10v tai kauemmin yhdessä miehensä kanssa olleet: Millainen parisuhteenne on nyt ja miten on muuttunut alkuajoista?

me tapeltiin taukoamatta ensimmäiset 5 vuotta, jonka jälkeen vähitellen valtasuhteet ja arvot ovat hitstattu yhteen. Nyt 15 vuoden yhteiselon jälkeen voin sanoa, että elämme parisuhteemme ehdottomasti parhainta jaksoa tähän mennessä. Kaikki sujuu, rakkaus kukoistaa ja mistään ei tarvitse enää vängätä.

No tottahan on, että arkisemmaksi jossain vaiheessa muuttuu. Ei sitä pelkkää " sunnuntaita" kukaan jaksaisi vaan se " maanantai" tulee ennemmin tai myöhemmin. Kuvaa meillä on edelleen ja rakastetaan ja tykätään toisistamme tosi paljon. Lapsia meillä on muutama eikä sen takia voi niin spontaanisti kaikkea enää tehdä.



Vietetään muutama viikonloppu vuodesta kaksistaan ja pidetään kivaa. Käydään silloin kaikissa mukavissa paikoissa tai vaan ollaan kotona kaksistaan.

Tehdään paljon yhdessä kaikenlaista ja lapset ovat tuoneet niin paljon iloa elämään että suhde on vaan syventynyt. En olisi ikinä uskonut löytäväni sielunkumppanin jonka kanssa on yhä ihana olla.

Elämä on yhtä vuoristorataa, välillä menee oikein hvyin ja välillä (kuten nyt) todella huonosti. Itse kaipaan tasaisempaa elämää, mutta ei se tule koskaan onnistumaan mun miehen kanssa, koska ollaan niin erilaisia.

Siitä se sitten pikkuhiljaa tasaantui ja nyt kun yhteistä avioliittoa on takana jo 16 ja perheessä neljä lasta, parisuhde on jotakuinkin jossain naftaliinissa odottamassa aikaa parempaa :-)

Mutta minun mieheni on juuri se henkilö, jonka kanssa haluan kokea myös arjen harmauden, kaikki riidat ja vastoinkäymiset, juuri hänen enkä kenenkään muun kanssa.

mä jotenkin unohdan tosi nopeesti minkälaista meillä oli silloin ennen vanhaa :) nyt on pukannut pientä kriisiä kun odotetaan ensimmäistä ja tietty kakki maailman ajatukset pyörii päässä. Sen muistan ja tiedän että olen aina kuvitellut eläväni vielä vanhana tuon mieheni kanssa ja välillä nauretaan vatsat kipeenä tyhmiä juttuja. Onneksi meillä on samanlainen huumori ja se revitään yleensä tavallisesta arjesta. Välillä kaipuu on kuitenkin jonnekkin, en tiedä itse edes minne. Tuntuu etten ole vielä ihan sinut itseni kanssa, mutta raskaushormonit varmaan sekottaa tunteita kummasti. Naimisiin meno pelottaa kamalasti minua, mutta ehkä tuleva talvi näyttää kuinka mun käy :)

Ja kyllä se 15 vuotta oli sellainen " rajapyykki" , jonka jälkeen parisuhde vaan paranee ja paranee. Joskus silloin naimisiin menon aikaan tuntui, ettei meillä oo mitään yhteistä, kummallakin oli työ- ja opiskelukuvioita sekä aikaavieviä harrastuksia, lähinnä kinasteltiin lasten hoidosta=/. Seksiä ei varmasti harrastettu kokonaiseen vuoteen.



Mutta nyt kun opiskelut on opiskeltu ja työkuviot rauhoittuneet ja elämä hymyilee. Tekastiin viisi vuotta sitten kolmas lapsikin. Nykyään pussaillaan ja halaillaan ja keskustellaan kaikesta mahdollisesta. Seksi ei oo näin upeaa ollut koskaan!

Mies elänyt koko liiton ajan kuin poikamies...20 v naimisissa, 2 lasta...

Olen ollut mieheni kanssa nyt 12 vuotta, josta naimisissa 9 vuotta. Meillä ei ole vielä missään vaiheessa mennyt oikeasti huonosti, emmekä ole harkinneet kertaakaan eroamista. Ei, vaikka meidän liitostamme ennustettiin lyhytikäistä ja onnetonta mm. kulttuurierojen (jotka on rikkaus, pitävät mielenkiintoa yllä rakkauden lisäksi) vuoksi. Mieheni on turkkilainen.

saadaan jostain kettuiltua toiselle, eli olen hyvin onnellinen, vaihtelevaa, sopii minulle yhdessä 25v, ja nuorin 5v.

Mieheni eli kuin poikamies ennen lapsia

eikä lapsi ei muttanut mitään, kun ystävät häneltä asiaa kysyivät ja kysyvät...



T. nro 9



( joka kuitenkin hoitaa lapset niin hyvin kuin pystyy...)



Uraputkimies siis...

ja aikas kivasti sujuu. Nautitaan yhdessä olosta, osataan ottaa aikaa myös toisillemme arkenakin, esim saunotaan kaksistaan jne. Lapsia on kolme 2-7 vuotta ja seksikin sujuu, välillä on kuumaa ja kiihkeää kun taas joskus menee parikin viikkoa ilman. Puhalletaan yhteen hiilleen yhteisessä yrityksessä, raha-asiat vihdoin kunnossa joten ei riidellä enää siitäkään:)

Tietty mekin riidellään, jostain aivan käsittämättömistä asioista paisuu välillä valtavan iso juttu..pääosin mun ailahtelun vuoksi.



Halitaan ja suukotellaan päivittäin ja muistetaan sanoa että rakatetaan toisiamme. Olen tyytyväinen elämääni.

Meidän suhde ei missään vaiheessa ole ollut intohimohuumaa, vaan enemmän kumppanuutta. Mieheni on paras ystäväni ja edelleen meillä on hyvä yhdessä. Lapsia on kaksi, toivottavasti vielä kolme. Arjen elo on sopuisaa, joskus harvoin riidellään, mutta aika tyhmistä asiosita :P



Liikumme paljon perheenä yhdessä, lapset mukana, emme koe tarvitsevamme kahdenkeskistä aikaa kovin paljoa. Taputtelemme toisiamme pepulle ja halaamme arjen keskellä ;) Seksi ei ole ollut meille koskaan suhteen tärkein asia, mukava lisä vain sillointällöin.

pari-kolme ekaa vuotta aika riitaisaa mutta rakkauden täytteistä aikaa. nyt ei riidellä kovinkaan usein ja rakkaus vaan voimistuu, on voimistunut lasten myötä hurjasti. seksi maistuu molemmille ja mielikuvitus sillä saralla vilkastuu, keksitään kaikennäköistä uutta kivaa;) tosin pienten lasten takia s.leikkejä pääsee toteuttamaan n. kerran viikossa. mutta lapset kasvaa kokoajan niin eiköhän ne leikkikerratkin vilkastu..