Onko muilla taapero, joka paiskoo tavaroita koko ajan?
Lapsi siis heittelee tavaroita koko ajan ja mikään inhimillinen keino ei tunnu tähän auttavan. Kiellän, otan tavarat pois, olen korottanut ääntä, selittänyt miksi ei saa heittää ja mikään ei vain tunnu saavan tuota heittelyä loppumaan. Olen ajatellut, että tämä vaihe menee kyllä ohi, mutta nyt lapsi on jo kohta 2 v ja pikkuhiljaa alkaa menemään hermot, kun koko kämppä on pitänyt tyhjentää kaikista tavaroista ja hänen kanssaan on vaikeaa tehdä yhdessä mitään, kun kaikki päättyy aina tavaroiden heittelyyn. Hän siis heittelee iloisena ja surullisena eli mistään pelkästä mielenosoituksesta ei pitäisi olla kyse. Päivittäin liikutaan ja ulkoillaan paljon, eli mistään turhautumisestakaan ei pitäisi olla kyse.
Eninten harmittaa se, että lapsen kanssa on vaikea tehdä mitään. Yritän siis tehdä hänen kanssaan asioita yhdessä, opettaa ja näyttää esimerkkiä, mutta hän jaksaa keskittyä yhteisiin leikkihetkiin vain hetkeksi. Esimerkiksi hän tulee viereen katsomaan kirjaa ja hetken päästä haluaa heittää kirjan lattialle. Samoin käy palapelille, värikynille ja ulkona hiekkaleluille. Hiekkalaatikollakin hän mieluummin heittelee leluja kuin leikkii niiden kanssa. Yleensä joudun aina viemään lapsen pois puistosta, koska kanssaleikkijöille ei ole kovin mukavaa, että saa väistellä lapioita ja ämpäreitä. Usein lapsi ei haluaisi lähteä pois ja joka kerta selitän hänelle, että lähdemme pois ,koska hän heittelee tavaroita ja silti heittely alkaa taas seuraavalla puistokerralla.
Lapsi on siis yleensä hyväntuulinen ja hyväntahtoinen, mutta tuo heittelyvimma on todella kova. Onko muilla äideillä tai päiväkodintyöntekijöillä tullut vastaan samanlaista ongelmaa ja oletteko keksineet tilanteeseen jotain hyvää ratkaisua? Tai onko se vain aika joka auttaa?
Kommentit (54)
Onhan 2 vuotias vielä pieni, mutta uskoisin että päiväkodeissakin jotenkin pyritään puuttumaan jo pienenkin lapsen ongelmalliseen käytökseen. Eihän sellainenkaan nyt oikein sovi, että lapsiryhmässä yksi paiskoo ympäriinsä kaiken minkä käsiinsä saa ja muut vaan yrittää väistellä pois alta. Oma lapseni on siis vielä kotona, mutta ajattelin, että ehkä jollain lasten kanssa työskenneellä voisi olla hyviä vinkkejä.
Tämä heittely on ikävää nimenomaan lapsen itsensä takia, koska hänen kanssaan on vaikeaa mennä minnekään esimerkiksi leikkipuistoon tai vaikka kirjaston leikkipaikalle, koska aina pitää lähteä pois kun kiellot ja selitykset ei saa heittelyä loppumaan. Vaikka lapsi on pieni, niin en voi silti antaa hänen paiskoa leluja ympäriinsä. Ja tylsäksihän sekin käy, jos ainut vaihtoehto on vain leikkiä kotona pehmoleluilla, joita voi huoletta heitellä ympäriinsä.
ap
En osaa vastata kysymykseesi, mutta olen huomannut, että kun lapsi tekee jotain epätoivottua, niin usein ihmiset pyörittelevät silmiään ja puhisevat kun lasta ei osata kasvattaa ja sitten kun kysyy joltain kasvayusneuvoja, niin ketään ei osaa vastata, että miten lapsen saisi lopettamaan epätoivotun käytöksen.
Arvostelijoita on paljon enemmän kuin asiantuntijoita :)
Ohjaatko tekemään jotain muuta? Kehutko kun tekee jotain hyvin?
Yritän ohjata ja yritän leikkiä yhdessä lapsen kanssa, mutta tosiaan hän ei jaksa keskittyä esimerkiksi palapelin tekoon kuin hetkeksi ja sitten haluaa jo heitellä palapelin paloja ympäriinsä.
Kehun kyllä aina kun mahdollista. Ja paljon kehuttavaa löytyykin, sillä tätä heittelyvimmaa lukuunottamatta hän on kiltti ja ihana lapsi.
ap
Täällä ihan sama ongelma. Toivottavasti joku osais antaa vinkkejä
Kyllä varmaan jotenkin autistinen on. Kerääpä kaikki lelut hetkeksi talteen ja katso kuinka reagoi.
Rangaistus joka kerta kun heittää jotain. Aika nopeasti tuon ikäinenkin hoksaa sen, että heittämisestä seuraa ikävyyksiä.
Sellaiset hanskat käteen sisälläkin että ei saa otetta tavaroista eikä pysty heittämään.
Kyllä meilläkin leluja vähän on heitelty mutta se loppui kyllä. Nyt lapsi hieman yli 3v.
Oli tuollainen. Nyt meni armeijaan.
Mutta tosiaan lapsen mielikuvitus tuntui riittävän siihen, että kun tavaran sai käteen, niin ainoa mistä sille keksi tehdä on heittää se menemään. Pihalla kaikki kivet ja kepit sai kyytiä.
Ei siinä oikein muuta voinut tehdä kuin hankkia pallo. Palloa sai heitellä. Kiviä ei voinut edes antaa ottaa käteen, kun tiesi että ne lentää.
Mun kasvatusohje voidaan tulkita monella tapaa väärin, mutta se on ettei pidä turhaan kieltää. Koska ainakaan tälle mukulalle sillä ei-sanalla ei ollut mitään merkitystä ja itsestä tuntui typerältä olla niin negatiivinen että kaikki piti aloittaa kieltosanalla.
Tämän kasvatusaatteeni ydin on siis se, että kieltäminen jätetään täysin siihen, minkä pitää olla kiellettyä.
Mutta niin. Sen sijaan että olisin sanonut "älä heitä sitä kiveä" niin muistutin "palloa heitellään"
Vierailija kirjoitti:
Oli tuollainen. Nyt meni armeijaan.
Mutta tosiaan lapsen mielikuvitus tuntui riittävän siihen, että kun tavaran sai käteen, niin ainoa mistä sille keksi tehdä on heittää se menemään. Pihalla kaikki kivet ja kepit sai kyytiä.
Ei siinä oikein muuta voinut tehdä kuin hankkia pallo. Palloa sai heitellä. Kiviä ei voinut edes antaa ottaa käteen, kun tiesi että ne lentää.
Mun kasvatusohje voidaan tulkita monella tapaa väärin, mutta se on ettei pidä turhaan kieltää. Koska ainakaan tälle mukulalle sillä ei-sanalla ei ollut mitään merkitystä ja itsestä tuntui typerältä olla niin negatiivinen että kaikki piti aloittaa kieltosanalla.
Tämän kasvatusaatteeni ydin on siis se, että kieltäminen jätetään täysin siihen, minkä pitää olla kiellettyä.
Mutta niin. Sen sijaan että olisin sanonut "älä heitä sitä kiveä" niin muistutin "palloa heitellään"
No sehän voi olla hyvä heittelemään kranaatteja. Myös keihäänheittäjän uraa olisi kannattanut harkita.
Meillä esikoinen heitti kaikki ruokansa syöttötuolista lattialle n. 2-vuotiaaksi asti. Nauroi katketakseen näin tehdessään, eli varsinaisesta kiukuttelusta ei ollut kyse.
Käytimme tuolloin kaikki ap:n mainitsemat keinot käytöksen muuttamiseksi, mutta eivät tehonneet. Hänestä vain oli äärimmäisen hauskaa katsella, miten ruoka läsähti korkealta syöttötuolista alas lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Rangaistus joka kerta kun heittää jotain. Aika nopeasti tuon ikäinenkin hoksaa sen, että heittämisestä seuraa ikävyyksiä.
Rangaistus on se, että lelut otetaan lelut pois ja se ei tuonut toivottua muutosta tilanteeseen. Eli heti kun taas saa leluja tai jotain muuta, niin heittely alkaa taas. En oikein keksi, että miten muuten noin pientä lasta voi rangaista.
Meinasin itsekin ehottaa jotain sallittua heiteltävää esim. pehmopallo. Kun heittää kirjan tms. muistuta että palloa heitetään ja anna hälle pallo. Sano, että kirjan saa omaan käteen vasta kun ei heitä sitä.
Anna omalla tai talon pihalla heitellä palloja niin paljon kun jaksaa ja ohjaa vaikka heittämään pallot ämpäriin. Jos tuon heittelyn saisikin muutettua ihan fiksuksi hommaksi. Luulisi että alkaa kiinnostaa miten muilla leluilla voi leikkiä.
Laita hänet heittämään polttopuut vajaan.
Meidän kuopus (nyt nelivuotias) oli tuossa iässä myös kova heittelemään kaikenlaista. Siihen ei auttanut mikään. Tuo loppui pikkuhiljaa kolmivuotiaaksi kääntyessä. No, nyt on hyppiminen ja erilaisissa paikoissa roikkuminen, mutta se on huomattavasti lievempää. (Eikä tarvitse kysyä, onko lasta kielletty. On kielletty. Päivittäin. Monesti suututtu. Ei ole tuottanut tulosta.)
Tuohan on tosi pieni lapsi vielä. Anna sille aikaa kasvaa.