Olisipa sisko jonka kanssa pitää yhteyttä

Minulla myös, mutta veli. Oli minulle todella tärkeä isoveli ja hahmo koko lapsuuden, mutta nyt aikuisiässä ei ole kiinnostunut pitämään mitään yhteyttä. Kerran kännissä avautui että voin aina soittaa hänelle jos on tarve, mutta en ymmärrä miksi koska ei ota ikinä itse yhteyttä ja tuntuu että jos itse tuppadun kylään tai laitan viestiä niin hän vain kiusaantuu. Taisi olla siis vain kännipuhetta. Nähdään kerran vuodessa jouluna. Eipä toista voi pakottaa.

Sisko sentään on kiinnostunut vaihtamaan kuulumisia, mutta tätäkin vain pari kertaa vuodessa. Hän asuu toisella puolen suomea.

Tunnen tuskasi siis, itseä helpottaa se että on hyviä kavereita ja yksi niin läheinen ystävä, että hänet voi jo laskea siskoksi. Silti puuttuu se yhdessä koettu lapsuus, vaikka tutustuimme jo teini-iässä.

Mulla on myös kaksi siskoa joiden kanssa on etäiset välit johtuen heidän omasta käytöksestään. En halua elämääni ihmisiä joiden sanat ja teot eivät ole linjassa ; kasvokkain ollaan mielin kielin, mutta sitten saan kuulla vanhemmiltamme että mm. yhteisillä reissuilla kanssani ei olekaan ollut kivaa, kuinka paska ja piittaamaton ihminen olen, kuinka minun pitäisi olla enemmän heille hyödyksi heidän elämissään. Kumpikaan eukko ei muista edes synttäreitäni, kuulumisten kyselemisestä puhumattakaan.

En todellakaan halua olla vain pakosta tekemisissä, koska "kuuluu".

Jos sisarukset ja muut ihmiset ylipäätään eivät pidä yhteyttä niin se on itsellä peiliin katsomisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Jos sisarukset ja muut ihmiset ylipäätään eivät pidä yhteyttä niin se on itsellä peiliin katsomisen paikka.

Vice Versa.

Ei minunkaan siskoni oma-aloitteisesti juuri yhteyttä pidä. Olen itse erittäin aktiivinen, sillä tämä suhde on tärkeä minulle. Kuitenkin hän vastaa yhteydenpitooni oikein lämpimästi, joten en saa mitään tuppautumisfiiliksiä kuitenkaan.