Mielipidettä treffimiehestä (APUA)

Siis se työttömyys on sinulle vaikea hyväksyä? Miksi?

Ainako te haluatte tukeutua massan, siis muiden mielipiteisiin. Kasvattakaa jo lopultakin munasarjat!

Vierailija kirjoitti:

Siis se työttömyys on sinulle vaikea hyväksyä? Miksi?

Rahaa, rahaa, rahaa!

Vierailija kirjoitti:

Siis se työttömyys on sinulle vaikea hyväksyä? Miksi?

Itselleni raha mahdollistaa mm. siedettävän elämän. Siksi. Palkkani ei ole niin iso, että sillä elättäisi kahta ihmistä eikä minusta suhteessa ole reilua sekään, että molemmat elävät omien tulotasojensa mukaan.

Raha ei tässä ole todellakaan päällimmäinen ongelma. Kiinnostavaa, että tartuit silti siihen. Ongelma on se, että miehen mielestä minä teen liikaa töitä. Hän haluaisi enemmän yhteistä vapaa-aikaa.

Raivokohtauksia? Lähde.

No, eikö sitä vaan voi sanoa, etten halua suhteeseen. Pidä vaikka kaverina.

Tapahtui Helsingissä?

Ja tähänkin päivänselvään asiaan tulee keski-ikäinen kysymään neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui Helsingissä?

Ei tapahtunut, tapahtui kuitenkin eteläsuomalaisessa kaupungissa.

Siis olette tavanneet jotain kolme kertaa kun puhut otsikossa vielä treffeista. Ja sinulla ongelma. Koitas nyt itsekin miettiä jotain "keski-ikäinen".

Ei jaksaisi näitä teinikysymyksiä enää vanhemmilta ihmisiltä. Oikeesti nyt.

Mistä hemmetistä te näitä helmiä löydätte?

t. näiden AVtarinoiden perusteella aivan totaalisen tavallinen ja ongelmaton mies

Minulla on eräs ystävä joka on perinyt todella suuren summan rahaa ja ei ole elämässään tehnyt päivääkään töitä. Aikansa hän sen sijaan on viimeiset parikymmentä vuotta kuluttanut lähinnä videopelaamalla. Seuraa hänellä on kuitenkin aina riittänyt ja tällä hetkellä seurustelee kauniin korkeakoulutetun naisen kanssa. Kukaan näistä naisista ei ole ikinä valittanut ystäväni työttömyydestä vaan päin vastoin ovat itsekin jättäytyneet pois työelämästä kun suhde on syventynyt.

Onkohan naisten siis helpompi hyväksyä miehen työttömyys, jos mies on varakas ja valmis myös kustantamaan toisen elämän? Tarkoitus ei nyt todellakaan ole trollata, vaan koittaa ymmärtää paremmin havaitsemiani ilmiöitä..

Vierailija kirjoitti:

Kävin treffeillä. Mies hauska, hyvin pukeutunut ja fiksun oloinen. Tapasimme siis uudestaan.

MUTTA nyt on alkanut paljastua tutustumisen myötä muutakin. Krooninen, elämää haittaava sairaus, (osin sairaudesta johtuva) työttömyys, rahattomuus, katkeruus yhteiskuntaa kohtaan, uskomukset kummallisiin salaliittoteorioihin. Saa raivokohtauksia ja reagoi mielestäni ihan kummallisen painokkaasti pieniinkin vastoinkäymisiin.

Mitäköhän tässä nyt tekisi. Jaamme osin samoja ajatuksia mutta olen itse kovalla työllä ja sinnikkyydellä päässyt työelämässä asemaan, jossa olen tyytyväinen. Miehen mielestä teen tietysti liikaa töitä, hänellä kun vapaa-aikaa riittää.

Miten kerron kauniisti sen, etteivät maailmamme kohtaa? En halua potkia lisää ihmistä, jota elämä jo on potkinut.

Ihan keski-ikäisiä jo olemme. Luulin, että olen onnistunut löytämään helmen (mitä toki osa miehen ominaisuuksista onkin) mutta kyllä peruspalikoiden olisi molemmilla hyvä olla suunnilleen samalla tavalla kunnossa.

Pelkään toisekseen miehen reaktiota asiassa, joka ei mene hänen suunnitelmiensa mukaan.

Katkeruus, vainoharhaisuus, raivokohtaukset ja se, että pelkäät miehen reaktiota ovat riittävä syy ottaa etäisyyttä. Jos olet todella rohkea, annat miehelle mahdollisuuden osoittaa olevansa kelvollinen kumppani kertomalla suoraan mikä sinua pelottaa/mietityttää hänen käytöksessään. Onhan marginaalisen pieni mahdollisuus, että hän ottaa kritiikin rakentavana, myöntää sinun olevan oikeassa ja kertoo haluavansa päästä irti vahingollisista ajatusmalleistaan. Silloin voit vielä miettiä, haluatko olla hänen tukenaan tässä yrityksessä. Se tulee olemaan raskasta, mutta onnistuessaan tuollainen yritys voi johtaa vahvaan ja vakaaseen, rakkauden täyttämään suhteeseen.

Todennäköisempää on, että mies ei voi myöntää vajavaisuuksiaan eikä varsinkaan ole valmis tekemään mitään niistä eroon pyrkimiseksi. Silloin on aivan ok todeta, että ette sovi tarpeeksi hyvin yhteen ja laittaa suhde asiallisesti poikki. Ei ole sinun vastuullasi jäädä potentiaalisesti vahingolliseen suhteeseen vain siksi, että toinen osapuoli on kohdannut elämässään vaikeuksia.

Jatkaakko treffailua sellaisen kanssa joka pelottaa ja jonka reaktiot pelottaa jos sille sanoo ei?

Hmm hmm elämä on vaikeita päätöksiä.

Raivokohtaukset olisivat minulle dealbreaker, pelkäisin olla sellaisen miehen seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Ja tähänkin päivänselvään asiaan tulee keski-ikäinen kysymään neuvoa.

Tiedän tietenkin, mitä teen. Tyhmäähän vauvapalstalle on tämmöisiä kirjoitella. Täällä keskustellaan huomattavasti fiksummista aiheista kuten muistellaan marketeista poistuneita elintarvikkeita.

Olisin kaivannut ehkä vastaavan kokeneelta vinkkejä siihen, miten ilmaista tyytymättömyyteni rakentavalla tavalla ja niin, ettei tilanne pääty väkivaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksaisi näitä teinikysymyksiä enää vanhemmilta ihmisiltä. Oikeesti nyt.

Kummallinen kommentti. Kaiken ikäisillä ihmisillä voi olla ongelmia ihmissuhteissaan, ja on vain hyvä jos hakee ongelmakohdissa kommentteja muilta ihmisiltä. Jos et jaksa auttaa, eniten energiaa säästät kun jätät tyystin kommentoimatta keskusteluun. 

Jätä se ja hanki lähestymiskielto jos se alkaa rageta tai stalkkaa.

Muuten voisin ymmärtääkin, mutta miksi on aina niin että miehen on tienattava/omistettava vähintään saman verran kuin naisenkin?

Miehet ovat valmiita pariutumaan köyhempien naisten kanssa, miksi ei toisin päin?