Miksei kukaan tajua että olen yksinäinen
Kykaan ei koskaan kysy mitä mulle OIKEASTI kuuluu. Tiedän että en ole ainoa mutta se ei nyt lohduta.
Kommentit (16)
Koska sinä et ole arvokkaampi kuin muut.
Mitä jos itse kysyisit sitä muilta ensin?
Kuulostaapa ikävältä. Syy voi olla se, et ihmisillä ei ole oikeasti aikaa - ja tai voimavaroja.
Tämä on nyt tätä "älylaite- aikaa" , et se voi myös osaltaan vaikuttaa siihen.
Koska suomalaiset ovat tyhmiä ja umpimielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Koska sinä et ole arvokkaampi kuin muut.
Mitä jos itse kysyisit sitä muilta ensin?
Minä kysyn mutta kukaan ei koskaan kysy minulta.
Vierailija kirjoitti:
Itsesäälissä rypeminen on oksettavaa.
Sinusta yksinäisyys on itsesäälittävää?
Älä nyt vaan tänne kerro itsestäsi yhtään mitään. Täällä vain ihmiset pitävät pahaa oloaan haukkumalla muita.
Mitä sinulle kuuluu? Mikä teki sinulle tänään olon että teit tämän aloituksen?
Mulla samat fiilikset :( Mutta olen päättänyt löytää aidon rakkauden vaikka sisältäni, jos en muualta löydä, ja että se riittää minulle, vaikka tuntisin sitä ihan yksikseni. Ehkä opin vielä joskus tarjoamaan apua ja rakkautta muillekin, odottamatta, että saaan siitä itsellenikin. Tai ehkä tunnen vain saavani, toisin kuin nyt. Se olisi ihanaa.
Yksin tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään.Älä sure elämä vain on sellaista.Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi nauti minkä voit ja missä voit älä ajattele muita eivät hekään sinua.
Vierailija kirjoitti:
Yksin tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään.Älä sure elämä vain on sellaista.Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi nauti minkä voit ja missä voit älä ajattele muita eivät hekään sinua.
Tämän oivaltaminen on oikeasti ainakin tehnyt minua onnellisemmaksi. Minun äitini teki minusta onnettoman vaatimalla, että aina on ajateltava muita, vaikka mä näin aivan selvästi, etteivät muut ajatelleet minua. Äitini on isoin paska maailmassa, koska ei välittänyt siitä, miltä minusta tuntuu, vaan paskansi päälleni muiden käsillä olematta ajattelematta koskaan minua. En varmana enää ajattele muita jos näen yhtään tilanteita, joissa minua ei ajatella.
Ihmiset ovat aika itsekeskeisiä. Siksi yksinäisyys jää muilta piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat aika itsekeskeisiä. Siksi yksinäisyys jää muilta piiloon.
Niin on ja tuntuu, että suurinta osaa ei edes kodeissa kasvateta olemaankaan mitään muuta. Inhoan suomalaista itsekeskeisyyttä ja jurotusta. Ei ole mitään tapoja.
Ehkä olet yksinäisyydessäsi jollakin tasolla sulkeutunut? Itsekin ajattelin olevani sosiaalinen, juttelin ja hymyilin mielestäni kuten muutkin, kunnes eräs mieheni kaveri joskus sanoi, että häntä häiritsee, kun minusta ei yhtään näe miltä minusta tuntuu.
Jos koko ajan joutuu pidättelemään sisällään esim. juuri surua siitä, että on yksinäinen eikä kukaan huomaa, lopettaa helposti näyttämästä niitä positiivisiakaan tunteita ja muuttuu ulospäin vähän tunteettomaksi. Ja tunteettoman (ei nyt puhuta mistään psykopaatista) oloiseen ihmiseen on vaikeaa saada henkistä yhteyttä ja ystävystyä.
Minä lähdin purkamaan lukkoani sitten sillä, että valitsin pari ihmistä, joihin koin ehkä voivani luottaa ja tilanteen tullen kerroin, että olen muuten vähän yksinäinen ja että on ollut vähän vaikeuksia löytää ihmisiä, joiden kanssa olisi samalla aaltopituudella, voisi jutella kuulumisia ja tehdä yhdessä asioita. Jo asian myöntäminen toiselle ihmiselle helpotti oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään.Älä sure elämä vain on sellaista.Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi nauti minkä voit ja missä voit älä ajattele muita eivät hekään sinua.
Tämän oivaltaminen on oikeasti ainakin tehnyt minua onnellisemmaksi. Minun äitini teki minusta onnettoman vaatimalla, että aina on ajateltava muita, vaikka mä näin aivan selvästi, etteivät muut ajatelleet minua. Äitini on isoin paska maailmassa, koska ei välittänyt siitä, miltä minusta tuntuu, vaan paskansi päälleni muiden käsillä olematta ajattelematta koskaan minua. En varmana enää ajattele muita jos näen yhtään tilanteita, joissa minua ei ajatella.
No mutta mehän kaikki ajatellaan sua koko ajan nykyään. Milloin voisit aloittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään.Älä sure elämä vain on sellaista.Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi nauti minkä voit ja missä voit älä ajattele muita eivät hekään sinua.
Tämän oivaltaminen on oikeasti ainakin tehnyt minua onnellisemmaksi. Minun äitini teki minusta onnettoman vaatimalla, että aina on ajateltava muita, vaikka mä näin aivan selvästi, etteivät muut ajatelleet minua. Äitini on isoin paska maailmassa, koska ei välittänyt siitä, miltä minusta tuntuu, vaan paskansi päälleni muiden käsillä olematta ajattelematta koskaan minua. En varmana enää ajattele muita jos näen yhtään tilanteita, joissa minua ei ajatella.
Kivikissa, sinä itse olet se "isoin paska maailmassa".
Itsesäälissä rypeminen on oksettavaa.