Lue keskustelun säännöt.
Masennus! Miten siitä saa sairaslomaa?
14.09.2018 |
Kävin päivystyksessä koska tuntui siltä että voisin satuttaa itseäni. Itkettää ja elämä tuntuu kamalalta.
Sain lähetteen psykiatrille joka on tänään. Toivon saavani jotain lääkkeitä olon tasaamiseksi ja saikkua...
Töissä käyn vessassa itkemässä. Joinain päivinä tuntuu etten jaksa nähdä työkavereita. Työpanos kärsii. Olen valehdellut olevani sairas jottei tarvitse mennä töihin. Saan myös töissä kuolema-ajatuksia. En viitsi kirjoittaa kovin tarkasti tänne...
Päivystyksessä todettiin jo että nyt ei pidä murehtia työntekoa vaan keskittyä parantumiseen. Tarkoittaako toi siis saikkua? Tai voinko vaan itse sanoa että haluan saikkua? Kauanko sitä saa?
Auttaako poissaolo?
Kommentit (17)
Psykiatri voi määrätä sitä saikkua, jos tarpeelliseksi näkee. Keskuttelun loppupuolella voit sitten kysyä siitä saikusta, jos ei ole tullut puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle sanottiin kun olin samassa jamassa että etsi rauhoittava harrastus esim pilates. Ei sairaslomaa eikä lääkitystä.
Takana vuosia kestänyt työpaikkakiusaus, pelko ja asiakkaiden/potilaiden väkivaltaisuus.
Toiset uupuu pienemmästäkin....
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri voi määrätä sitä saikkua, jos tarpeelliseksi näkee. Keskuttelun loppupuolella voit sitten kysyä siitä saikusta, jos ei ole tullut puheeksi.
Okei kiitos.
Saattaapa sitä saadakin ja voi olla muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen tilanteesta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanottiin kun olin samassa jamassa että etsi rauhoittava harrastus esim pilates. Ei sairaslomaa eikä lääkitystä.
Takana vuosia kestänyt työpaikkakiusaus, pelko ja asiakkaiden/potilaiden väkivaltaisuus.
Toiset uupuu pienemmästäkin....
Mulla ei ole mitään kiusaamista tai pelkoa. Tämäkin on jatkunut vuosia.
Sain jo päivystyksestä lääkkeitä.
En vaan jaksa olla. Tosi hankala selittää mutta niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tietääkö kukaan auttaako poissaolo vai passivoituuko?
Pelkään että se toimintakyky mitä on häviää myös. Joka päivä pelottaa että
Huomenna en jaksa enää nousta ylös.
Muutenkin meidän kaikki asiat hoitaa mies kun mun aika menee siinä että selviydyn töissäkäymisestä.
Kerro kaikki tuo mitä kirjoitit, erityisesti noista kuolema- ja itsensäsatuttamisajatuksista. Tilanne on vakava, jos tuollaisia mietit. Jos oikeasti toivot saikkua, itke vuolaasti, jos mahdollista ja kerro, että töissä tilanne on pahin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro kaikki tuo mitä kirjoitit, erityisesti noista kuolema- ja itsensäsatuttamisajatuksista. Tilanne on vakava, jos tuollaisia mietit. Jos oikeasti toivot saikkua, itke vuolaasti, jos mahdollista ja kerro, että töissä tilanne on pahin.
Okei kiitos.
Mun on vaikea enää erottaa mikä on normaalia ja mikä on epänormaalia ajattelua...
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tietääkö kukaan auttaako poissaolo vai passivoituuko?
Pelkään että se toimintakyky mitä on häviää myös. Joka päivä pelottaa että
Huomenna en jaksa enää nousta ylös.
Muutenkin meidän kaikki asiat hoitaa mies kun mun aika menee siinä että selviydyn töissäkäymisestä.
No joillakin se lepääminen auttaa ja samalla sit etsitään sitä parasta hoitomuotoa. Jos nyt on viikon sairaslomalla, niin ei siinä täysin passivoidu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pyydät saikkua psykiatrilta, niin se saattaa vaikuttaa diagnoosiisi... Pyytäisin saikkua uupumukseen mieluummin työpaikkalääkäriltä.
Muista myös, että jos sulla ei ole ollut aikaisemmin mielenterveyteen viittaavia merkintöjä omakannassa, niin ne eivät tulevat olemaan seuranasi loppuelämäsi. Jos jossain vaiheessa ongelmasi ei olisikaan dramaattiset itsetuhoiset ajatukset, vaan ymmärtäisit niiden johtuvan huonoista elämäntavoista tai unettomuudesta, niin sun olisi mahdotonta saada vaikkapa unilääkkeitä korjataksesi unirytmiäsi tai muitakaan lääkkeitä, missä voisi olla pienikään väärinkäytön mahdollisuus. Lisäksi tuut olemaan syynissä aina, jos soveltuvuuttasi kartoitetaan mihin tahansa luottamustehtävään oli kyse sitten äitiydestä tai työpaikasta, jossa käsiteltäisiin luottamuksellista materiaalia tai vaaralliseksi luokiteltavia tavaroita. Jos et ole psykooseissa yrittänyt itsemurhaa, niin kannattaa todella miettiä, millaisia ajatuksiaan muille jakaa. Kaikki me haudotaan itsemurhaa huonoina päivinä, mutta on ihan eri asia yrittää tappaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista myös, että jos sulla ei ole ollut aikaisemmin mielenterveyteen viittaavia merkintöjä omakannassa, niin ne eivät tulevat olemaan seuranasi loppuelämäsi. Jos jossain vaiheessa ongelmasi ei olisikaan dramaattiset itsetuhoiset ajatukset, vaan ymmärtäisit niiden johtuvan huonoista elämäntavoista tai unettomuudesta, niin sun olisi mahdotonta saada vaikkapa unilääkkeitä korjataksesi unirytmiäsi tai muitakaan lääkkeitä, missä voisi olla pienikään väärinkäytön mahdollisuus. Lisäksi tuut olemaan syynissä aina, jos soveltuvuuttasi kartoitetaan mihin tahansa luottamustehtävään oli kyse sitten äitiydestä tai työpaikasta, jossa käsiteltäisiin luottamuksellista materiaalia tai vaaralliseksi luokiteltavia tavaroita. Jos et ole psykooseissa yrittänyt itsemurhaa, niin kannattaa todella miettiä, millaisia ajatuksiaan muille jakaa. Kaikki me haudotaan itsemurhaa huonoina päivinä, mutta on ihan eri asia yrittää tappaa itsensä.
Ajattelin pitkään että oireet johtuvat jostain muusta. Yritin muuttaa unirytmiä, ajattelin kaiken olevan kaamos/kevät/kuumuus väsymystä, hormoneita, luin self-help oppaita, kokeilin joogaa jne... mielummin nyt ammattiapua eikä niin että kiidätetään lanssilla suljetulle. En nyt kirjoittanut tähän kaikkea mitä on tapahtunut.
Ei mitenkään. Ja vaikka saisitkin niin eipä se loputtomiin auta koska loputtomiin ei voi olla sairaslomalla joten lopulta sitten kuitenkin menetät työpaikkasi ja joudut työttömyys-/toimeentulotuelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista myös, että jos sulla ei ole ollut aikaisemmin mielenterveyteen viittaavia merkintöjä omakannassa, niin ne eivät tulevat olemaan seuranasi loppuelämäsi. Jos jossain vaiheessa ongelmasi ei olisikaan dramaattiset itsetuhoiset ajatukset, vaan ymmärtäisit niiden johtuvan huonoista elämäntavoista tai unettomuudesta, niin sun olisi mahdotonta saada vaikkapa unilääkkeitä korjataksesi unirytmiäsi tai muitakaan lääkkeitä, missä voisi olla pienikään väärinkäytön mahdollisuus. Lisäksi tuut olemaan syynissä aina, jos soveltuvuuttasi kartoitetaan mihin tahansa luottamustehtävään oli kyse sitten äitiydestä tai työpaikasta, jossa käsiteltäisiin luottamuksellista materiaalia tai vaaralliseksi luokiteltavia tavaroita. Jos et ole psykooseissa yrittänyt itsemurhaa, niin kannattaa todella miettiä, millaisia ajatuksiaan muille jakaa. Kaikki me haudotaan itsemurhaa huonoina päivinä, mutta on ihan eri asia yrittää tappaa itsensä.
Siis ihanko oikeasti sä neuvot ihmistä, joka suunnittelee itsensä satuttamista eikä kykene suoriutumaan normaalista arjesta, olemaan hakematta apua? Hei nyt valot päälle sielläkin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Ja vaikka saisitkin niin eipä se loputtomiin auta koska loputtomiin ei voi olla sairaslomalla joten lopulta sitten kuitenkin menetät työpaikkasi ja joudut työttömyys-/toimeentulotuelle.
Voisin vielä jatkaa tätä vastaustani. Siis, tuo ylläoleva on mun oma kokemus. Ja kokemukseni mukaan tuo juttu jatkuu sitten sillä lailla että...
niin kauan kun sulla on työpaikka niin sinnittelet välillä töissä ja välillä sairaslomalla, ja saat apua lääkäriltä tms (ihan eri asia sitten onko siitä avusta liiemmin hyötyä). Sitten kun työpaikkasi menetät niin sitten et enää apua lääkäriltä saa, koska sitten et enää ole työelämässä joten sinulla ei enää ole yhteiskunnallemme taloudellista arvoa - eli sinulla ei enää ole yhteiskunnallemme minkäänlaista arvoa - joten ei sinulle enää mitään terveyspalveluitakaan tarjota. Yhteiskuntamme ei arvottomiin ihmisiin verovaroja tuhlaa. Sitten olet ypöyksin tässä maailmassa toimeentulotuen varassa niin kauan kunnes henki lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Ja vaikka saisitkin niin eipä se loputtomiin auta koska loputtomiin ei voi olla sairaslomalla joten lopulta sitten kuitenkin menetät työpaikkasi ja joudut työttömyys-/toimeentulotuelle.
Voisin vielä jatkaa tätä vastaustani. Siis, tuo ylläoleva on mun oma kokemus. Ja kokemukseni mukaan tuo juttu jatkuu sitten sillä lailla että...
niin kauan kun sulla on työpaikka niin sinnittelet välillä töissä ja välillä sairaslomalla, ja saat apua lääkäriltä tms (ihan eri asia sitten onko siitä avusta liiemmin hyötyä). Sitten kun työpaikkasi menetät niin sitten et enää apua lääkäriltä saa, koska sitten et enää ole työelämässä joten sinulla ei enää ole yhteiskunnallemme taloudellista arvoa - eli sinulla ei enää ole yhteiskunnallemme minkäänlaista arvoa - joten ei sinulle enää mitään terveyspalveluitakaan tarjota. Yhteiskuntamme ei arvottomiin ihmisiin verovaroja tuhlaa. Sitten olet ypöyksin tässä maailmassa toimeentulotuen varassa niin kauan kunnes henki lähtee.
Kai nyt olisi ihan hyvä että ihmiset kuntoutuvat takaisin työkykyisiksi?
Up