Ero vai yhdessä?

Meillä on uusioperhe. Miehen entisistä suhteista kolme lasta joista yksi asuu kanssamme ja kaksi muuta on joka toinen viikonloppu. Meillä on myös yhteinen lapsi, joka on 3-vuotias nyt. Tuntuu, että riitelemme vain koko ajan. Joko lapsista tai ihan mistä tahansa muusta... Siivoamisesta, lapsien säännöistä yms yms. Tuntuu ettei yhteistä säveltä vain löydy. Suhteemme jo alkoikin melko epänormaaleissa olosuhteissa eikä kuten normaalit jotka rakastuvat ensisilmäyksellä. Meillä ei ollut ensi huumaavaan jo alkukin oli taistelua tietyllä tapaa. Enemmänkin on tuntunut, että meidän kohdallamme kiintymys ja rakkaus on kasvanut mitä enemmän oltu yhdessä ja tutustuttu. Silti tappelua ja riitoja on paljon. Olemme käyneet keskustelemassa ulkopuolisten kanssa, parisuhteesta sekä myös lasten asioista. Nyt yksi lapsista on todella vaikeassa iässä ja sekin tuottaa riitoja keskenämme ja tämän esiteinin raivarit saavat koko perheen voimaan huonosti ( hänellä ollut todella sekava lapsuus äitinsä vuoksi johon saanut apua nuorisopsykiatrialta saakka) Silti meillä on perheenä paljon hyvääkin. Olemme rakentaneet tästä sekavasta uusioperhekuviosta jotenkin kokonaisen ja toimivan. Ainakin välillä tuntuu niin.... Sitten taas toisaalta riidat ja pahat sanat sekä loukkaukset horjuttavat kaikkea... Molemmat on melko loppu ainaiseen riitelyyn. Nykyään sitä on vasn liikaa. Meillä ei ole läheisyyttä oikein ja itse kaipaan läheisyyttä paljon. Huomaan myös ajattelevani muita miehiä ja jotain on joskus tapahtunutkin kun olen ollut esim juhlimassa iltaa tyttökaverieni kanssa. Näitä ei tosin usein ole. Tiedän myös että mieheni on minua alussa pettänyt... En tiedä miksi on niin vaikea irtautua tästä kaikesta kun koko tämä kuvio tuntuu lähes mahdottomalta. Sitten on ne pienet hyvät hetket joiden takia ei haluaisi päästää irti....