Voiko yli 50v iässä vielä rakastua palavasti, kokea alkuhuumaa ja kiihkeää lempeä?

Mun työkaveri 55v on eronnut ja tapailee uutta miestä. Mutta ei se ole mitään ilotulitusta, huumaa tai sensellaista vaan jotenkin järkiperäistä ja hillittyä.

Voi, mutta harvoin noin oikeasti käy. Kun 53 vuotiaana deittaat muutaman höntin kanssa, menee usko ja aikuisena tajuaa, että aikansa voi käyttää paljon mukavampaankin.

Varsinkin jos olet nainen,jolle kertynyt omaisuutta,niin onnenonkijoita kyllä riittää.

Hmmm...no sama myös toistepäin!

Sori miehet.

Eikö se niin ole ettei rakastuminen ikää katso.

Tottakai voi. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, ja kyllä siinä lenteli perhoset vatsassa ihan kuten nuorempanakin.

Mun isä oli 74v kun rakastui palavasti äidin kuoleman jälkeen. Todellista teinirakkautta:D  4 onnellista vuotta saivat olla yhdessä ennen isäni kuolemaa

Tuon takia moni jättää eroamatta. Siis kun hrva enää uskoo ettävielä voisi kokea huumaa, riehakasta rakkautta, ilotulitusseksiä!

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, ja kyllä siinä lenteli perhoset vatsassa ihan kuten nuorempanakin.

Mutta oliko se sellaista...ilotulitusta? Siis seksi, läheisyys, viestit ja puhelut jne? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, ja kyllä siinä lenteli perhoset vatsassa ihan kuten nuorempanakin.

Mutta oliko se sellaista...ilotulitusta? Siis seksi, läheisyys, viestit ja puhelut jne? Ap

Mulla ainakin, olin 55v!

Miksi?

Hyvä kuulla, olen ollut aina siinä (väärässä) uskossa että aikuisiällä ei enää voi rakastua kiihkeästi! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, ja kyllä siinä lenteli perhoset vatsassa ihan kuten nuorempanakin.

Mutta oliko se sellaista...ilotulitusta? Siis seksi, läheisyys, viestit ja puhelut jne? Ap

Kyllä oli. Ensimmäisen orgasmini tämän miehen kanssa sain ennen kuin edes päästiin oikeasti hommiin asti :-) Läheisyyttä on enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessani, puheluita oli päivittäin silloin, kun ei vielä asuttu yhdessä. Viestejä käytämme molemmat vain käytännön asioiden hoitamiseen. Vietämme edelleen tapaamisemme kuukausipäivää vähintäänkin toivottamalla toisillemme hyvää kuukausipäivää, vaikka viides yhteinen vuosi on jo menossa.

Jos molemmat saa omat rahansa riittämään, suhde voi onnistua kaikenikäisillä. Siipiveikkoja riittää, mutta tosi rakkautta voi olla vain, ettei kysy toiselta rahaa edes lainaksi.

Jos tuo puoli on kunnossa, rakkaus on mahdollinen. Se että on jo elämänkokemusta, opittu aiemmasta, selvitty erilaisista olosuhteista. Parhaimmillaan jalostuu huikea ihmissuhde, kun aikaa ei ole tuhlattavaksi ja eletään preesensissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat saa omat rahansa riittämään, suhde voi onnistua kaikenikäisillä. Siipiveikkoja riittää, mutta tosi rakkautta voi olla vain, ettei kysy toiselta rahaa edes lainaksi.

Jos tuo puoli on kunnossa, rakkaus on mahdollinen. Se että on jo elämänkokemusta, opittu aiemmasta, selvitty erilaisista olosuhteista. Parhaimmillaan jalostuu huikea ihmissuhde, kun aikaa ei ole tuhlattavaksi ja eletään preesensissä.

Lompakkoloisia on aina pyydystämässä seuraavaa uhria, sokeana ei saa olla vaikka loisija mitä kuinka hyvää ja kaunista lupaa.

Itse yli kuuskymppinen, vahvasti tuntuu sille että elän elämäni parhaita vuosia hyvän kumppanin kohdattuani, seksi ei ole ensimmäinen ja tärkein asia, vaan se että viihdymme yhdessä, harrastukset kohtaa, mielipiteet ja elämän arvot kohtaa, hellyydelle hellittelylle ja läheisyydelle löytyy aina aikaa.

En usko, en ole muutenkaan ihastunut elämäni aikana kuin muutaman kerran.

..no mulla ainakin oli, ei nyt ihan viiskympisenä, mutta tavatessani nykyisen mieheni 43-vuotiaana. Ihan olin samalla lailla rakastunut kun nuorempana, odottelin puhelimeen/meseen hänen viestejään, syötiin kynttiläillallisia ja seksi oli villiä ja sitä oli paljon. nyt oltu  kaksi vuotta samassa osoitteessa, ja ihanaa on vieläkin :)

Minä voisin hyvinkin, jos löytäisin jonkun johon ihastuisin ja rakastuisin. Mutta se onkin se ongelma, että mistä sellainen löytyisi. T: N49

Eiköhän jo melko nopeasti palata arkeen kun nuoruuden tunnekuohut jo väistämättä laantuneet.

Epäilen. Tai ainakaan omalla kohdallani sitä järisyttävää ensihuumaa, perhosia vatsaan ym voimakkaita positiivisia tuntemuksia, mitä muistan nuorena rakastuneens kokeneeni, en kokenut enää edes 4-kymppisenä, kun erosin ja eron jälkeen ehdin treffata ja seurustella moniakin miehiä.

Korkeintaan oli ihastunut olo, mutta ei niin voimakkaasti kuin nuorena.

Kaikki oli jotenkin vaikeampaa, vaivalloisempaa. Kaikilla niin paljon elettyä elämää takana, painolastia, että suhteista puuttui sellainen suloinen naiivius, ja viattomuus. Huomasi että niin miehet, kuin minä itsekin skannasin koko ajan toista ja tämän tapoja läpi kriittisellä silmällä. Eikä kummatkaan uskaltaneet enää heittäytyä suhteeseen samalla lailla avoimin mielin ja sokeasti luottaen, kuin nuorena. Koko ajan vähän varautunut olo ja "jalka oven välissä". Kai se on sitä kyynistymistä. Ja tämän ikäisert jo niin ollaan totuttu ja piinnytty omiin kuvioihin, tapoihin, tottumuksiin, elämänrytmiin. Vaikea sovittaa yhteen toisen kanssa, jolla myös omat piintyneet tavat ja kuvionsa.

Joo, no mutta vaikka minulle osunut enää huumaavaa onnea ja uutta parisuhdetta, olen silti varsin onnellinen elämääni.

Enkä kuitenkaan kiellä, etteikö muille voisi käydä paremmin. Mutta mikään itsestäänselvyys se ei kyllä ole, löytää huumaavaa rakkautta enää vanhemmalla iällä.

Voi tietenkin. Meillä se on ollut juurikin ihan kunnon hullaantumista ja ilotulitusta. Se ei katso ikää. Symbolinen merkki ehkä sekin, että kun harrastimme ekan kerran seksiä, sänky romahti ;)

Vierailija kirjoitti:

Epäilen. Tai ainakaan omalla kohdallani sitä järisyttävää ensihuumaa, perhosia vatsaan ym voimakkaita positiivisia tuntemuksia, mitä muistan nuorena rakastuneens kokeneeni, en kokenut enää edes 4-kymppisenä, kun erosin ja eron jälkeen ehdin treffata ja seurustella moniakin miehiä.

Korkeintaan oli ihastunut olo, mutta ei niin voimakkaasti kuin nuorena.

Kaikki oli jotenkin vaikeampaa, vaivalloisempaa. Kaikilla niin paljon elettyä elämää takana, painolastia, että suhteista puuttui sellainen suloinen naiivius, ja viattomuus. Huomasi että niin miehet, kuin minä itsekin skannasin koko ajan toista ja tämän tapoja läpi kriittisellä silmällä. Eikä kummatkaan uskaltaneet enää heittäytyä suhteeseen samalla lailla avoimin mielin ja sokeasti luottaen, kuin nuorena. Koko ajan vähän varautunut olo ja "jalka oven välissä". Kai se on sitä kyynistymistä. Ja tämän ikäisert jo niin ollaan totuttu ja piinnytty omiin kuvioihin, tapoihin, tottumuksiin, elämänrytmiin. Vaikea sovittaa yhteen toisen kanssa, jolla myös omat piintyneet tavat ja kuvionsa.

Joo, no mutta vaikka minulle osunut enää huumaavaa onnea ja uutta parisuhdetta, olen silti varsin onnellinen elämääni.

Enkä kuitenkaan kiellä, etteikö muille voisi käydä paremmin. Mutta mikään itsestäänselvyys se ei kyllä ole, löytää huumaavaa rakkautta enää vanhemmalla iällä.

Hmm...Minä en ole ikinä sokeasti ja luottavaisesti heittäytynyt mihinkään, en nuorenakaan. Aina olen tarkkaillut kriittisesti itseäni ja muita, ollut varautunut. Itsestäänselvyys ei rakkauden löytäminen ole missään iässä. Yksilöllistä.