Mitä merkkipaaluja elämässäsi on ollut, jotka ovat muokanneet sinusta sen ihmisen, joka olet tänään?

Naiseen rakastuminen, psykoosi ja uskoon tuleminen.

Kun synnyin tällaiseksi epäihmiseksi, joka poikkeaa muista joka asiassa.

Lapsuus ja sen vaikeudet ja hyvät hetket. Nuoruus ja muutokset. Läheisten kuolemat ja sairausajat, kammo laitoshoitoa kohtaan aina mielessä, ikuisena pelkona. Opiskelut, työnteko...

Koulukiusaaminen uudessa koulussa 4. ja 5. luokalla. Kuutoselle vaihdoin koulua ja oli taas kavereita eikä jätetty yksin. 

Synnytyksen jälkeinen psykoottinen masennus ja siinä samassa myräkässä rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttöön ajautuminen. 

Aika monet. Kiusaaminen tosin muutti mua kokonaan. Olin lapsena enemmän iloinen ja ennakkoluulottomampi ja ystäviä osasin tehdä, yläasteella vetäydyin kokonaan pois ihmisistä ja jäin yksin koska minua kiusattiin. En elänyt nuoruuttani, en ollut ystävien kanssa koska niitä ei ollut, en ikinä ole ollut bileissä, en maistanut tupakkaa tai juonut jotka olivat hyvät asiat tosin. Masennuin mutta opin tärkeitä asioita elämässä esim sen että pystyn hoitamaan asiat yksinkin, kaikkiin ei voi luottaa vaan luottamus rakennetaan, samoin ystävyys. Opin sen että suurin osa ihmisistä eivät minua kiinnosta paljonkaan, vain harvat ovat läheisyyteni ja rakkauteni arvoisia, kuitenkin pyrin olemaan hyvä kaikille ihmisille, varsinkin heikko-osaisimmille jotka myös jätettiin oman onnensa nojaan, opin miksi niin monet voivat huonosti Suomessa ja miksi on niin paljon yksinäisiä. Ymmärrän mitä on masennus ja tiedän miten auttaa ahdistuksesta ja paniikista potevaa koska itse elän samojen vaivojen kanssa. 

Enimmäkseen opin että kaikki elämässä on katoavaista, loppujen lopuksi mikään ei ole merkityksellistä tässä universumissa. Kaikki rikkaudet, kaikki ystävät, kaikki raha ja valta ovat turhia eivätkä loppujen lopuksi vaikuta mihinkään varsinkin sitten kun päädymme kaikki hautaan. Olen onnellinen hyvin pienistä ja simppeleistä asioista, minulla on itselleni tärkeitä tavoitteita elämässä jotka ei suoranaisesti muita ja yhteiskuntaa hyödytä mutta saan niistä oman nautintoni. Vaikea elää näin kun yhteiskunta ja monet ihannoivat kauneutta, täydellisyyteen pyrkimistä, valtaa ja rahaa. Pitää olla uraohjus, pitää tehdä sitä ja tätä, kiire kiire. Onneksi en kuitenkaan välitä niin paljoa kunhan perhe ei niistä minua ahdistele. Mukavaa nykyään olla yksin. 

- Teini-iän lihavuus (koulukiusaaminen)

- Pikavippikierre ja henkilökohtainen konkurssi mm omistusasunto meni alta. Kompromissina taloyhtiön kanssa maksamattomista yhtiövastikkeista sain myydä asunnon, niin ettei sitä otettu taloyhtiön haltuun

- Tulin luokkakaverin raiskaamaksi. Hän sai jäädä, mun piti lähteä kun koulu ei sujunut. Poliisi sanoi, että kurja juttu, mutta se on vain mun sana tekijän sanaa vastaan. Näin ollen koulukaan ei voinut asialle mitään.

Olen vahvempi kuin koskaan ennen. Vaikka todellakin oli hetkiä, jolloin mietin onko mulla mitään tarkoitusta tässä maailmassa, mä olen vielä elossa, ja nämä pari viimeistä vuotta olen ollut todella onnellinen. Mulla on ympärillä ihania ihmisiä ja opiskelen jälleen, sitä unelmieni alaa. Mä olen antanut anteeksi menneet asiat sekä itselleni, että koulukiusaajille ja sille mun entiselle luokkakaverille. Ei ollut helppoa, mutta oli välttämätöntä. 

IsoSiskoni poismuutto kotoa kun olin 13v.

Yläasteelta poispääsy kun olin 15v.

Näiden jälkeen loppui tauoton kiusaaminen ja kiristys.

Lasinen, väkivaltainen lapsuus ja nuoruus, kaksoisraskaus ja toisen kuolema -> kuollut ja elävä vatsassa loppuun saakka, läheisen itsemurha, parhaan ystävän kuolema ja avioero.

Kaikesta huolimatta tai kokemuksista johtuen elän tällä hetkellä elämäni onnellisinta ja parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyin tällaiseksi epäihmiseksi, joka poikkeaa muista joka asiassa.

Kirjoitat suomeksi niin kuin muutkin täällä, että et niin joka asiassa kuitenkaan.

Vuosien saatossa tasaisesti paaluksi kasvava ketutus ja siitä sisuuntuminen.

Muutto teini-iän kynnyksellä pääkaupungiseudulle, kaveripiiri, opintojen valinta, ulkomaille muutto ja nykyinen vaimo.

Avioliitto ensimmäisen mieheni kanssa, hänen kuolemansa. Nykyiseen aviomieheeni rakastuminen, lapsen syntymä. Toinen yliopistotutkinto ja uusi ura entisten hanttihommien jälkeen.

Mukava lapsuus sekä erittäin kannustavat vanhemmat. Sain hyvät eväät kotoa elämääni. 

Sen myötä olen tehnyt rohkeita päätöksiä elämässäni ja uskonut aina itseeni. 

ei kuulu sulle