Kannattaako hakea apua masennukseen?

Olen 26-vuotias nuori nainen, jolla päällisinpuolin asiat kai ihan hyvin(on työpaikka, säästöjä, koti, avopuoliso, koira ja jonkin verran kavereita). Mulla on silti kokoajan läsnä sellainen pohjaton suru. Mietin, että olen vain taakka muille, huono, ruma ja mun pitäis vaan kuolla. Lähiaikoina oon miettinyt itsemurhaa ja se tuntuu lohdulliselta ajatukselta. Mä en oo pystynyt puhumaan näistä mun tuntemuksista kenellekkään, oon ihan yksin näiden ajatusten kanssa.

Arjessa tää näkyy aloitekyvyttömyytenä. Mun on vaikea aloittaa mitään ja erilainen tekeminen kuten kavereiden näkeminen saa mut väsyneeksi. Mä en myöskään enää naura ja hymyileminenkin tuntuu teeskentelyltä.

Missä vaiheessa tajusitte hakea apua ja onko se auttanut? Voiko masennuksesta(jos tämä edes sitä on) parantua.