Miten pääsen yli noloista asioista menneisyydessä?

Psykologi.

Millaisista noloista asioista puhut? Voisiko olla mahdollista että suurentelet asiaa päässäsi eivätkö nuo nolot jutut olekaan niin noloja?

No aika hurjia asioita te molemmat olette menneisyydessä tehneet, jos ne toisessa osapuolessa aiheuttavat ihan "pahoinvointia".  Ehkä sitten hyvinkin sovitte toisillenne.

Rehellisyys maan perii. Tuosta ohjeesta riittää ammennettavaa loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli kertoa kumppanille menneisyydessäni tekemistäni typeryyksistä, mutta en pysty enkä halua. Ollaan keskusteltu tästä ja hänkään ei kerro minulle kaikista menneisyyden tempauksistaan, koska mitä rakkautta se on saada elämän rakkaus tuntemaan sellaista pahoinvointia ettei toisen kanssa suhteessa oleminen enää kiinnosta?

Miten te toimitte näiden luurankojen kanssa? Auttaako jollekin kolmannelle osapuolelle (terapeutti, psykologi tai kuka tahansa muu, luottamuksellisesti) keskustelu? Mua jäytää monet monet asiat. Eihän lopulta niillä ole edes väliä jos niistä on oppinut. Mulla on vain jokin ihmeellinen tarve olla ylirehellinen. En osaa selittää. Mitä tekisitte?

Mitä jos kertoisit kumppanille, mutta tiivistetyn version. Lyhyesti. Kerro myös, että sinulla on halu olla ylirehellinen. Sehän kertoo siit', että olet tosissasi kumppanisi suhteen. Haluat tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kun olet.

Psykologi on hyvä ajatus. Tai joku läheinen luotettava ystävä. Saat ehkä tekemisesi oikeaan mittakaavaan kun joku kertoo sinulle että eihän tuossa nyt mitään häpeämistä ole.

Muuten en kannata ylirehellisyyttä. Uskon että paremmin menee kun emme oksenna kaikkea mennyttä siihen olkkarin matolle toisen ihmeteltäväksi. Miksi pitäisi? Ehkä sitten joskus 20 vuoden päästä jos siltä tuntuu. Silloin ainakin tuntee toisen paremmin.

Dementia auttaa ikävissä asioissa.

Onko siellä jotain rituaalimurhia taustalla?