"Täydelliset" kasvattajat saa mut raivon partaalle

Mulla on 4-vuotias lapsi, muutamalla kaverilla on suurinpiirtein samanikäinen lapsi/lapsia.

Ja äärellä miten onnekas mä olen, kun olen sattumalta kahden täydellisen kasvattajan tuttava, vinkit ovat taattuja.

Esim 1. Mun lapsi kiusaa koiraa. Sanon ensin, useasti ja perusteelle, ei auta. Haen lapsen pois. Menee takaisin. Sanon napakammin. Ei auta. Nousen, nostan lapsen syliootteella pois koiran luota ja sanon napakasti, ettei hänellä ole lupaa koko loppu päivänä koskea koiraan.
Täydellinen kasvattaja: "Sun pitäis hallita sun hermot paremmin ja olla käsittelemättä järjettömiä sääntöjä, totta kai se saa koskea koiraan, jos tekee sen nätisti. Pyydä sitä."

Esim 2. Lapseni sanoo pöytään, vaikka pitäisi sanoa pöydällä. En korjaa, vaan kuuntelen jutun loppuun. Korjaan usein, mut oikeasti, jokaisen taivutusvirheen?
Täydellinen kasvattaja: "Sun lapsen kielellinenkehittyminen kyllä vaatisi, että huomaamatta kerrot oikea sanan perään. Ajoitus ois tärkeää siinä."

Esimerkkejä riittäisi.

Luoja paratkoon oon varmaan susip**** kasvattaja, ei ees kestä noita kahta hermot.