Ihan hirveää, auttakaa!!
Multa meni jalat alta erään ihmisen vuoksi..
Olen hänen asiakas eikä tilanne siis ole lainkaan sopiva ja omakin tilanne on mitä on eli sekava.
Kuitenkin kun ensikäynnillä tapasimme, oli sellainen olo kuin olisin tullut vanhan tutun luokse. Keskustelu soljui, nauroimme ja olimme samalla aaltopituudella täysin. Ajattelin lähtiessäni sieltä että johtuu ahdistavasta tilanteestani ja koen tämän keveyden siksi kun sain puhua asiasta. Ajattelin häntä seuraavat kaksi viikkoa jatkuvasti. Olen eroamassa puolisostani ja yritimme läheisyyttä, josta minulle tuli katumus. Yhdistin mielessäni että johtuu tästä ihastuksesta, mutta yhä vähättelin tunnetta ja laitoin em asioiden piikkiin.
Olen vältellyt nyt hänen tapaamista järkisyistä mutta koska minua ponnekkaasti kehotettiin menemään luokseen, huomasin taas odottavani todella innolla tapaamista. Tapaaminen ei jännitä lainkaan enkä ns laittaudu tms, nautin vain suunnattomasti hänen kanssa ajan viettämisestä.
Ja se tunne mikä tuli, kun katseemme kohtasi, miksi hänen piti vielä hymyillä niin valloittavasti..
Miten pääsen tunteesta eroon? Eihän tämä nyt mitenkään järkevää ole, haluaisin tavata häntä ihan muualla kuin siellä, enkä varsinkaan asiakkaana. Toisaalta ymmärrän että varmasti johtuu tästä muutostilanteestani nämä tunteet tai jotain?
En ole ikinä tuntenut näin! Ja olen yli 30-vuotias rakkauselämässä paljon kokenut ihminen. Hävettää.
Kommentit (20)
Voi, olisikin kampaajasta kyse! Kuitenkin terveydenhuollon ammattilainen että jotenkin pitäisi keplotella itsensä pois tästä.
Ja sitten vielä kuvittelin että olisimme peilanneet toistemme liikkeitä ja se hieman vaivaannutti, koska sen huomaa vasta niin tehtyään. Ehkä kuvittelin sen hänen osaltaan mutta itse kyllä tulin peilanneeksi.
Hirveää jos hän huomaa ja loukkaantuu tai muuten suhtautuu negatiivisesti.
Kovasti yritin hillitä itseäni mutta todellisuudessa teki mieli halata jne..
Ap
Odota nyt. Kun paranet harhaisuudestasi (?) katso asiaa uudelleen.
Mikä lääkärirakastaja? Kyseessä ei ole lääkäri.
Enkä ole kirjoittanut tästä aiemmin, mutta koska pasmat meni taas sekaisin aamuisen käynnin vuoksi enkä pysty keskittymään muuhun, oli pakko tulla ihmettelemään omaa käytöstään.
Ei ole aikuisen naisen käytöstä tämä. Miksen pysty kontrolloimaan tätä ollenkaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Odota nyt. Kun paranet harhaisuudestasi (?) katso asiaa uudelleen.
Sitä tässä odottelin tapahtuneeksi jo ensitapaamisen jälkeen :'D
Harhat paheni, nyt minusta tuntuu että se hurja kemia minkä tunnen, ehkä hänkin tuntee sen.
Miten noloa! Kuvitella tuollaista ihmisestä joka tekee työtään!
Ap
Mikä tässä nyt on niin noloa ja kauheaa? Eikö se ole ihan hauskaa olla ihastunut. Pyydä treffeille se.
Tunteensiirtoa. Yleistä terapiassa.
Voit olla varma että terapeuttisi EI tunne samoin.
Ajattele sitä, että olet hänelle vain työtä, asiakas, potilas, keissi.
No tämä tilanne! En kai voi pyytää treffeille, olen hänen "potilas". Tai varmaan moni nainen pyytää mutta en mitenkään koe että olisin sellainen nainen, siis kyllä missä tahansa muualla pyytäisin mutta ei näin.
Joudun kertomaan hänelle oman elämäntilanteen ongelmakohtia ja käsittelemään niitä hänen kanssa, ei kovin houkuttelevat lähtökohdat pyytää treffeille..
Ja sitä paitsi taas yritin vähätellä, en oikeastaan halunnut halata vaan pikemminkin kiivetä syliin ja suudella intohimoisesti.
Minä olen rationaalinen ihminen enkä hullaannu miehistä näin. Tällaista voisi kuvitella teinin touhuksi mutta olen kuitenkin jo aikuinen.
Ap
Taitaa olla kohteena joku mielenterveysalan ihminen, sen verran on aloittajalla hiiriä kaapissa.
Kiitos! Tutustun tuohon tunteensiirto-termiin.
Kyllä tämä jollain täytyy saada laantumaan. Eihän näin voi jatkua.
Lisäksi olin täysin unohtanut kaikki seksuaaliset tunteet ja nyt olen niidenkin suhteen kuin teinit. Järkyttävää, kai tämä on jokin ikäkriisi.
Ap "potilas, keissi" :)
Vaihda terapeuttia. Ei ole hyvä kummallekaan osapuolelle, että asiakas ihastuu terapeuttiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla kohteena joku mielenterveysalan ihminen, sen verran on aloittajalla hiiriä kaapissa.
Hiiriä kaapissa :'D Rapina kuuluu kyllä, kuvittelenkohan vain ne hiiretkin kaappiin? :D
Kiitos tuesta, ei tästä tosiaan kenellekään oikeasti kehtaisi puhuakaan.
Yllätin itsenikin tällä käytöksellä :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaihda terapeuttia. Ei ole hyvä kummallekaan osapuolelle, että asiakas ihastuu terapeuttiinsa.
Kyseessä ei ole myöskään terapeutti, ja en aio käydä siellä sen pidempään kuin mitä nyt on tarvetta. Vitkuttelin jo aika hyvin tätä toista aikaa siellä mutta seuraava aika on kalenterissa. Ehkä ensi kerralla voin sanoa että kiitos avustasi, en enää koe sitä tarpeelliseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota nyt. Kun paranet harhaisuudestasi (?) katso asiaa uudelleen.
Sitä tässä odottelin tapahtuneeksi jo ensitapaamisen jälkeen :'D
Harhat paheni, nyt minusta tuntuu että se hurja kemia minkä tunnen, ehkä hänkin tuntee sen.
Miten noloa! Kuvitella tuollaista ihmisestä joka tekee työtään!
Ap
Miksei voisikin tuntea. Ihminen se ammattilainenkin on tunteineen ja haluineen, vaikkei työtilanteessa voi sitä kovin selkeästi ilmaista (elekieltä ja vaistomaisia reaktioita ei toki järin tehokkaasti voi kontrolloida). Aikuisena, kokeneena ihmisenä varmaan kemian ja kiinnostuksen merkit huomaatkin. Tuleeko asiakassuhteesi häneen jatkumaan näillä näkymin kuinka pitkään? Voisitko sen päätyttyä kuvitella ottavasi yhteyttä? Itse varmaan ilmaisisin vilpittömästi ja huumoriakin käyttäen, että "itse koin, että meillä synkkasi ja haluaisin tutustua paremmin työn ulkopuolella. Voihan olla, että tunne on vain minun puolellani?" tjtn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota nyt. Kun paranet harhaisuudestasi (?) katso asiaa uudelleen.
Sitä tässä odottelin tapahtuneeksi jo ensitapaamisen jälkeen :'D
Harhat paheni, nyt minusta tuntuu että se hurja kemia minkä tunnen, ehkä hänkin tuntee sen.
Miten noloa! Kuvitella tuollaista ihmisestä joka tekee työtään!
Ap
Miksei voisikin tuntea. Ihminen se ammattilainenkin on tunteineen ja haluineen, vaikkei työtilanteessa voi sitä kovin selkeästi ilmaista (elekieltä ja vaistomaisia reaktioita ei toki järin tehokkaasti voi kontrolloida). Aikuisena, kokeneena ihmisenä varmaan kemian ja kiinnostuksen merkit huomaatkin. Tuleeko asiakassuhteesi häneen jatkumaan näillä näkymin kuinka pitkään? Voisitko sen päätyttyä kuvitella ottavasi yhteyttä? Itse varmaan ilmaisisin vilpittömästi ja huumoriakin käyttäen, että "itse koin, että meillä synkkasi ja haluaisin tutustua paremmin työn ulkopuolella. Voihan olla, että tunne on vain minun puolellani?" tjtn.
Ai hirveetä. En voisi, ero ja kaikkea, en takuulla ole hänen näkökulmastaan kiinnostavaa seuraa elämäntilanteessani.
Pyrin lopettamaan nämä käynnit mahdollisimman pian, koska ajatukset harhailevat todella pahasti taas. Nyt pitäisi pitää pää kylmänä ja teinimäinen ihastus ei oikein sovi tähän.
Olin jo aiemmin kiinnittänyt hänen juttuihin huomiota, mutta tunnistin äänensä vasta kun näin. Olin kuullut keskusteluja työkavereiden kanssa sivukorvalla huoneesta, joka oli odotustilan vieressä. Nauroin mielessäni hänen jutuilleen joten kun siitä jonkin ajan päästä tapasin hänet kasvokkain, yhdistin hauskat jutut ja äänen häneen.
Miten sekaisin voi nainen mennä? Mä jopa googlasin hänet :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
g
g niin kuin gayyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy
Vaihda kampaajaa.