G: Mikä on ankarin rangaistuskeinosi jos lapsi ei tottele

Mulla on 4- ja 6-vuotiaat lapset. Voivat menettää iltasadun tai namipäivän tai lempiohjelman tai voin jäädyttää heidän viikkorahansa. Pienempi meuhkaaja saattaa esim. joutua sisälle ulkoa ennen aikojaan, jos ei osaa olla kunnolla.

ja jos ei totella vielä senkään jälkeen, kannan omaan sänkyyn " jäähylle" miettimään asioita ja rauhottumaan. Yleensä totellaan jo ennen kuin kerkeää laskea kolmeen koska ei halua jäähylle..

Myöhemmin ehkä jäähy, saa nähdä.

vapaata kasvatusta ja sen tuloksia.

" Voivat menettää iltasadun tai namipäivän" on siis jonkun pahin rangaistus lapsilleen. Voi lapsiparat. Jää varmaan ikuiset traumat kun " voivat" menettää namipäivän. Tässä sitä kasvatetaan tulevaisuuden häirikköjä!

Ei saa tehdä asiaa itse (haluaa kyllä muttei vaan tee) tai sitten jotain otetaan häneltä pois (jos esim. paukuttaa pattereita lusikalla niin lusikka pois jos ei tottele).

Ihan turha laittaa jäähylle omaan huoneeseen, koska meuhkaa siellä paikat rikki. Olenkaiketi menettänyt otteeni häneen ja vakavissani aikeissa tilata ajan neuvolaan. Isäänsä tottelee (olemme siis eronneet). Hänen pahin rangaistuskeinonsa on tv:n katselukielto.

riippuen: jäähy, tehdään asia väkisin, jos ei hyvällä tai jonkin asian epääminen.



Esim. Riehuminen/karjuminen/lyöminen -> jäähy, ulkovaatteiden laittaminen pakkasella -> laitetaan ne päälle väkisin, haukutaan ruokaa tai leikitään sillä kehotuksista huolimatta -> pois ruokapöydästä.

ei se ole vapaata kasvatusta, jos lapsella on rajat. Pitäisikö hakata lapsi sinisenmustaksi ennen kuin olisi sinusta riittävä rangaistus? Minulla ei ole suuria kurinpidollisia vaikeuksia lasteni kanssa. He osaavat käyttäytyä erittäin nätisti ilman minkäänlaisia kehoituksia siihen.



Pahin ongelma heidän kanssaan on se, että joskus keskenään höpöttävät vielä sängyissään kun pitäisi nukkua. Auttaisiko siihen armoton karjuminen, unisen lapsen kiskominen nurkkaan seisomaan vai koivuniemen herran vierailu? Meillä ainakin tepsii se, että " päät tyynyyn, muuten ei..."



3

laita kakara makaamaan lattialle ja laske kylmää vettä silmien päälle. niin eiköhän tokene-

tv-kielto, herkkupäivän poistaminen ja jopa rasti/surunaama seinäkalenteriin tehoavat meillä, kun niiden suhteen ollaan systemaattisia.

Yleensä rauhoittuu jo uhkauksesta. Valot on päällä, eikä ovea tietenkään suljeta. Ei edes yritä tulla pois vaan itkee hetken lohduttomasti ja sitten niiskuttaa äitin hakemaan pois ja lupaa olla kiltisti.

Meillä vanhemmat sanoo asiaan kuin asiaan viimeisen sanan, eikä sitä olla sen kummemmin vielä kyseenalaistettu.



Tavaratakavarikko on joskus käytetty, välillä miettimään omaan huoneeseensa.



Meillä myös ne asiat tehdään, jotka on päätetty tehdä, esim. pukemiset ja riisumiset. JOs lapsi saa hepulin, niin sitten se homma tehdään vaikka kahden vanhemman voimin.

Ei sen namipäivän epäämisen EIKÄ MINKÄÄN MUUNKAAN RANGAISTUSKEINON kuulukaan aiheuttaa traumoja. Traumoja aiheuttaa nimenomaan fyysinen/henkinen väkivalta. Tiedoksi sinulle, että mainitsemasi häiriköt ovat tutkimusten mukaan useimmiten lähtöisin turvattomista, tasapainottomista ja väkivaltaisista kodeista. Eli sinuna siirtyisin namipäivän epäämiseen niistä " ankarista" rangaistuskeinoista, muuten ehkä itse olet jonakin päivänä esimerkiksi saattelemassa aikuista häirikkölastasi vankilaan.



Sitä paitsi vapaa kasvatus tarkoittaa aika pitkälle " rajattomuutta" , eli sitä että mitään ei kielletä. Se ei ole vapaata kasvatusta, että rangaistukset ovat sellaisia, joista ei jää elinikäisiä traumoja.



Vanhempi joka turvautuu väkivaltaan lastenkasvatuksessa, on huono/heikko vanhempi, jolta ei löydy sen verran aikuisen ihmisen järkeä, että osaisi selvittää erimielisyydet lapsen kanssa ihan sanallisella tasolla. Tasapainoinen aikuinen, joka tuntee lapsensa, osaa kasvattaa lapsistaan hyvin käyttäytyviä ja kunnollisia ihmisiä ilman fyysistä tai henkistä väkivaltaa.



14: Tuo on myös fyysistä väkivaltaa ja lailla kiellettyä.

Vierailija:

" Voivat menettää iltasadun tai namipäivän" on siis jonkun pahin rangaistus lapsilleen. Voi lapsiparat. Jää varmaan ikuiset traumat kun " voivat" menettää namipäivän. Tässä sitä kasvatetaan tulevaisuuden häirikköjä!

Meillä tyypilliset (ja myös ankarimmat) rangaistukset ovat juuri viikkorahan menetys, karkkipäivän menetys, ei lueta iltasatua, tietokoneellapelaamiskielto. Rangaistus on valittu kullekin lapselle sen mukaan, mikä juuri tälle lapselle tepsii parhaiten. Yhdellä jo uhkaus iltasadun lukematta jättämisestä sai lapsen toimimaan tosi kiltisti, toisella taas tietokone on selvästi tärkeämpi.

Kaikki lapseni ovat jo koululaisia. Onko heistä tullut häirikköjä? Ei todellakaan. Kaikilla on todistuksessa enemmän kymppejä kuin ysejä (eikä muita numeroita lukuaineista sitten olekaan) ja opettaja on myös aina kehunut käytöstä. Oikeastaan ainoa ongelma on siinä, että lasten kavereiden mielestä lapseni ovat liian kilttejä ja tottelevaisia. Se häiritsee kaverisuhteita jonkin verran.

Tässä muutama esimerkki:



Päiväkotiin lähtö välillä ihan kaameaa, haluaa laittaa pelkät jumppavaatteet päälle.. Ei suostu pukemaan, hakkaa ja haukkuu jos yritän väkisin, muutaman kerran pääsi karkaamaan ovesta ulos---> tuloksena myöhästyn töistä



Alkaa yleensä pienistä asioista jos joku ei mene niinkuin hän itse haluaa, laitan huoneeseen jäähylle (yläkertaan) sieltä lentää tavaroita kaaressa alakertaan ja rikkoo välillä mös veljen tavaroita---> tuloksena kaikilla paha mieli



Välillä tekis mieli antaa kunnolla remmiä ja vihan tunne on kamala kun se tulee..



Perheneuvolassa tyttö sanoo että äiti ei halaa kun on paha mieli.. Minä taas olen erimieltä ja nyt tarkkailemmekin tätä..



Tänään on ollut paha mieli 5 kertaa, kaksi kertaa kun kaveri ei leikkinyt niinkuin hän halusi, 1 kerran kun ruoka oli pahaa ja oli " pakko" syödä kun oli nälkä.. 1 kerran kun isoveli antanut katsoa kun teki läksyjä ja 1 kerran kun ulkovaatteet ovat niin rumia ettei niissä voi ulos mennä..





Näistä syistä on haukkunut minua ja sisaruksia tyhmiksi ja toivoisi että voisi asua jossain muussa perheessä. heitti nämä rumat ulkovaatteensa ulos sateeseen..



näiden jälkeen olen yrittänyt halata ja sanoa että jutellaan asioista yhdessä, huutaa vain että tyhmä äiti ja paiskoo ovia..



Mä oon niin väsynyt että en jaksa ton kanssa enää kauaa

Tietysti ruokaa ei aleta pakkosyöttää, mutta että sitten on ilman.

Minusta rangaistuksissa on olennaista se, etteä lapsi saa mahdollisuuden kasata itsensä ja ryhtyä tottelemaan. (siis ensin käskyn kuultuaan ja sitten siellä jäähypenkillä). Rangaistuksen pitäisi myös jotenkin liittyä rikokseen ja olla lapselle jotenkin oleellinen (esim. menettää jotain tärkeää.

En juuri harrasta tapahtumasta irrallaan olevia rankaisukeinoja. Ne on jotenkin niin teennäisiä ja hatusta temmattuja. Käytämme seuraamuksia. Esimerkiksi näin:

3 v kävi kielloista ja selityksistä huolimatta napsimassa siskonsa karkkipäivän herkkuja, ellei tämä pitänyt niitä kaiken aikaa täysin piilossa siis kävi ottamassa vaikka kädessä olevasta kupista tai kävi tonkimassa salaa kaappeja jne. => seuraamus, oli ottanut kolme karkkia sisko sai valita seuraavana karkkipäivänä kolme karkkia veljeltään. Jäljelle jäi yksi pieni lakun pätkä.

9 v myöhästeli kotiin tuloajoissa aina pikkuisen. En päästänyt enää kotipihaa kauemmaksi, jotta voin hakea sisälle jos ei muuten kuulu. Kaksi viikkoa vierahti näin.

6 v ei riisunut ja laittanut yöpäitaa päälle useista pyynnösitä huolimatta vaan juoksi ja riehui ympäri taloa, varasteli sisarustensa tavaroita ja villitsi muutenkin. Ei mennyt perille kauniista sanomisesta. Sanoin, kymmenen minuuttia aikaa olla pöydässä, sitten iltapala aika on ohitse. Ei ehtinyt, sai vettä hanasta jos oli jano.

Ps. siis aina sanon ensin sen seuraamuksen mitä tapahtuu jos ei mene perille puhe. Ja nämä seuraamukset on ainakin meillä erittäin tehokkaita. Eipä ole samaan asiaan tarvinnut sen koommin puuttua.

jos 3-vuotias ei tottele. on useimmiten todella tehokas keino!

3-vuotiaan tytön suosikki prinsessabarbi menee jäähylle kaapin päälle. Useimmiten kun nukkumaanmenoa ja hyppäämistä alkaa kestää yli tunnin. Aamulla saa sitten jos on mennyt nätisti nukkumaan.



6-vuotiaalle pojalle pleikkaripelikielto. Hän on itse keksinyt tämän rangaistuksen. Ei ole tarvinnut toteuttaa.



Yhden kerran karkkipäivän menetys tuli molemmille kun kävivät toistensa kimppuun pahasti.





Lempeät mutta tiukat kasvatuskeinot kunniaan, ei fyysistä tai henkistä väkivaltaa!