Mikä sai ystävän muuttumaan entiseksi ystäväksi?
Millaisia kokemuksia sinulla on ystävyyden päättymisestä? Miksi olet joskus saanut ystävästäsi tarpeeksi?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Ei päättynyt, mutta yhteydenpitoa vähensin tilanteessa jossa ystävä alkoi kertoa uudelle miehelleen aivan kaikki asiani. Uusi mies puolestaan kertoi asioita eteenpäin ja lopulta onnistui usuttamaan vanhoista asioista kaunaisen henkilön kimppuuni. Harmi, mutta tässä asetelmassa en enää kerro asioitani tälle ystävälleni. Väleissä voidaan olla ja pintapuolisesti jutustella, mutta siinä kaikki. Yhteydenpito vähentynyt ja hän varmasti tietää itsekin miksi.
Todella kurja tilanne. Kuulostaa siltä, että olet pystynyt silti suhtautumaan asiaan kypsästi.
Ystävä alkoi käyttäytyä ikävästi. Ei enä jaksanut ajallaan vastailla viesteihin eikä tapaamisille tahtonut järjestyä aikaa. Yritin jonkun aikaa pitää yhteyttä yllä, mutta sitten luovutin.
Kyllästyin seuraan, kun ystävä joka tapaamisella kritisoi tekemiäni ratkaisuja. Ei suoraan, mutta joka kerran tavatessa ystävä huokaili, ettei hän ainakaan voisi toimia noin. Lisäksi ystävä oli muidenkin asioiden suhteen todella negatiivinen ja valitti koko ajan. Sekä myöhästeli paljon, mikä lisäsi ärtyneisyyttäni jo valmiiksi ennen tapaamista.
Olimme nuorina ystäviä ja sitten vielä, kun molemmat avioiduimme ja saimme lapsia. Ystävä kaksi vuotta aikaisemmin kuin minä, mutta hänellä yhteensä neljä lasta ja minulla kolme. Ystävä kotoisin varakkaasta perheestä ja minä tavallisesta. Ystävällä tapana kehua aina, mitä uutta on hankkinut tms. Sitten ystävä erosi miehestään, emmekä mekään ole enää ystäviä. Nyt minä olenkin se varakkaampi, jolla on omakotitalo ja matkustelen. Ystävä asuu vuokralla erottuaan sen jälkeen kahdesta muustakin miehestä. Meillä ei ole enää yhteistä puhuttavaa.
Kyllästytti katsella sitä totaalista elämänhallinnan puutetta. Tajusin vuosien ystävyyden jälkeen että ystäväni on white trashin perikuva ja tyhmä kuin saapas.
Teiniäiti, 15k Zalando, Ellos yms. velkoja (ei tajunnut että laskut pitää maksaa), naimisiin 19 v, toinen "vahinko"lapsi, ero 21 v, lapset mummolassa suurimman osan aikaa koska perheleikit loppuivat, avoin haluttomuus opiskella/tehdä töitä, uusi mies, jälleen kerran salamannopeasti yllätysraskaus.... Eletään vaan aivan eri maailmoissa.
Lapsia käy tosi paljon sääliksi. En oikeasti vain jaksa kuunnella rutinaa rahan puutteesta ihmiseltä joka ei ole koskaan tehnyt töitä. Koska ei vain halua.
Ei päättynyt, mutta yhteydenpitoa vähensin tilanteessa jossa ystävä alkoi kertoa uudelle miehelleen aivan kaikki asiani. Uusi mies puolestaan kertoi asioita eteenpäin ja lopulta onnistui usuttamaan vanhoista asioista kaunaisen henkilön kimppuuni. Harmi, mutta tässä asetelmassa en enää kerro asioitani tälle ystävälleni. Väleissä voidaan olla ja pintapuolisesti jutustella, mutta siinä kaikki. Yhteydenpito vähentynyt ja hän varmasti tietää itsekin miksi.