niitä vanhainkotiin. Oppivat käyttäytymään ryhmässäkin ihmisiksi kun kävivät jokaisen luona ja lauloivat yhdessä vanhuksille. Itse asiassa vanhuspäivä oli sellainen päivä, josta lapset olivat innoissaan koska olivat ylpeitä muffinseistaan ja siitä, että pystyivät tekemään jotain arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punainen Risti järjestää varamummotoimintaa.
Minusta tuo varamummotoiminta on outoa. Kuten myöskin halaukset tuolla pridessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla suomi24 keskustelusivuilla on sellaisa ikäryhmäpalstoja, tyyliin 60v ? Siellä moni kaipaa taas seuraansa tai kaveriksi lapsiperhettä. Eivät kaikki saa niitä rakkaita lapsenlapsia tai sitte miniä ei anna niiden käydä kylässä vaan kostaa milloin mistäkin jonnijoutavasta . Ainakin Tampereella on joskus toiminut sellainen Mummo-kammari. Sieltä voi jopa saada mummon. En nyt muista kaatuiko idea siihen, että useimmat toivoivat erityisesti, että se mummola olis rikas ja sinne vois viedä loput laskut joka jäivät odottamaan maksuvuoroa.
Ne isänpäiväkortit pitäsi koulussa kieltää.. Tiedän paljon lapsia jotka pelkäävät sitä askartelupäivää. Opettajalla on vielä sellainen nöyryytystapa, että kysyy koko luokan kuullen miten SE ISÄ KUOLI ? Ei aikusiltakaan yleisön edessä kysytä ykstyiskohtia, se on monelle lapselle se elämän järkyttävin tapaus, siitä ei puhuta kiusaajien kuullen.
Olet ehkä paremmassa tilanteessa ilman lasten isovanhempia, kuin jos olisit yrittänyt herättää heidän mielenkiintoaan, nähnyt siinä paljon vaivaa onnistumatta ja jos olisit yrittänyt samaan aikaan luoda vertaistukiverkostoa ja siinäkin huomannut, että kermat tulee kuorimaan ne, joilla on muutenkin jo isovanhempien tukiverkko lapsilleen. He pyytävät sinua apuun ja nauravat kun pyydät heitä. Toteavat, että heillä kellotetun avun antaa isovanhemmat ja kavereiden luona käydään leikkimässä silloin, kun kaverille sopii!
Luota vain itseesi ja puolisoosi ja paras olisi, jos lapset saisi tukiaikuisen ilman, että siitä täytyisi maksaa. Maksaissa särkyy sydän, kun olisi oikeasti tarve molemminpuoliseen avun antamiseen, siis vastavuoroiseen oikeaan ihmissuhteeseen, joita kaikilla ei ole suvussa!
Minkä ikäiset lapset? Voisitko myös ilmoittaa lapsesi kerhoon, jotta saisit muutaman tunnin omaa aikaa?