Saamattomin ihminen, jonka tunnet?

Peilissä, ja joka aamu sama naama vielä (vähän vanhentuneena) ,: )

Älä nyt. Kävi alkossa yxpäivä ja ostin vikan pullon. Sieltä tuli kommenti "se on ostanut nää kaikki". No, voi olla.

Serkkuni, narkkari ja elämänkoululainen.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt. Kävi alkossa yxpäivä ja ostin vikan pullon. Sieltä tuli kommenti "se on ostanut nää kaikki". No, voi olla.

Heleä naisääni.

Kaverini valittaa että ei löydä töitä. Sitten kun kerran puolessa vuodessa saattaa laittaa hakemuksen ja pääsee haastatteluun, kieltäytyy työpaikasta koska se häiritsee aikataulullisesti hänen karaokeharrastustaan. Ei voi siis ottaa päivätyötä vastaan että saa riekkua yömyöhään laulamassa.

Sitten valittaa kun ei ole rahaa ja väsyttää ja elämä on rankkaa ja ja ja...

Minä. Olen valmistellut nyt kaksi päivää sadetakin hakua kellarista. Aikaa tähän menee viitisen minuuttia. Nyt en tosin voikaan lähteä, koska sataa. 

-30-v nainen, ei ole tehnyt päivääkään elämässään töitä, koska tottunut siihen että sossu maksaa kaiken.

-27-v nainen joka pilasi elämänsä huumeilla, alkoi käyttää niitä 16-vuotiaana, ei ole minkäänlaista koulutusta yläasteen jälkeen, edelleen vetää kamaa, rikas isä joka rahottaa hänen elämänsä ja ilmeisesti myös huumeiden käytön mikä on mielestäni käsittämätöntä. Asuu hienossa kalliisti sisustetussa kämpässä, päällä aina kalliit merkkivaatteet. Pärjäsi koulussa aikanaan todella hyvin, en ymmärrä mitä hänelle tapahtui :/ Täysin pilannut elämänsä.

- 60-v alkoholisti elämämkoululainen, ei ole vuosikymmeniin tehnyt töitä koska sossu maksaa kaiken, toisekseen ei hän pystyisi pitämään työpaikkaansa koska alkoholi menee kaiken edelle, säälittävä tapaus kaikin puolin

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttuni on ”kotiäiti”, vaikka lapset ovat muuttaneet jo kotoa pois jo ajat sitten. Ei käsittääkseni edes yritä hakea töitä ja kotityötkin jaetaan tarkasti puoliksi töissä käyvän miehen kanssa.

Ja kuitenkin itse haaveilet lottomiljonääriydestä, ettei tarvitsisi tehdä töitä ja voisit "toteuttaa itseäsi". Joo, sellaista se on, tämä ihmisen ikuinen kateellisuus ja katkeruus. Hohhoijjaa.

Minä itse. Oon melkein 30 ja lukiosta pääsystä se kymmenisen vuotta ja en ole sen jälkeen saanut aikaiseksi suoritettua mitään tutkintoa, olen kyllä 2 kertaa ollut amkissa ja roikkunut siellä maksimiajat mutta valmistuttua en saanut ja tutkinnot menneet kesken aikarajan takia. Hain nyt syksyn yhteishaussa kolmanteen kouluun, jos sinne sisään pääsen niin enpä kyllä tiedä saanko sitäkään valmiiksi. Mulla ei oikein ole keskittymiskykyä eikä pitkäjänteisyyttä ja poukkoilen kiinnostuksesta toiseen. En tiedä olisiko jotain adhd tai masennusta tai ehkä molempiakin. Tiedän, että pitäisi mennä lääkäriin mutta en saa sitäkään aikaiseksi. Mun on viimeiset 2 vuotta ainakin pitänyt varata hammaslääkäri. Arvaatte varmaan olenko saanut varattua? Laskut maksan miten sattuu. Myös kaikki muut arkiset asiat, kuten siivous ja pyykinpesu tai juuri se homman aloitus on työn ja tuskan takana. Haluaisin olla tehokas ihminen ja tiedostan oman saamattomuuteni mutta en ole saanut muutosta aikaiseski, heheh.

Appiukko korjasi repsottavan saranan teipillä kun anoppi oli siitä aikansa nalkuttanut. Ja nimenomaan kapealla, kirkkaalla "lahjapaketti"teipillä, ei tietenkään millään jesarilla. Katsos, ei tarvinnut etsiä sopivaa ruuvia, eikä etenkään ruuvimeisseliä.

Tästä taitaa olla kymmenkunta vuotta aikaa. Teippaus on kai useamman kerran uusittu, mutta sopivaa ruuvia ei vieläkään ole löytynyt.

Minä, ainakin ajoittain.  Ajoittain puuhastan pyörremyrskyn lailla, sitten saatan elää ihan olmizombin elämää: nukkua, syödä, nukkua, syödä...

Minä itse. Yritin lukion jälkeen unelma-alalleni, mutta muutin suunnitelmia kun en päässytkään opiskelemaan. Unelma-alaani opiskelemaan pääsy saati sillä itsensä elättäminen olisi vaatinut aika paljon kovaa työtä eikä menestyminen silti olisi ollut taattu, niin päätin luopua unelmasta.

Kouluttauduin sellaiselle alalle, mille en ikinä olisi uskonut kouluttautuvani ja teen ihan mukiinmenevää työtä, jossa sentään toimeentulo on turvattu.

Voi olla että kyllästyn tähän vielä totaalisesti ja saan burn outin silloin kun on isot asuntolainat niskassa. Tosiaankin haaveilen myös siitä lottovoitosta, että pääsisin toteuttamaan itseäni ja kokeilemaan siipiäni unelma-ammatissani. :D

Olen saamaton, mutta ei se elämässä haittaa. Jos nyt joku paikka kodissa repsottaa tai laskun maksu viivästyy, ei se kenenkään maailmaa kaada.

Olen itse tuntemistani ihmisistä saamattomin. Vaikka minulla on maisteritutkinto, vakityöpaikka, lapsi, mies ja varallisuutta.