Töissä vain töitä vai mukavaa seurustelua?

Ei töitä pysty tekemään jos samalla juoruaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei töitä pysty tekemään jos samalla juoruaa.

Sehän olisi hauska asiakkaille jos vaikka kaupankassat vain juoruisi keskenään.

Eräs työkaverini, jo iäkkäämpi nainen, tuntuu pitävän työpaikkaa jonain leikkikenttänä. Aina pitäisi olla kivaa seurustelua. Minäkin tykkään tauoilla jutella ja vaihtaa henkilökohtaisia kuulumisia, mutta ärsyttää kun työnteko keskeytetään "oliko kiva loma? - No oli, entä sulla?" - jutuilla. Minulla on kuitenkin töitäkin tehtävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei töitä pysty tekemään jos samalla juoruaa.

Sehän olisi hauska asiakkaille jos vaikka kaupankassat vain juoruisi keskenään.

Sinun elämän täytyy olla ankeaa, jos et pysty kuin mustavalkoiseen ajatteluun. Eikö tosiaan ole mitään välimuotoja sille, että 'tehdään vain töitä' tai 'vain juoruillaan'.

En itsekään ole järin sosiaalinen enkä yhteisiin rientoihin osallistunut töissä ollessani, mutta kyllä minulle työkaveri saa kertoa lomamatkasta tai uudesta koiranpennusta. 

Jos pitää työkavereita kavereina niin silloin varmaan haluaa ja tykkää tehdä kaikkea heidän kanssaan yhdessä, jos taas kuten minä pitää työkavereita vain ihmisinä joiden kanssa tehdään töitä niin asia on eri.

Olen ihminen joka haluaa pitää omat asiansa ominaan eikä minua liioin kiinnosta muiden tekemiset; lomanvietot, lasten tai lastenlasten puuhat ym. Töissä tehdään töitä ja työajan ulkopuolella vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa joista pidän ja jotka ovat läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Töissä tehdään töitä ja työajan ulkopuolella vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa joista pidän ja jotka ovat läheisiä.

Kyse onkin varmaan siitä, missä paikoissa voi tutustua niihin ihmisiin, joista pitää ja jotka ovat läheisiä. Jotkut tutustuvat niihin ihmisiin työpaikoillaan. Voisihan sinullekin käydä niin, että joku ystäväsi tulisi työpaikallesi. Tuskin kohtelisit häntä kuten muita kollegoitasi, vai kohtelisitko? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä tehdään töitä ja työajan ulkopuolella vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa joista pidän ja jotka ovat läheisiä.

Kyse onkin varmaan siitä, missä paikoissa voi tutustua niihin ihmisiin, joista pitää ja jotka ovat läheisiä. Jotkut tutustuvat niihin ihmisiin työpaikoillaan. Voisihan sinullekin käydä niin, että joku ystäväsi tulisi työpaikallesi. Tuskin kohtelisit häntä kuten muita kollegoitasi, vai kohtelisitko? 

Ei tässä ketjussa kyse ole siitä, missä voi tutustua ihmisiin.

Mulla on parhaat työkaverit. Pari kertaa vuodessa tehdään jotain porukalla.

Työnteko on paljon mukavampaa ja tehokkaampaa kun on hyvä meininki talossa.

En mäkään tykkää jatkuvista keskeytyksistä mutta hyvä juttu työn lomassa piristää.

Nauru on hyväksi.

Riippuu varmaan ihan hirveesti millainen työpaikka on. Esim. me ollaan hoitsuja pienessä ryhmäkodissa ja kyllä ilmapiiri on tuhat kertaa parempi kun tunnetaan toisemme hyvin, joka tulee sen kautta että puhutaan omista asioistammekin. Jos tehtäis pelkästään työtä niin olishan se tosi tylsää ja kuluttavaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä tehdään töitä ja työajan ulkopuolella vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa joista pidän ja jotka ovat läheisiä.

Kyse onkin varmaan siitä, missä paikoissa voi tutustua niihin ihmisiin, joista pitää ja jotka ovat läheisiä. Jotkut tutustuvat niihin ihmisiin työpaikoillaan. Voisihan sinullekin käydä niin, että joku ystäväsi tulisi työpaikallesi. Tuskin kohtelisit häntä kuten muita kollegoitasi, vai kohtelisitko? 

Ei tässä ketjussa kyse ole siitä, missä voi tutustua ihmisiin.

Miksei ole? Tuossa edellä joku (sinä?) sanoi, että työajan ulkopuolella vietetään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joista pidetään. Jos ei koskaan suostu puhumaan työkaverille mitään henkilökohtaista, niin silloin ei voi tietää, olisiko hän joku, josta voisi pitää. 

Ja ei, minä en ole käskemässä ketään ystävystymään työkavereiden kanssa. Kirjoitin kommentin 4, jossa tunnustin kuuluvani itse enemmänkin niihin työpaikan epäsosiaalisiin. Ymmärrän kuitenkin sen verran, että ilman tutustumista kenestäkään ei voi tulla läheistä. 

Jos jo ennakkoon päätät, ettet koskaan halua tietää mitään työkavereistasi, niin voit miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että jos joku sinun nykyisistä ystävistäsi olisikin joskus ollut työpaikallasi, niin he eivät nyt sitten olisikaan ystäviäsi. 

Riippuu paljon työkavereista. Esim. minua ei kiinnosta hengailu liian nuorien kollegoiden kanssa, kun viihdyn paremmin oman ikäisteni tai vanhempien kanssa. Joten jätän työhön liittymättömät jutustelut ja kaiken vapaa-ajan toiminnan suosiolla väliin ellei löydy tarpeeksi tasokasta eli aikuista seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä tehdään töitä ja työajan ulkopuolella vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa joista pidän ja jotka ovat läheisiä.

Kyse onkin varmaan siitä, missä paikoissa voi tutustua niihin ihmisiin, joista pitää ja jotka ovat läheisiä. Jotkut tutustuvat niihin ihmisiin työpaikoillaan. Voisihan sinullekin käydä niin, että joku ystäväsi tulisi työpaikallesi. Tuskin kohtelisit häntä kuten muita kollegoitasi, vai kohtelisitko? 

Ei tässä ketjussa kyse ole siitä, missä voi tutustua ihmisiin.

Miksei ole? Tuossa edellä joku (sinä?) sanoi, että työajan ulkopuolella vietetään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joista pidetään. Jos ei koskaan suostu puhumaan työkaverille mitään henkilökohtaista, niin silloin ei voi tietää, olisiko hän joku, josta voisi pitää. 

Ja ei, minä en ole käskemässä ketään ystävystymään työkavereiden kanssa. Kirjoitin kommentin 4, jossa tunnustin kuuluvani itse enemmänkin niihin työpaikan epäsosiaalisiin. Ymmärrän kuitenkin sen verran, että ilman tutustumista kenestäkään ei voi tulla läheistä. 

Jos jo ennakkoon päätät, ettet koskaan halua tietää mitään työkavereistasi, niin voit miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että jos joku sinun nykyisistä ystävistäsi olisikin joskus ollut työpaikallasi, niin he eivät nyt sitten olisikaan ystäviäsi. 

Olemme selvästi kovin erilaisia ihmisiä! En minä halua ystävystyä työkavereiden kanssa, käyn töissä jotta voin rahoittaa elämäni ja se elämä on muualla kuin töissä.

Ilmeisesti yleinen (?) ajatus on se, että aina pitää ottaa se mahdollisuus huomioon, että joku ihminen voikin olla kiva ja mukava ja näin pitää käyttää aikaa ja vaivaa tutustuakseen ko ihmiseen. Että ystäviä pitää saada aina vaan lisää ja lisää? Mitäs jos on jo sen verran ystäviä mitä tarvitsee ja joiden kanssa ehtii olla ja joiden ilot ja murheet pystyy kuuntelemaan oikeasti kiinnostuneena? Minun mielestäni oikea ystävyys on sitä, että on aina aikaa ja halua kuunnella mitä ystävällä on sanottavana ja jos näitä ystäviä on läjäpäin niin eihän sitä pysty oikeasti tekemään.

Olen voinut huonosti sellaisissa työpaikoissa, missä työkaverit ovat yksityisyydestään kiinni pitäviä tosikkoja. Pahinta on, jos he ovat jollekin toiselle tosi ystävällisiä ja heittävät läppää, mutta minun kanssani voivat puhua vain työasioista. Sitten on vielä utelijat, jotka kyselee ummet ja lammet, mutta eivät avaudu vastavuoroisesti itse mistään.

Työ on sen verran kuormittavaa, että en suostu olemaan töissä kiusaajien tai muuten ylimielisten kanssa. Varsinkin, jos työyhteisö on pieni, niin huono ilmapiiri pilaa ihan kaiken ja työtä on kurja ja ikävä tehdä.

Olen sen verran erakko että en seurustele töissä, enkä myöskään vapaalla. Tykkään olla kotonani omissa oloissani; saan siitä voimaa.

Sitten jaksaa taas painaa duunissa seuraavan viikon.

Vierailija kirjoitti:

Olen voinut huonosti sellaisissa työpaikoissa, missä työkaverit ovat yksityisyydestään kiinni pitäviä tosikkoja. Pahinta on, jos he ovat jollekin toiselle tosi ystävällisiä ja heittävät läppää, mutta minun kanssani voivat puhua vain työasioista. Sitten on vielä utelijat, jotka kyselee ummet ja lammet, mutta eivät avaudu vastavuoroisesti itse mistään.

Työ on sen verran kuormittavaa, että en suostu olemaan töissä kiusaajien tai muuten ylimielisten kanssa. Varsinkin, jos työyhteisö on pieni, niin huono ilmapiiri pilaa ihan kaiken ja työtä on kurja ja ikävä tehdä.

Voi jeesus sentään. Taasko saadaan käännettyä asia kiusaamiseen? Se on kiusaamista ettei välttämättä halua olla sen kummemmin tekemisissä kollegoiden kanssa? Mielestäni juuri tuo asenne (sosiaalisuuden vaatimus) on sitä työilmapiirin myrkyttäjää.

Onhan se aina kiva jos on samanhenkistä porukkaa töissä ja voi välillä jutella mukavia, mutta kyllä ne työt pitäisi pystyä myös hoitamaan. Pari työkaveria tykkää höpistä mukavia niin paljon että jää työt hoitamatta. Sitten valittavat esimiehelle että on liikaa töitä, ei ehdi kaikkea tekemään. Ehtisi jos jättäisi juttelut vähemmälle ja höpöttäisivät asiansa esim. lounaalla jonne menevät yhdessä. Lisään vielä että tykkään itsekin jutella työn lomassa mutta ehdin silti hoitaa työni.

Vierailija kirjoitti:

Työnteko on paljon mukavampaa ja tehokkaampaa kun on hyvä meininki talossa.

Minulle se hyvä meininki tarkoittaa sitä, että saa myös keskittyä ihan vain työntekoon, jos haluaa. Ei kaikkien tarvitse olla kavereita keskenään. Minua nyt vain ei pomon lapsen ripijuhlat kiinnosta pätkän vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä tehdään töitä ja työajan ulkopuolella vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa joista pidän ja jotka ovat läheisiä.

Kyse onkin varmaan siitä, missä paikoissa voi tutustua niihin ihmisiin, joista pitää ja jotka ovat läheisiä. Jotkut tutustuvat niihin ihmisiin työpaikoillaan. Voisihan sinullekin käydä niin, että joku ystäväsi tulisi työpaikallesi. Tuskin kohtelisit häntä kuten muita kollegoitasi, vai kohtelisitko? 

Ei tässä ketjussa kyse ole siitä, missä voi tutustua ihmisiin.

Miksei ole? Tuossa edellä joku (sinä?) sanoi, että työajan ulkopuolella vietetään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joista pidetään. Jos ei koskaan suostu puhumaan työkaverille mitään henkilökohtaista, niin silloin ei voi tietää, olisiko hän joku, josta voisi pitää. 

Ja ei, minä en ole käskemässä ketään ystävystymään työkavereiden kanssa. Kirjoitin kommentin 4, jossa tunnustin kuuluvani itse enemmänkin niihin työpaikan epäsosiaalisiin. Ymmärrän kuitenkin sen verran, että ilman tutustumista kenestäkään ei voi tulla läheistä. 

Jos jo ennakkoon päätät, ettet koskaan halua tietää mitään työkavereistasi, niin voit miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että jos joku sinun nykyisistä ystävistäsi olisikin joskus ollut työpaikallasi, niin he eivät nyt sitten olisikaan ystäviäsi. 

Olemme selvästi kovin erilaisia ihmisiä! En minä halua ystävystyä työkavereiden kanssa, käyn töissä jotta voin rahoittaa elämäni ja se elämä on muualla kuin töissä.

Olemme me sikäli erilaisia, että minä ymmärrän lukemani ja sinä ilmeisesti et.

Missä mukamas kirjoitin, että haluan tutustua työkavereiden kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei töitä pysty tekemään jos samalla juoruaa.

Sehän olisi hauska asiakkaille jos vaikka kaupankassat vain juoruisi keskenään.

Sinun elämän täytyy olla ankeaa, jos et pysty kuin mustavalkoiseen ajatteluun. Eikö tosiaan ole mitään välimuotoja sille, että 'tehdään vain töitä' tai 'vain juoruillaan'.

En itsekään ole järin sosiaalinen enkä yhteisiin rientoihin osallistunut töissä ollessani, mutta kyllä minulle työkaveri saa kertoa lomamatkasta tai uudesta koiranpennusta. 

Kyllä tietenkkin kahvilla ja syömässä ollessa eli tauoilla, mutta nämä tyypit jotka tulevat työhuoneen ovenpieleen puhumaan milloin mistäkin omasta asiastaan... niin ei kiitos.