Oletko lopettanut Facebookin käytön? Mikä muuttui, koheniko mielialasi tms.?
Itse olen harkinnut Facebookin käytön lopettamista. En roiku somessa kaiken aikaa, käyn selaamassa uutisvirtani kerran päivässä. Mutta melkein joka päivä tulee joku päivitys, joka saa minut vertailemaan itseäni muihin ja katkeroitumaan. Tietysti on typerää että aikuinen ihminen kokee noin mutta niin se vain menee. Lisäksi vähäinen kaverimääräni (100) ja sen myötä vähäiset tykkäykset (ehkä 4 per päivitys) masentaa, kun näkee miten paljon kaikki muut saavat tykkäyksiä.
Mietin että olisiko pienimmän riesan tie vaan lakata käyttämästä Facebookkia? Mietin tuoko se elämääni mitään lisäarvoa, paitsi että on uuden tuttavuuden kohdalla helppo ensin pyytää se fb-kaveriksi ja sitten miettiä, yrittää oikeasti saada siitä kaverin vai ei. Aika usein on käynyt niin että ihmisen aikajanan perusteella päätän että en pyydäkään puhelinnumeroa tai ehdota tapaamisia. Ja toisaalta se mahdollistaa sen että jonkinlainen yhteys säilyy ihmisiin joiden kanssa ei juuri nyt jaksa tai ehdi enempää vuorovaikuttaa mutta tulevaisuudessa kumminkin ehkä haluaa.
Kellään kokemusta, mielipidettä?
Kommentit (24)
Mitä jos kokeilisit poistaa sovelluksen puhelimestasi ja olla vaikka kaksi viikkoa ilman että käyt Facebookissa kertaakaan. Tai jos normaalisti käytät tietokoneella, niin et kirjaudu sisään kahteen viikkoon. Ja katsot mitä tapahtuu. Eihän tiliä ole pakko poistaa, voi vaan olla käyttämättä sovellusta. Ja kokeilun jälkeen päätät, mitä haluat tehdä.
Poista vaan. :) Näin tein itsekin ja mieliala parani heti. Sitäpaitsi, aina voi palata takaisin jos haluaa. Tsemppiä.
Älä siitä välitä montako tykkäystä julkaisusi saa, onhan se ihan selvä, että jos joku on roikkunut Facebookissa 10 vuotta ja on 1000-3000 FB-kaveria niin tykkäyksiä tulee paljon enemmän kuin sadalla kaverilla.
Vierailija kirjoitti:
Älä siitä välitä montako tykkäystä julkaisusi saa, onhan se ihan selvä, että jos joku on roikkunut Facebookissa 10 vuotta ja on 1000-3000 FB-kaveria niin tykkäyksiä tulee paljon enemmän kuin sadalla kaverilla.
Ja mitä ihmettä ihminen tekee jollainen 3000 Facebook-kaverilla, ja miksi laskea jotain tykkäyksiä? Ei kai ihmisen itsetunto ja ihmisarvo riipu joillakin siitä, kuinka paljon hänellä on tykkäyksiä Facebookissa.
En ole lopettanut, mutta olen vähentänyt käyttöä. En juurikaan päivitä enää itse, kuulun enää muutamaan ryhmään ja kaverimäärän karsin mahdollisimman pieneksi.
Ei se mitään muuttanut, roikun nykyään muualla somessa...
Minulle FB on aikavaras ja lopetin sen käytön puoli vuotta sitten milteinpä kokonaan. Käyn kerran kuukaudessa katsomassa olenko saanut viestejä.
Muutenhan minuun saa yhteyden puhelimella tai sähköpostilla jos on kiireellistä asiaa.
Miten joku onnistuukin saamaan facesta itselleen ongelman? Siis oikeastiko jonkun mielenrauha rikkoutuu tykkäysten määrästä, toisten päivityksistä ja kuvista? Oon itsekin facessa, mutta ei tulisi mieleenkään pahoittaa mieltä jos joku ei tykkää mun päivityksestä (yleensä en edes katso onko tykkäyksiä, jos joku kommentoi siitä tulee ilmoitus ja voin sen kurkata + vastata), kavereita on huikeat 29 (kaikkien kanssa muutenkin tekemisissä tai muuten tärkeitä ihmisiä). Enimmäkseen käytän ryhmiin, kurkkaan kirppiksiä ja ulkomaisten uutissivustojen postauksia. Ehkä kannattaisi tosiaan pitää taukoa SOMEsta, jos siitä tulee paha mieli, eihän tuollainen ole mielenterveydelle hyväksi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä siitä välitä montako tykkäystä julkaisusi saa, onhan se ihan selvä, että jos joku on roikkunut Facebookissa 10 vuotta ja on 1000-3000 FB-kaveria niin tykkäyksiä tulee paljon enemmän kuin sadalla kaverilla.
Ja mitä ihmettä ihminen tekee jollainen 3000 Facebook-kaverilla, ja miksi laskea jotain tykkäyksiä? Ei kai ihmisen itsetunto ja ihmisarvo riipu joillakin siitä, kuinka paljon hänellä on tykkäyksiä Facebookissa.
Facebook on ilmeisesti taitavasti rakennettu niin että se osuu meidän aivojen palkkiokeskukseen. Taustalla on algoritmit, jotka huolehtii siitä että kaikki tekemisesi ei näy kaikille, koska tutkimusten mukaan tasainen runsas palkkio ei ole likikään niin tehokasta kuin täysin satunnainen ihmisen koukuttamisessa. Ts. joksus FB näyttää pävitykseksi kolmelle kaverillesi, joskus harvoin kaikille (uutisvirrassa siis, tietysti sivuillesi menemällä kuka vaan kaveri näkee ne). Sitten kun tosi moni tykkää, aivot tuottaa mielihyvähormoneja.
Niin helposti huijattavissa on meidän aivot.
Minulla on IRL tosi vähän sosiaalista elämää, joten tuo facen varjoelämä ja "tykkääminen" vaikuttaa siksi minuun varmaan erityisen voimakkaasti. Kun en saa juurikaan myönteistä palautetta ihmisiltä IRL.
-ap-
Mä en ole koskaan edes ollut Naamakirjassa. Profiilin avaaminen ei ole koskaan kiinnostanut, eikä kaiken maailman "mun elämä"-päivitykset ole mun juttu. Hyvin pärjää ilman some-profiilejakin. Netti on aikarosvo, en anna sen hallita itseäni ja ajankäyttöäni.
Joskus facdbookin alkuvuosina lopetin käytön ja olo hdmpottui. Sittemmin olen oppinut hallitsemaan senkäyttöä ja välilläpidän taukoja.
Siellä oneri harrastusryhmiä ja verkostoja, jotka haluan pitää elämässäni, mutta päivittäinen seuraaminendi ole tarpeen.
En koe katkeroitumista, mutta onhan se nyt hirveää aivosaastaa. Roskaa. jolla täyttää aivot ja elämänsä, jota ilman on paljon parempi, älykkäämpi ja muutenkin sisältörikkaampi elämä. Tai jos ei ole, niin olsi ehkä syytä miettiä, mikä on mennyt pahasti pieleen. Selaan silloin tällöin, mutta olen käytön lopettanut käytönnössä kokonaan. Ei kiitos enää.
Tiesittekö että lataamalla facebook sovelluksen puhelimellesi annat facebookille käyttöoikeuden mm. Yhteystietoihisi, kalenteriisi, valokuviin, ja mediatiedostoihin, tekstiviesteihisi, kameraan ja mikrofooniin. Kuulostaa jo vakoilulta.
Oon kyllä facessa mutta sovellusta ei puhelimeen enää tule.
Ajattelin äsken, että "voisihan sen facen käytön tosiaan lopettaa pariksi viikoksi kokeeksi. Mutta toisaalta käytän sitä maksimissaan ehkä tunnin päivässä, että ei kai niin vähällä ole väliä..."
Jos joku treenaisi tunnin joka päivä (en käytä facea viikonloppuisin) tuskin pitäisin sitä ihan vähänä! Miten se muka on yhtäkkiä vähän tässä yhteydessä?
Eniten minua huolestuttaa että jos putoan ihan ajan hermolta. Iso osa fb-feedistäni on nimittäin tuttujen linkittämiä uutisia, blogikirjoituksia jne. Jos en seuraa facea, en ehkä tiedä mistä puhutaan. Toisaalta tämä kuulostaa jo omaan korvaanikin ihan riippuvaisen puheelta ja 90 % siitä sisällöstä on negatiivista. Eli tuskin parantaa elämänlaatuani millään tavalla.
Kiitos kommentoijille, taidan tosiaan kokeilla kaipaanko facea jos pidän kaksi viikkoa tauko.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että lataamalla facebook sovelluksen puhelimellesi annat facebookille käyttöoikeuden mm. Yhteystietoihisi, kalenteriisi, valokuviin, ja mediatiedostoihin, tekstiviesteihisi, kameraan ja mikrofooniin. Kuulostaa jo vakoilulta.
Oon kyllä facessa mutta sovellusta ei puhelimeen enää tule.
En ole koskaan käyttänyt sovellusta ja hyvin vähän facea kännykällä muutenkin. Sen verran sentään tajusin kun älypuhelimen hankin. Vaikka kaikki me olemme myyneet yksityisyytemme siinä kohtaa kun älypuhelimen olemme ostaneet.
-ap-
Eihän sitä kokonaan tarvitse lopettaa, voi vain vähentää ja olla lukematta. En minä ainakaan mitään uutisvirtaa jaksa läpi kahlata. Olen Facebookissa vain, koska on muutama (ei liian aktiivinen) ryhmä joita haluan seurata, ja muutama kauemmas muuttanut kaveri, jotka eivät kovin usein päivitä kuulumisiaan. Ja sitten Facebook-tunnuksilla pääsee kirjautumaan muutamaan muuhun paikkaan. Ehkä kerran viikossa käyn tsekkaamassa, onko siellä yhtään mitään mikä kiinnostaisi.
Tykkään keskustelufoorumeista paljon enemmän, ne sopivat myös asiakeskusteluun (silloin kun ovat sellaisia että vaativat rekisteröitymisen, eli ei voi täysin anonyymina huudella). Valitettavasti Facebook tullessaan näivetti foorumit, ja moni kuolikin pois.
Minäkin kokeilin vähän aikaa olla facessa, mutta pian huomasin ettei oo todellakaan mun juttu. Koin sen lapselliseksi ja jotenkin ahdistavaksi touhuksi. En halua kertoilla muille tekemisiäni eikä mua kiinnosta toisten perunoiden keitot ym. Ylisosiaalisten touhua jotka eivät voi olla hetkeä kauempaa yksin tai haluavat päteä ja esittää muka hienoa elämäänsä. Voin paremmin ilman.
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että lataamalla facebook sovelluksen puhelimellesi annat facebookille käyttöoikeuden mm. Yhteystietoihisi, kalenteriisi, valokuviin, ja mediatiedostoihin, tekstiviesteihisi, kameraan ja mikrofooniin. Kuulostaa jo vakoilulta.
Oon kyllä facessa mutta sovellusta ei puhelimeen enää tule.
Tiesitkö sinä että ne luvat voi peruuttaa puhelimen asetuksissa?
Hei,
Olin ennen facebookissa. Koin sen ristiriitaisena. Moni kaverini tehtaili tykkäämisiä ja hehkutti ihmisiä, joita he tosielämässä eivät voineet sietää. He siis oikeastaan promosivat itseään.
Moni kuorrutti sivunsa hehkeillä kuvilla lomilta, juhlista, uusista vaatteista, kaikesta sellaisesta - ja aina välillä joku hyvin kevyt kannanotto, johon sai hyväksyntää ja itselleen sädekehää. Sitten oli se joukko, joka ei koskaan itse kirjoittanut mitään, mutta tiesi kaiken mitä muut olivat fb:ssä tehneet (tämä jostain syystä ärsytti itseäni enemmän).
Lähdin yli viisi vuotta sitten. Osa hyvänpäiväntutuista on täysin poistunut elämästäni, mutta se on ihan hyvä. Nykyään tiedän oikeat ystäväni siitä, että he soittavat minulle (en ole muuallakaan somessa) ja minä soitan heille. Saan kertoa omista asioistani niille, joita ne oikeasti kiinnostavat, ja ehdin kuunnella näitä läheisiä ihmisiä. Muut voivat sitten itse kysyä, mitä kuuluu - ja kas, tätäkin tapahtuu, että joku ei-niin-läheinen tuttu soittaa ja kysyy mitä kuuluu. Sitten on kiva jutella.
Olen tyytyväinen ja onnellinen omassa ihan oikeassa elämässäni. Syön minäkin ravintolassa kauniita annoksia ja käyn lomilla joskus, mutta tuntuu hyvältä nauttia niistä hetkistä tosielämässä, eikä heti alkaa pakonomaisesti kuvata niitä virtuaalimaailmaan. Olen tämän myötä huomannut muista ihmisistä, miten kiinni he ovat niissä somen seuraamisissa, tykkäämisissä ja kommenteissa. Yleinen kommentti on "en minäkään siellä koskaan käy", ja kuitenkin on nenä kiinni puhelimen fb-appissa ihan jatkuvasti. Mutta se on heidän elämäänsä ja tämä on minun.
Summa summarum: suosittelen lämpimästi lähtemään facebookista.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kokeilin vähän aikaa olla facessa, mutta pian huomasin ettei oo todellakaan mun juttu. Koin sen lapselliseksi ja jotenkin ahdistavaksi touhuksi. En halua kertoilla muille tekemisiäni eikä mua kiinnosta toisten perunoiden keitot ym. Ylisosiaalisten touhua jotka eivät voi olla hetkeä kauempaa yksin tai haluavat päteä ja esittää muka hienoa elämäänsä. Voin paremmin ilman.
Silloin kun face tuli, ainakin minun kaveripiirissäni jengi jakoi paljon enemmän uutisia, blogikirjoituksia jne. Nykyään se on yhä enemmän tuota jokaisen kahvikupillisen kuvaamista, mikä ei kiinnosta minuakaan.
Itse laitan usein syvällisempääkin pohdintaa päivityksiini, mutta nykyään kukaan ei enää lue sellaisia -alkuaikoina jopa facessa oli joskus ihan hyvää keskustelua. Tuntuu tosi kurjalta kun on avannut ajatuksiaan ja sitten käy ilmi että "ystäviäsi" ei pätkääkään kiinnosta, ei edes sen tykkäyksen vertaa.
Että ehkä on paras säästää ne ajatuksensa kahdenkeskisiin tapaamisiin tai keskustelupalstoille.
Luulen että minulla on tarve tulla nähdyksi ja huomatuksi ja kuvittelen että face siihen vastaisi mutta ei se tunnu vastaavan.
-ap-
Up