Lue keskustelun säännöt.
Milloin tämän vauvan kanssa helpottaa!!!
16.09.2018 |
Vauvamme on 11kk. Hän on aivan mahdottomassa iässä. Hän kiipeilee, repii, pudottaa, kaatuu, lyö päänsä yms koko ajan. Siis vaikka olen ihan vieressäkin. Otan hänet mukaan wc:eenkin ja silti jotain tapahtuu. Olen ihan uupunut varsinkin kun lisäksi vauva vierastaa kaikkia ja kukaan muu kuin minä eli äiti kelpaan. Olen niiiin väsynyt. Minulla on yksi reippaasti vanhempi lapsi, enkä muista moista aikaa hänen kanssaan. Tietysti olin nuorempikin.
Mutta kertokaa, koska tämä helpottaa?!? Enkä tarkoita nyt että "mitä isompi lapsi,sitä isommat huolet"-neuvoja. Vaan konkreettista ikää jolloin yleensä lapsi jotain tajuaa ja osaa ilman jatkuvaa seuraamista.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä helpotti toi älytön touhuilu noin reilun vuoden ikäisenä.
Sitten kun muuttaa kotoaan :D Poissa silmistä...
Alakouluikäisen pitäisi olla suurinman osan ajastaan aikuisen seurassa. Yläkouluikäisen voi jo jättää joksikin aikaa yksin.
Hah, minua huvittaisi se, että tohelo on tullut äitiinsä (olen itse aikamoinen sellainen).
Ymmärrän kyllä turhautumisesi, mutta ajan kanssa poistuu tuokin ongelma. Yritän itsekin pitää mielessä jatkuvasti sen, että vauva-aika ei ole ikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedä rajoja. Lapsi esim. pehmustettuun leikkikehään siksi aikaa kun olet vessassa.
Erota kiukuttelu- ja mielenosoitusitku ja oikea hätäitku toisistaan, ja pidä rajat. Säästät hermojasi pitkällä tähtäimellä, kun et anna lapselle esimerkiksi kännykkääsi tai muita herkkiä esineitä retuutettaviksi, rikottaviksi ja "tutkittaviksi", vaikka lapsi karjuisi, jos häneltä ottaa kivan esineen pois. Älä anna lapsen keikkua ja kiipeillä, jos tämän eivät taidot riitä, vaikka se lasta suututtaisikin. Älä pelkää turhaan lapsen itkua, jos kyse ei ole oikeasta tarpeesta, johon pitää heti vastata.
Ylös, ulos ja lenkille. Lapsi tietenkin jää isän kanssa kotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista konkreettista ikää ei taida olla joka pätisi joka lapseen t. Eloisan 4v äiti
Voi tsemppiä. Ymmärrän hyvin ja muistan yhä tuon vaiheen, vaikka kuopus on jo 11v. Se oli raskasta, kun toinen oli menossa koko ajan ilman riittäviä taitoja. Ehkä n. 1,5 vuotiaana alkoi helpottaa.
Kyllä se siitä. Halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1,5v alkaa ymmärtää puhetta. 2v ymmärtää jo aika hyvin, mutta edelleen utelias ja päätön meniä. 3v kanssa voi jo vähän jotain touhutakkin. 4-5v mielestäni ihan paras ikä. Esim.ulkomaanmatkat onnistuu jo mukavasti.
Se helpottaa heti, kun hyväksyt elämänmuutoksen ja itse sopeudut vauva-arkeen. Mulla helpotti heti, kun meidän 21v. opiskelija muutti vihdoinkin omaan asuntoon. Ihmiset ovat erilaisia, jokainen käy läpi oman prosessin. Toiset nopeammin, toiset hitaammmin.
Tämä on kaikki samaa henkistä kasvamista.
Eikö kukaan osaa vastata?