Lue keskustelun säännöt.
Kauhea miten vaikeaa kun nuorinkin lapsista
27.09.2018 |
jo meni ekaluokalle. Antakaa neuvoja, miten tästä selvitään. Mulla ei ole enää ketää pikkuista.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, onhan se iso muutos, ei ole enää pieniä.
No, Jaa, tuskin se isoksi kasvaa heti.
Ekaluokkalainen tarvitsee kyllä vielä montamonta vuotta vanhempaansa. Joten ole läsnä, vie harrastuksiin, järjestäkää kivoja yhteisiä juttuja, nauttikaa siitä mitä on, haikailematta pois nykyhetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotahan, kun ne alkavat muuttaa pois kotoa..
Aina pitää odottaa jotain.
" ootahan vaan kun se sitten syntyy"
" Ootahan vaan, kun koliikki alkaa"
" Ootahan vaan, kun se alkaa likkua "
" Ootahan vaan, kun se menee päiväkotiin, eskariin, kouluun"
" Ootahan vaan, kun se alkaa esiteineilemään"
" Ootahan vaan, kun teini, pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet"
" ootahan vaan, kun se lopettaa peruskoulun"
" Ootahan vaan ku se menee armeijaan"
Mikä siinä niin vaikeaa on? Eikö se ole ennemminkin ihanaa, että lapsi kasvaa, kehittyy ja pärjää.
Rakastan lapsiani, heidän kanssaan on ollut tosi kivaa koko heidän olemassaolonsa aikana ja olen heistä superonnellinen ja kiitollinen. Mutta nyt kun esikoinen on 19 ja muuttaa kohta pois kotoa, olen myös todella helpottunut. Ihanaa kun hän saa alkaa elää omaa elämäänsä, ihanaa kun pärjää! Minun rakas hän on aina, mutta aika aikaa kutakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 28 ja kuulemma yhä se isän pikku tyttö :D
Nyt voit vapaasti ryystää siideriä muutaman tunnin, kun kaikki ovat poissa. Ei tarvitse piilottaa purkkia kukkavaasiin tai piimäpurkkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainokainen on armeijassa, ja voin sanoa, että ikävä on valtava!!!! Aina odottaa, että hän pääsee viikonloppulomille, ja kun aina ei pääse, on vielä enemmän ikävä!!!!!
Hanki omia ystäviä. Omilla vanhemmilla ei niitä ole ja ovat olleet ihan pulassa kun perheemme kuopuskin lähti toiselle paikkakunnalle yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki omia ystäviä. Omilla vanhemmilla ei niitä ole ja ovat olleet ihan pulassa kun perheemme kuopuskin lähti toiselle paikkakunnalle yliopistoon.
Tämä on lapsillekin aika ahdistava tilanne.
Minulla lähti nuorin lukioon. Ja oikeasti tämä(kin) vaihe on aivan ihana. Nuorten kanssa on ihana keskustella, ovat todella hyvin perillä maailman menosta. Talossa on elämää vaikka muille jakaa, mutta itse voin tehdä mitä haluan kun ei ole enää "hoivattavia".
Odotahan, kun ne alkavat muuttaa pois kotoa..