Nelikymppinen, miten olet muuttunut siitä kun olit kolmikymppinen?

Ulkoisesti olen vanhentunut selvästi, varsinkin naamasta. Maharöllykkä on pahentunut. Kunto varmaan sama.

Henkisesti olen rohkeampi ja tyytyväisempi itseeni. Olen nyt esimiestehtävissä, mitä kolmekymppisenä ujona tytyönä en ikinä olisi uskonut.

Katkeroitunut valtavasti ja vihaan kaikkia nuorempia, eritoten miehiä. Toisaalta tykkään nuorista miesartisteista ja haluan isona bändäriksi.

Elämä on muuttunut tasapaksuksi paskaksi, mikään ei innosta, intohimo kaikesta on kadonnut, peilistä katsoo selvästi kulunut ja plösähtänyt mies, maha ja man boobsit kasvaa, hiusraja pakenee, selkä on vaivannut jo yli 10 vuotta, töissä telotun käden takia olen joutunut opettelemaan melkein kaiken tekemään vasurilla, kaverit ovat kadonneet jonnekin tai sitten ryyppäävät vaan.

Eikai tässä tarvitse kuin 2m multaa päälle.

Vanhentunut olen naamasta, mutta vartalo suht samanlainen. Juhliminen ja baarit ei enää edes kiinnosta ja alkoholista alkaa vain väsyttää. Kolmekymppisenä siinä oli vielä jotain pientä hohtoa. Itsetunto on parempi ja omat arvot ovat tulleet selkeämmiksi. Osaan puolustaa itseäni ja muita.

Olen nuorentunut sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Olen 42 ja nyt fyysinen kuntoni on parempi kuin 30-vuotiaana. Lapset ovat isot ja nyt on aikaa harrastaa liikuntaa. Vaivihkainen rupsahtaminen alkoi jo joskus 25 vuoden tienoilla, varsinkin ekan raskauden aikana. Nyt olen pudottanut painoa ja olen timmimpi kuin 30-vuotiaana. 

Ulkoisesti olen muuttunut paljon, huonompaan suuntaan, kolmekymppisenä olin ulkoisesti parhaimmillani vaikak en silloinkaan tajunnut olla tyytyväinen. Nyt on naama valahtanut ja läskimaha jostain ilmaantunut. Hiukset ohentuneet. Ihan itkettää kun katselen kuvia miten hyvältä näytin verrattuna nykyiseen :( No, muuten olen kyllä paranatanut elämän laatua huimasti. Olin kolmikymppisenä huonosti palkatussa työssä ja ihan hukassa mitä edes haluan tehdä. Nyt teen erittäin mielenkiintoista työtä ja palkka on hyvä. Ennen stressasin paljon ja olin epävarma, nykyään olen paljon kovanaamaisempi ja pystyn ottamaan rennosti.  Pystyn myös nauttimaan elämästä ihan eri tavalla kuin ennen. Teen asioita vain omasta tahdostani, en miellytä muita. Elämäni on oman näköistä, toisin kuin 30v elin elämää jota en edes halunnut. Eli kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen. Terveys on yhtä hyvä jos ei parempi kuin 10 vuotta sitten, ei mitään vaivoja. olen alkanut tosissani treenata lajia jossa jopa kilpailen. Vielä kun hankkisin sen kasvojenkohotuksen ja rasvaimun...

Olen samankokoinen, ja naamaan olen tyytyväinen, varmaan on tullut muutamat silmäkulmarypyt lisää, se ei haittaa, mutta kaulaan on tullut ryppy!!!! :-O Siitä tulee olo että olen "vanha nainen". 

Edelleen olen hyvässä kunnossa, käyn salilla, ratsastan, juoksen pari maratonia vuodessa, mutta harjoittelu vaatii ehkä vähän enemmän nyt kuin kymmenen vuotta sitten.  Tuntuu, että nukun huonommin ehkä? Sisäisesti olen kyllä muuttunut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Ja muita. Saatan syödä after eightejä ja lukea kirjaa koko lauantain, jos siltä tuntuu. En koe siitä huonoa omaatuntoa. :) 

Ja ehkä en enää tuhlaa niin tyhmänä kalliiseen kosmetiikkaan, edullisemmissakin merkeissä on ihan okei tuotteita. 

Muuten en kyllä huomaa mitään, muuta kuin joskus ihmettelen päässäni, mitä ihmettä nuorempana kuvittelin nelikymppisten olevan :D 

Hiuksia ja hampaita on puolet vähemmän.

Olen alkanut pälvikaljuuntua. 

silmien luomet roikkuvat enemmän silmän päällä ja näköni on myös paljon huonompi.

Olen muutenkin sairaampi ja vaivaisempi.

46

Kolmekymppisenä juoksin vielä miesten perässä ja etsin rakkautta, nyt olen hyväksynyt että sitä ei ole tarjolla ja olen ihan tyytyväinen näin

Vierailija kirjoitti:

Katkeroitunut valtavasti ja vihaan kaikkia nuorempia, eritoten miehiä. Toisaalta tykkään nuorista miesartisteista ja haluan isona bändäriksi.

Uiiiih... 😅 tutustutaanko?

M21

Juhliminen ei tosiaan enää kiinnosta minuakaan ja joku meluisa yökerho känniläisineen on pahin painajainen. Ennen koti-ilta yksin oli kauhistus, nyt parasta mitä tiedän

M kirjoitti:

Elämä on muuttunut tasapaksuksi paskaksi, mikään ei innosta, intohimo kaikesta on kadonnut, peilistä katsoo selvästi kulunut ja plösähtänyt mies, maha ja man boobsit kasvaa, hiusraja pakenee, selkä on vaivannut jo yli 10 vuotta, töissä telotun käden takia olen joutunut opettelemaan melkein kaiken tekemään vasurilla, kaverit ovat kadonneet jonnekin tai sitten ryyppäävät vaan.

Eikai tässä tarvitse kuin 2m multaa päälle.

Samat on mietteet täälläkin. Hautaa tässä vaan odotellaan, olen elossa vain lapsen vuoksi, ei ole enää edes yhtäkään unelmaa.

Raihnaista rämpimistä tämä elämä, ei mitään iloa missään.

Keho ja mieli valmistautuu maan alle.

Kolmikymppisenä lapsia 0.nelikymppisenä 4.ulkoisesti naama vanhentunu, tissit roikkuu imetyksien jälkeen. Sisäisesti olen loppu, joka päivä samaa rutiinia.

Fyysinen kunto on ihan sama, eroa en huomaa, ehkä 1-2kg on tullut mutta lihaksia enemmän jne. Ja kunto erittäin hyvä. Naama on vähän "tippunut" silmien alla vähän ryppyjä, muuten aika sama. Otsassa ei edelleenkään mitään.

Luonteesta en verran että on että olen rauhoittunut, ei sillä että haluan vaan mietin enemmän mitä ihmiset ajattelevat jos "tämän ikäinen" vielä esim "pukeutuu näin, tekee näin" - samalla viisiin kuin 30vuotiaana, ehkä turhaa pähkäikyä, kuka tietää.

Sitten kaksi- ja kolmekymppisille juttelu tuntuu hassulta, ei sillä mitä ne puhuu mut "ilkeenkö" itse puhua samoin vaikka olen näin vanha..?! Mitä ne ajattelee, olenko vanha joka yrittää olla nuori kun kumminkin olisin oma itseni... :)

30-vuotiaana ei tajunnut olla onnellinen terveydentilastaan. Iltatähden raskaus sai selän ja nivelet huonoiksi. Polvet ei tykkää liikunnasta enää. Kaikenmaailman tautia, jopa syöpääkin, sisäilmasairautta ym. Lääkkeitä syödään. Kiloja tullut yksi vuodessa. Toisaalta olen vapautunut ja löytänyt kehoni mm. seksi on rentoa.

Pelkään, ettei mies enää tykkää minusta kilojen ja iän myötä... ei ainakaan osaa tykkäämistä ilmaista. Omat vanhemmat vanhenee, sekin vähän pelottaa. Iltatähden kanssa ei jaksa lattialla leikkiä tai pelleillä, tai juoksennella ulkona tai leikkiä altaassa. Sitä mieluummin istuu ja katselee.

Olen elämäni kunnossa! Saan yhtenään kehuja ja huomiota miehiltä, mitä en 30v saanut juuri lainkaan. Teen kaikenlaista mielenkiintoista, olen löytänyt uusia harrastuksia ja työn jossa viihdyn. En todellakaan odota eläkettä. Paljon suunnitelmia mitä haluan tehdä ja varaa toteuttaa näitä haaveita. Matkustan paljon ja olen tutustunut uusiin ystäviin. Elämäni on paljon jännittävämpää ja nautittavampaa kuin kolmekymppisenä jolloin olin tylsässä parisuhteessa ja leipiintynyt kaikkeen. Tunnen itseni nyt nuoremmaksi kuin silloin. 

Naama ja keho on rupsahtanut, kiloja tullut lisää.

Ymmärrän paremmin itseäni ja toisia, erilaisuutta. Olen lempeämpi, mutta jämäkämpi. En kilpaile enää esimerkiksi elämäntyylien paremmuudesta. Tajuan, että kaikilla on ristinsä kannettavaan elämäntyylistä riippumatta.

Ulkoisesti en niinkään. Kunto on hyvä. Mitä nyt pientä ryppyä tullut. Henkisesti olen vakavoitunut. Se on se suurempi muutos. Olen huomattavasti tylsempi ihminen nyt.

Vanhenemisessa harmittaa vaan se, että alle 30v miehet alkavat olla minulle liian nuoria ja katselevat mieluummin ikäisiään kuin nelikymppistä "puumaa". Mies on parhaimmilaan alle kolmikymppisenä enkä pidä ikäisistäni miehistä :(