Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ollut alkoholistia kumppanina miten itse selvisit vai jätitkö kumppanisi?
11.09.2018 |
Itse olen 5 vuotta seurustellut miehen kanssa, joka käyttää reippaasti alkoholia. Aluksi koitin vain sulkea silmäni, koska elämä hänen kanssaan oli muuten normaalia. No olinhan sinisilmäinen. Jossain vaiheessa käytin itsekkin reippaasti alkoholia, koska jaksoin paremmin sitä arkea. Jossain vaiheessa huomasin että psyyke ei kestä, ja lopulta olimme enää ystäviä. Pahalta tuntuu koska ne tunteet eivät ole kadonneet mihinkään. Mut harmittaa että on sen mukavan miehen menettänyt sinne "mikä mikä"-maahan. Mulla on asenne, että se ei ole sairaus, koska siten ikäänkuin hyväksyisin sen kaiken ikävän mitä matkallamme on sattunut. Enempi uskon siihen, että hänellä on addiktio, ja paska homma,koska hyvä mies hukkuu tuonne Jekyll ja Hyde-osastolle.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein paras että se jätti mut😃🍻 kippistä vaan ja hölkynkölkyn.
Tuollaistahan se on. Alkoholin käyttömäärät kasvavat vain ajan myötä. Toivoisi toisella apua, mutta eipä sitä voi väkisin antaa.
Ei, mutta olen itse alkoholisti. Olen nykyään raitis, mutta meille tuli ero siitä huolimatta.
Mulla on fwb joka on aina pilvessä. Juuri siitä syystä en voi kuvitella yhteistä elämää kanssaan. Ei voi luottaa, rahat menevät heti, arvaamaton. Seksi toimii ja meillä on kivaa yhdessä. Mutta siihen se jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin vuosia miestä, jolla oli alkoholiongelma. Ei asuttu yhdessä, joten en alkuun tajunnut tilanteen vakavuutta. Hän vähätteli ongelmaa aina. Lopultavtajusin, että on erottava kokonaan, mutta oli ikävä hänen hyviä puoliaan, ja ero oli tuskallinen.
Kunnon neuroottiset hullut taas täällä sössöttämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt kaikki tunneskaalat läpi. Sitten on vain niin väsynyt. Sitä haluaisi vain uskoa että jonain päivänä se ihme tapahtuisi. Järki ja tunteet ottavat mittaa. Kuluttavaahan tämä on, ja siksi tein tuon aloituksen, jos löytyisi se punainen lanka, että vain jättää nuo asiat taakse. Ihmisen voin jättää, mutta paljon jää kysymyksiä ja asioita jotka eivät vain napsauttamalla lähde.
Jätin. Alkoholin käytön tietyissä rajoissa olisin voinut vielä hyväksyä, mutta siinä ohessa valehtelu, pettymysten tuottaminen, päänaukominen humalassa/krapulassa, rahantuhlaaminen holtittomasti, työpaikan menettäminen yms. Harmittaa, kun parin vuoden aikana jätin osallistumatta juhliin/sovittuihin tapaamisiin sen takia, kun mies oli kännissä/krapulassa. Myös yhteiset vkonloppu/lomasuunnitelmat meni pieleen monesti. Ja tietysti mies oli mustasukkainen, niin en kovin usein sitten käynyt yksin missään. Ja silloin, kun menin niin soitti/viestitteli perään. Joskus saattoi jopa uhata kaikenlaisella, jos en tulisi tiettyyn aikaan kotiin. Onneksi pääsin eroon.
Pitkälti alkuun sama kuin sulla. Katselin hommaa liian pitkään eli pisteeseen, jossa en enää pystynyt kunnioittamaan toisen tapaa elää elämää MINUN kanssani.
Alkoholismi on sairaus, kyllä. Mutta alkoholistin kanssa ei ole kumppanille se tärkein. Tärkeintä on se, ettei viini viikonloppuna lopu. Tärkeää ei alkoholistille ole esimerkiksi se, miltä kumppanista tuntuu herätä sunnuntaiaamuna ja löytää kumppani olohuoneen lattialle sammuneena.
Suosittelen joko heittämään hyvästit itsekunnioituksellesi tai vaihtoehtoisesti sanomaan kumppanillesi jättäväsi tämän mikäli alkoholisti ei lupaa muuttaa sinua ykköseksi tärkeysjärjestyksessään.