Ilkeys on lopulta vain kuulijan korvien välissä. Ilkeys on vain käsite

Kyllä mä erotan ihan hyvin, milloin joku on mulle tahallaan ilkeä. Miksi ihmeessä ottaisin sellaisen omaksi syykseni?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä erotan ihan hyvin, milloin joku on mulle tahallaan ilkeä. Miksi ihmeessä ottaisin sellaisen omaksi syykseni?

Miksi joku olisi sulle tahallaan ilkeä? Millaisissa tilanteissa sitä tapahtuu? Uskon että aika harvoin aikuisten ihmisten kesken julkisilla paikoilla kukaan lyttää tai ilkeilee

.Kannattaa miettiä voiko kuitenkin omassa suhtautumisessa olla parannettavaa. Ap

Niin eli toiselle saa sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo, ja on sitten kuulijan omalla vastuulla onko se hänen mielestään ilkeää vai ei?

Milloin lopetatte sen vastuun pakoilemisen, opetelkaa olemaan ihmisiksi älkääkä aina haukkuko muita ja syyllistä heitä kuinka he reagoivat sinun epäkunnioittavaan käyttäytymiseen. Kaikilla on oikeus tuntea miten tuntevat eikä potea syyllisyytä jos itseään on aidosti loukattu. Ja ne huonot tavat omaavat ihmiset saisivat mennä hevonkuuseen tekopyhine mottoineen kuinka heissä ei vikaa ole ja opetella emotionaalista älykkyyttä, empatiaa ja tilannetajua.

Vierailija kirjoitti:

Niin eli toiselle saa sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo, ja on sitten kuulijan omalla vastuulla onko se hänen mielestään ilkeää vai ei?

No periaatteessa juurikin noin. Sinulla on itse voima päättää mistä loukkaannut, minkä annat mennä ihon alle. Mielenhallinta on mahtava voima.

Eihän sinuakaan ole sitten varmaan kiusattu, vaan se on vain sinun omien korviesi välissä siltä tuntunut.

Vaikea parisuhde? Eli päätit itse kokea sen vaikeaksi, ei vika parisuhteessa ollut.

On ihan eri asia päättää olla välittämättä ilkeydestä kuin väittää, ettei sitä ole. Ilkeys on tahallista pahansuopuutta.

Toki jotkut ihmiset ovat myös sillä tavalla sairaita, että kuvittelevat olevansa ilkeyden kohteita, vaikka eivät oikeasti ole. Esimerkiksi epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät ovat tällaisia.

Ei kun, kyllä se sinun ilkeytesi on peräisin ihan sieltä sinun korviesi välistä. Toki vastaanottava osapuoli voi päättää olla välittämättä ilkeydestäsi, mutta ei se sitä tosiasiaa poista, että sinä olet ilkeä ihminen ja yksin vastuussa suustasi päästämistäsi ilkeyksistä. Suurin osa ilkeistä ihmisistä on ilkeitä, koska ovat tyytymättömiä itseensä, elämäänsä ja valintoihinsa, mutta sen sijaan, että ottaisivat tästä vastuuta, purkavat tyytymättömyyttään ilkeilemällä muille. Toki on myös ihan näitä syntyjään ilkeitä kus*päitä, mutta enemmistö ilkeistä on noita säälittäviä luusereita, jotka luulevat, että oma olo paranee muita kiusaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinuakaan ole sitten varmaan kiusattu, vaan se on vain sinun omien korviesi välissä siltä tuntunut.

Vaikea parisuhde? Eli päätit itse kokea sen vaikeaksi, ei vika parisuhteessa ollut.

Ajattelen että kiusaaminen on eri asia. Olisin kuitenkin lapsena eri tavalla suhtautumalla voinut saada jopa oman kiusaamisen kierteeni katkeamaan. Parisuhteessa taas ylireagoin aika paljon miehen sanomisiin. Ylireagointi kärjistyi raskausaikana, jolloin erosimmekin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinuakaan ole sitten varmaan kiusattu, vaan se on vain sinun omien korviesi välissä siltä tuntunut.

Vaikea parisuhde? Eli päätit itse kokea sen vaikeaksi, ei vika parisuhteessa ollut.

Ajattelen että kiusaaminen on eri asia. Olisin kuitenkin lapsena eri tavalla suhtautumalla voinut saada jopa oman kiusaamisen kierteeni katkeamaan. Parisuhteessa taas ylireagoin aika paljon miehen sanomisiin. Ylireagointi kärjistyi raskausaikana, jolloin erosimmekin. Ap

Niin että sinun kohdallasi asia onkin eri, mutta jos jollekin toiselle vittuillaan ja ollaan ilkeitä työpaikalla tai kaveriporukassa niin ei se mitään kiusaamista ole vaan omasta asenteesta kiinni :D

Kyllä ilkeilyä (jatkuessaan eräs kiusaamisen muoto, jos se ei ole vain kaverien keskinäistä huumoria) tapahtuu, joissain piireissä paljonkin, ja harvoin se loppuu vain sillä että yrittää olla välittämättä. Eikä siitä ole välttämättä edes mahdollista olla välittämättä. Jos itse ei välittäisikään niin se vaikuttaa usein muiden suhtautumiseen negatiivisesti jos antaa kohdella itseään huonosti.

Niin ja jos kukaan koskaan ei puutu ilkeilyyn niin ilkeilijät olettavat toimintansa olevan oikeutettua. Rohkeat eivät vaikene ja niele kaikkea vaikka kuinka olisi mielenhallinta kunnossa.

Ei jaksa tätä taas. Ei vain jaksa.

Ei kenelläkään ole oikeutta päättää, mitä toinen saa tuntea.

Kyllä jotkut on ihan oikeasti ilkeitä ja mustamaalaa ja levittelee juttuja joita ne sitten naureskelee ja jos kiusataan niin ei se ole niin että vaan tuntuu siltä jos siltä tuntuu niin sitä on oikeasti