Lapsuuden seksuaalinen trauma?
Laitan tarinani tänne, jotta saisin mielipiteitä minua askarruttavaan asiaan.
Se koskee lapsuuden tapahtumia. Olen vähätellyt asiaa koko elämäni.
Kun olin 7, kaikki alkoi sillä, että samanikäinen poika houkutteli minut pussailemaan vintille. Ensin se tuntui jännittävältä, mutta hyvin pian tekemisemme alkoivat ahdistamaan.
Kuvaan tuli sukupuolielinten koskettelua. Poika laittoi minut koskettelemaan itseään, teki saman minulle. Se tuntui likaiselta, väärältä. Mutta jolloin kummalla tavalla tuolla pojalla oli valta minuun, enkä pystynyt pitämään puoliani.
Tilanteet etenivät siihen pisteeseen, että olimme vintillä ja tämä yritti laittaa pikkupippeliään minun sisääni. Tuntui sanomattoman nöyryyttävältä ja avuttomalta. Sitten se jotenkin onnistui tunkemaan nakkinsa minuun pitkän sähläyksen jälkeen. Tunnen vieläkin kropassani sen kun etana liikkuu siellä, ja minä vain olen siinä lamautuneena. Poika kysyy "Tuntuuko hyvältä?" ja minä sanon robottimaisesti joo, koska sitä minulta odotetaan.
Kun hän lähestyi, tiesin aina millä asialla. "Mennäänkö nussimaan? "
Painava tunne laskeutui rintaan, pala kurkkuun. En pystynyt pitämään puoliani, yritin keksiä syitä miksi en voi. Hän tinkasi niin kauan, että alistuin.
Toisinaan hän keksi palkintoja mitä saan jos suostun. Karkki tai jokin muu asia tuntui laihalta lohdulta, mutta parempi sekin kun ei mitään. Hän saisi joka tapauksessa tahtonsa läpi. Tavalla tai toisella.
Tällaista kerkesi jatkua vuoden. En muista kuin pieniä välähdyksiä, muistan kesän ja talven, ja sitten uuden kesän. Koko tuon ajan syyllisyys ja häpeä painoivat minua. Tunsin itseni likaiseksi.
Olen uskonnollisesta perheestä. Niiissä piireissä toistellaan, että ihminen on paha ja uskon säilyttää vain pyytämällä anteeksi.
Enhän minä voinut tällaista anteeksi pyytää. Taakka oli painava pienelle tytölle.
Onneksi muutimme pois, olin siitä niin helpottunut. Pääsisin pojasta.
Mutta paha olo ei loppunutkaan. Iltaisin nukkumaan mennessä pelkäsin joutuvani helvettiin jos kuolen yön aikana. Olin 8-vuotias ja aivan yksin.
Jossakin vaiheessa en jaksanut enää salaista taakkaani, koska sen muistaminen teki kipeää. Päätin unohtaa sen.
Jospa Jumala antaa anteeksi kun aikaa kuluu, mietin. Niinpä "poistin" tapahtumat mielestäni.
Jatkuu... Teksti piti puolittaa kun se oli liian pitkä.