Kun keskittyy vain positiivisiin asioihin ja ihmisiin, elämänlaatu paranee

Onko tämä palsta mielestäsi positiivinen?

Onko totta?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä palsta mielestäsi positiivinen?

Ei, mutta positiivista tässä on se, että täällä voi oppia kestämään negatiivisuutta ja olla empaattinen onnettomia ihmisiä kohtaan. - ei ap

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä palsta mielestäsi positiivinen?

No ei, mutta mehän tämän palstan sisällön tuotamme ja jokainen voi omalta osaltaan sitä muokata positiivisempaan suuntaan. Välillä tämä on hauskakin ja asiapitoinen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä palsta mielestäsi positiivinen?

Ja positiivista on se, että täällä oppii ilmaisemaan itseään selkeästi, ja sitä kautta välttämään väärinymmärryksiä. Täällä oppii ihmistuntemusta. Ja todellakin oma sietokyky lisääntyy, kun oppii, ettei kaikkea ota henkilökohtaisesti.

ap on oikeassa. 

Mihin ne negatiiviset asiat ja ihmiset laitetaan, kun ei voi kokonaan elämästä kaikkea negatiivista mitenkään poistaa, esim negatiiviset työasiat ja hankalat sukulaiset.

Kymppitonnissa on pelkästään positiivisia ihmisiä. En halua elää sellaisessa todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne negatiiviset asiat ja ihmiset laitetaan, kun ei voi kokonaan elämästä kaikkea negatiivista mitenkään poistaa, esim negatiiviset työasiat ja hankalat sukulaiset.

Ei voi poistaa, mutta pitää vähentää. Nähdä mahdollisimman vähän. Hallita itse keskuselua kääntämällä se positiiviseksi. Sulkea korvat ja miettiä omiaan. tms.

Höpsis. Rakentavaa kritiikkiä ei voita mikään.

Suhtautuminen asioihin on tärkeämpää kuin positiivisuusjulistus tai äärimörrötys.

Kuulostaa eskapismilta. Suljetaan silmät ja korvat, ajatellaan vain kivoja asioita.

On äärimmäisen rasittavaa jutella ihmisten kanssa joutavia.

Aloitus on totta. Maailma on aina itsemme näköinen, riippumatta näkökulmasta.

Aloittaja on väärässä. Ilman ikäviä asioita ei ole myöskään positiivisia asioita. Kyse on aina balanssista. Mikäli nyt keskityt vain positiivisiin, tulee niistäkin negatiivisia kun totut niihin.

Tämä kehitys näkyy arjessa sillä tavoin ettei kukaan tahdo olla tyytyväinen mihinkään, vaikka oikeasti ihmisten asiat ovat todella hyvin. Kulutuksen näkökulmasta tämä onkin toivottu tila, sillä mitä tyytymättömimpiä ihmiset ovat, sitä enemmän he kuluttavat hakeakseen tyydytystä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa eskapismilta. Suljetaan silmät ja korvat, ajatellaan vain kivoja asioita.

On äärimmäisen rasittavaa jutella ihmisten kanssa joutavia.

Ei positiivisuus ole joutavien juttelua. Positiivisuus on asenne. Se on ne silmälasit, joiden läpi maailmaa katsoo. 

En tällä hetkellä juttele kenellekään ja olen töissä lopen tylsistynyt. Voin olla joko tosi negatiivinen "prkl miks mun pitää tehdä tätä", tai voin olla positiviinen "kerrankin on helppoa eikä tarvitse päätä vaivata". 

Voi kuule, kun se elämä ei ole, eikä tule olemaan pelkkää juhlaa. Elämä on rankkaa ja sen kun hyväksyy niin pärjää tässä maailmassa.

Paljon parempi on olla realistinen. Ei tule masennusta, ei kärsi pienistä. Mielestäni nämä positiivisuuden höpöttäjät ovat jääneet lapsen tasolla. Kasvakaa aikuisiksi.

Itse saan iloa pienistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on väärässä. Ilman ikäviä asioita ei ole myöskään positiivisia asioita. Kyse on aina balanssista. Mikäli nyt keskityt vain positiivisiin, tulee niistäkin negatiivisia kun totut niihin.

Tämä kehitys näkyy arjessa sillä tavoin ettei kukaan tahdo olla tyytyväinen mihinkään, vaikka oikeasti ihmisten asiat ovat todella hyvin. Kulutuksen näkökulmasta tämä onkin toivottu tila, sillä mitä tyytymättömimpiä ihmiset ovat, sitä enemmän he kuluttavat hakeakseen tyydytystä elämäänsä.

Tästä ei tainnut olla kyse vaan nimenomaan tästä"onko lasisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä"- kysymyksestä. Eli miten asioihin suhtautuu. Esim. kun talvi tulee, toinen ajattelee että on mukava kun on neljä vuodenaikaa niin ei ehdi kyllästyä niistä mihinkään ja toinen ajattelee että onpas perseestä, kun on kylmä ja vetää viikonloppuisin pään täyteen kun ei voi tehdä mitään kun on niin kylmä. Tai hammaslääkäristä tulle 50 euron lasku. Toinen miettii että onpa hyvä ettei itse tarvitse maksaa todellista laskua, ja toinen ajattelee että onpa pas*** kun joutuu maksamaan edes jotain.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, kun se elämä ei ole, eikä tule olemaan pelkkää juhlaa. Elämä on rankkaa ja sen kun hyväksyy niin pärjää tässä maailmassa.

Paljon parempi on olla realistinen. Ei tule masennusta, ei kärsi pienistä. Mielestäni nämä positiivisuuden höpöttäjät ovat jääneet lapsen tasolla. Kasvakaa aikuisiksi.

Itse saan iloa pienistä asioista.

Kaikista negatiivisimmat ihmiset aloittaa lauseen aina sanomalla "Voi kuule" tai vaikka "Kuule tyttökulta" Ja ei, elämä ei ole rankkaa, sen voi tehdä itselleen rankaksi. Aikuisen elämä ei ole yhtään sen rankempaa kuin lapsenkaan. Oletan että olet about 50v, eronnut ja tyytymätön sekö työhösi, että kotielämääsi. Ja jokin sairaus vielä vaikeuttaa elämääsi. Olenko oikeassa? Paistoi nimittäin katkeruus aika pahasti läpi tekstistäsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, kun se elämä ei ole, eikä tule olemaan pelkkää juhlaa. Elämä on rankkaa ja sen kun hyväksyy niin pärjää tässä maailmassa.

Paljon parempi on olla realistinen. Ei tule masennusta, ei kärsi pienistä. Mielestäni nämä positiivisuuden höpöttäjät ovat jääneet lapsen tasolla. Kasvakaa aikuisiksi.

Itse saan iloa pienistä asioista.

Kaikista negatiivisimmat ihmiset aloittaa lauseen aina sanomalla "Voi kuule" tai vaikka "Kuule tyttökulta" Ja ei, elämä ei ole rankkaa, sen voi tehdä itselleen rankaksi. Aikuisen elämä ei ole yhtään sen rankempaa kuin lapsenkaan. Oletan että olet about 50v, eronnut ja tyytymätön sekö työhösi, että kotielämääsi. Ja jokin sairaus vielä vaikeuttaa elämääsi. Olenko oikeassa? Paistoi nimittäin katkeruus aika pahasti läpi tekstistäsi

Olen joku muu mutta ihan samalla levelillä me kaikki olemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, kun se elämä ei ole, eikä tule olemaan pelkkää juhlaa. Elämä on rankkaa ja sen kun hyväksyy niin pärjää tässä maailmassa.

Paljon parempi on olla realistinen. Ei tule masennusta, ei kärsi pienistä. Mielestäni nämä positiivisuuden höpöttäjät ovat jääneet lapsen tasolla. Kasvakaa aikuisiksi.

Itse saan iloa pienistä asioista.

Kaikista negatiivisimmat ihmiset aloittaa lauseen aina sanomalla "Voi kuule" tai vaikka "Kuule tyttökulta" Ja ei, elämä ei ole rankkaa, sen voi tehdä itselleen rankaksi. Aikuisen elämä ei ole yhtään sen rankempaa kuin lapsenkaan. Oletan että olet about 50v, eronnut ja tyytymätön sekö työhösi, että kotielämääsi. Ja jokin sairaus vielä vaikeuttaa elämääsi. Olenko oikeassa? Paistoi nimittäin katkeruus aika pahasti läpi tekstistäsi

Jos sun elämä ei ole rankkaa, ei se tarkoita että kellään ei olisi.