Lue keskustelun säännöt.
Tutun perheen lapsen murheellinen tilanne
19.09.2018 |
Tutustuin perheeseen pojan ollessa lapsi ja siitä eteenpäin olimme paljon tekemisissä keskenään. Poika oli niin hurmaava pikkumies! Muistan aina kuinka hän ajoi silmät loistaen kauko-ohjattavaa autoaan sekä lennätti muovista leijaa. Pojan opettaja povasi tälle loistokasta tulevaisuutta, olihan poika niin kunnollinen ja älykäs. Pojan tultua murrosikään hänen äitinsä uskoutui eräänä syksyisenä iltana minulle, että pojan suurin haave oli oma tyttöystävä, jonka kanssa käydä vaelluksella ja opiskella yhdessä kokeisiin. Poika joutui kuitenkin seurailemaan sivusta, kuinka kylän pärinäpojat kyyditsivät tyttöjä. Niiden kertojen jälkeen pojan silmissä oli aina umpimielinen, haavoitettu ilme. Poika aloitettua opinnot lukiossa jotain tapahtui. Ennen niin iloinen poika olikin äkkiä synkeä ja vihamielinen. Pohdimme pojan äidin kanssa hätääntyneinä tätä muutosta, mutta kukaan ei tietänyt mitä tehdä. Lukion jälkeen poika aloitti opinnot TKK: lla ja syrjäytyi lopullisesti. Vielä nykyisinkin sydäntä riipaisee, kun muistelen tätä ennen niin elämäniloista poikaa... Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu :(
Kommentit (6)
No johan. Melkein yhtä surullinen kuin Pieni Merenneito. Se otti ja muuttui meren vaahdoksi. Tiola se nyt kelluu jossain Atlantilla. Tai Tyynellä merellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et sano sille että syö persettä
Ei joutunut sentään vuoteen omaksi tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei joutunut sentään vuoteen omaksi tällä kertaa.
Just tätä minäkin olin aikeissa kommentoida.
Käsittämättömän paljon ap:lla on näitä tuttuja poikia joilla samanlainen kohtalo. Tällä kertaa kalanperkuu vaihtui kauko-ohjattavaan, leijan lennätys sentään jäi.
Arvasin mitä tulossa on, vaikka otsikossa pojan sijaan luki lapsi.
En hukannut aikaani lukemalla ensimmäistä virkettä pitemmälle.