Lapsuuden seksuaalinen trauma
Jatkuu...
Oireilin koko lapsuuteni tuntemalla pakonomaista tarvetta ajatella seksiä. Luin äitini eroottisia kirjoja jo kolmannella salaa. Seksin ajatteleminen hallitsi mieltäni. Ihastuin aina aikuisiin miehiin liittäen heihin seksuaalisia tunteita.
Myöhemmin olen tajunnut, että käytökseni ei ollut normaalia.
Ala-asteella aiemmat kokemukset toistuivat kun paras kaverini halusi leikkiä seksiä kanssasi. Se oli lähinnä sängyssä nyöhäämistä toisiamme vasten. En taaskaan olisi halunnut, mutta minua suostuteltiin ja luovutin. Pahimmalta tuntui se, että kiihotuin. Tunsin siitä kovasti syyllisyyttä.
Olen aina ollut aina tietoinen, että olen kokenut kaiken tuon. En ole tuntenut mitään sen jälkeen kun kolmannella päätin lakata tuntemasta.
Olen koko elämäni vähätellyt muistojani.
"Ei se ollut hyväksikäyttöä, lasten leikkiä vain, Ei siitä voi puhua kenellekään, ei tarvitse."
Kerroin ensimmäisen kerran noista tapahtumista puolisolleni oltuamme naimisissa yhdeksän vuotta. Mainitsin huvikseen, kertomatta yksityiskohtia. Ei hän sen kummemmin reagoinut.
Pitkän mt-historian karttuessa olen alkanut miettimään, jospa nuo lapsuuden kokemukset kuitenkin vielä vaikuttaisivat minussa.
Tosin syitä mielen sairastumiseen on monia. Minulla on narsistinen, väkivaltainen äiti (väkivaltainen isääni kohtaan) ja koin hyvin rikkinäisen lapsuus kulissien takana. Minä ja kahdeksan muuta lasta.
Sairastan nykyään traumaperäistä stressihäiriötä, toistuvaa vaikeaa masennusta ja minulla on rajatila-diagnoosi myös. Neljä sairaalajaksoa takana.
Mitä olette mieltä, voivatko nuo lapsuuden seksuaaliset asiat vaikuttaa yhä?
En tunne mitään kirjoittaessani tai puhuessani niistä.
Minulla on dissosiatiivisiä tiloja päivittäin.
Seksi on minulle suorittamista, nautinkin välillä, mutta pelkään koko ajan etten riitä, osaa tai että sukupuolielimissäni on jotain vikaa.
Vihaan vartaloani. Olen hoikka ja kauniiksi sanottu. En usko sitä.
Nykyisin käyn salilla, että kelpaisin paremmin itselleni ja uudelle miehellekin. (uskon, ettei hän hyväksy minua tällaisena. Sanoo kyllä ettei se ole totta, mutta en usko hänen vakuuttelujaan).
Tällainen vuodatus.
Kiitos jos jaksoit lukea. Olisi kiva saada tietää, jos tämä herätti ajtuksia. Ehkä löytyisi myös saman taustan omaavia.
Olen kokenut todella samanlaisia asioita kuin sinä. En halua niistä tarkemmin avautua, koska käsittelen niitä yhä.
Minulla oli myös pienenä lapsena samanlaisia pakkomielteitä seksiä kohtaan ja häpesin niitä todella paljon.
Minulla on myös hyvin samanlaisia oireita kuin sinulla, esim. dissosiaatiohäiriö. Minä ainakin tiedän, että oireiluni alkoi siitä, kun vanhempi naapurinpoika hyväksikäytti minua.
Oletko käsitellyt hoitotahon kanssa ollenkaan noita kokemuksia? Minulla on vasta aluillaan käsittely, sillä kokemuksiani on vähätelty.