Lue keskustelun säännöt.
Tunnetulkkia paikalla?
06.09.2018 |
Oon tunteideni kanssa aivan sekaisin. Olen jo 45-v, mutta yhtä sekas tunteiden kanssa, kun teinityttö.
Olen eronnut 3 vuotta sitten ja eron olen omasta mielestäni käsitellyt. Uusi suhde astui kuvioihin 1,5v sitten ja eka vuosi oli ihanaa. Vuoden päästä olisin halunnut sitoutua enemmän tai mennä suhteessa eteenpäin. Olisin ollut valmis kihloihin, muuttamaan yhteen tai olisin halunnut olla paljon enemmän yhdessä.
Tämä ei kuitenkaan toteutunut ja asiasta on tullut jotenkin muuri meidän välille. Minä yritän puhua asiasta, mies vaikenee. Nyt en ole enää yrittänytkään puhua, koska koen, että se ei johda mihinkään.
Mies ainakin vakuuttelee rakkautta ja uskon, että se on totta. Oletan ainakin, että olen hänelle todella tärkeä. Mutta miten olen ruvennut itse reagoimaan..
Olen tosi onnellinen, kun ollaan yhdessä, mutta en enää jaksa nähdä vaivaa suhteen eteen. Me tehdään joka helkutin vkl samoja asioita. Nää erossa olot stressaa mua. Rupean jotenkin työntämään häntä kauemmaksi henkisellä tasolla. En enää koe ikävää samalla tavoin. Mikä pahinta, melkein petin häntä.
En tiedä mikä neuvoksi. Olen yrittänyt miettiä, mikä mulla on? Miksi tunnen näin? Olenko kyllästynyt vai pettynyt? Voiko tästä olla enää ylösnousua? Mies on kuitenkin ihana ja en haluaisi pilata suhdetta.
Nyt tunnegurut mielipiteitä, kiitos
Kommentit (11)
Te naiset olette niin tunteittenne vietävissä. Kuuntele järkeäsi ja teet sen mukaan. Tahdolla. Älä käytä tunteitasi majakkana. Tunne on hyvä renki mutta huono isäntä. Tahto on oikea isäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo keväisin olisi aika show jos tässä miehenä antaisi tunteiden viedä. Ap voisi vaikka ehdottaa jotain muuta tekemistä viikonlopuiksi ennen kuin pettää..
Sinun pitää saada mies puhumaan jotenkin.
Olen paljon nuorempi kuin sinä ja mitään kokemuksia en voi vertailla. Oma äitini erosi nelikymppisenä ja alkoi seurustella sitten uuden ihanan miehen kanssa. He ovat olleet yhdessä nyt n. 15 v ja asuneet virallisesti yhdessä vain pari vuotta, kyläilivät siis toinen toisensa luona monta vuotta ja selvästi heillä on kyseessä loppuelämän rakkaus. Voi olla nelikymppisenä miehillä ei ole enää hinkua naimisiin varsinkaan kovin nopeasti koska se on juridisesti sitovampaa ja tuskin olette enää lapsia suunnitelleet. Miksi sinulla oli noin kiire "virallistaa" suhde? Onko taustalla oma epävarmuutesi, hätiköimisestä ei usein seuraa hyvää. Voisiko sulla olla kuitenkin jotain käsittelemättömiä asioita, tietenkin voit vain ajatella että olet sellainen ihminen, että nuo asiat on elinehtoja, mutta onko niillä oikeasti teillä niin kiire.
Tuo "melkein petin" kuulostaa siltä, ettet ehkä olekaan niin tasapainoinen kuin luulet. Toivottavasti asiat selkenee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää saada mies puhumaan jotenkin.
Täytyy vielä yrittää. Se on vaan niin vaikeeta, kun mies vaikenee, eikä oikein sano mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon nuorempi kuin sinä ja mitään kokemuksia en voi vertailla. Oma äitini erosi nelikymppisenä ja alkoi seurustella sitten uuden ihanan miehen kanssa. He ovat olleet yhdessä nyt n. 15 v ja asuneet virallisesti yhdessä vain pari vuotta, kyläilivät siis toinen toisensa luona monta vuotta ja selvästi heillä on kyseessä loppuelämän rakkaus. Voi olla nelikymppisenä miehillä ei ole enää hinkua naimisiin varsinkaan kovin nopeasti koska se on juridisesti sitovampaa ja tuskin olette enää lapsia suunnitelleet. Miksi sinulla oli noin kiire "virallistaa" suhde? Onko taustalla oma epävarmuutesi, hätiköimisestä ei usein seuraa hyvää. Voisiko sulla olla kuitenkin jotain käsittelemättömiä asioita, tietenkin voit vain ajatella että olet sellainen ihminen, että nuo asiat on elinehtoja, mutta onko niillä oikeasti teillä niin kiire.
Tuo "melkein petin" kuulostaa siltä, ettet ehkä olekaan niin tasapainoinen kuin luulet. Toivottavasti asiat selkenee!
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Mun aikaisemmat suhteet on edenneet tosi nopeaa. Jotenkin mun on vaikea mennä puolivaloilla. Oon ehkä liian joko tai ihminen. Kaipaan miestä jakamaan myös sitä arkea.
Tuota mietin, että tämä uusi suhde on ajautumassa samaan suuntaan mihin avioliitto kaatui. Eletään kumpikin omaa elämää ja vkl yritetään yhdistää elämämme jollain tavoin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon nuorempi kuin sinä ja mitään kokemuksia en voi vertailla. Oma äitini erosi nelikymppisenä ja alkoi seurustella sitten uuden ihanan miehen kanssa. He ovat olleet yhdessä nyt n. 15 v ja asuneet virallisesti yhdessä vain pari vuotta, kyläilivät siis toinen toisensa luona monta vuotta ja selvästi heillä on kyseessä loppuelämän rakkaus. Voi olla nelikymppisenä miehillä ei ole enää hinkua naimisiin varsinkaan kovin nopeasti koska se on juridisesti sitovampaa ja tuskin olette enää lapsia suunnitelleet. Miksi sinulla oli noin kiire "virallistaa" suhde? Onko taustalla oma epävarmuutesi, hätiköimisestä ei usein seuraa hyvää. Voisiko sulla olla kuitenkin jotain käsittelemättömiä asioita, tietenkin voit vain ajatella että olet sellainen ihminen, että nuo asiat on elinehtoja, mutta onko niillä oikeasti teillä niin kiire.
Tuo "melkein petin" kuulostaa siltä, ettet ehkä olekaan niin tasapainoinen kuin luulet. Toivottavasti asiat selkenee!
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Mun aikaisemmat suhteet on edenneet tosi nopeaa. Jotenkin mun on vaikea mennä puolivaloilla. Oon ehkä liian joko tai ihminen. Kaipaan miestä jakamaan myös sitä arkea.Tuota mietin, että tämä uusi suhde on ajautumassa samaan suuntaan mihin avioliitto kaatui. Eletään kumpikin omaa elämää ja vkl yritetään yhdistää elämämme jollain tavoin. Ap
Ehdota yhteenmuuttoa.
Kun siis tapailitte alussa, kaikki meni hyvin, koska suhteen laatu oli miehelle okei kun ette asuneet yhdessä ettekä nähneet joka päivä. Sinulle tilanne oli tyydyttävä, koska kuvittelit sen ajan myötä johtavaan yhdessä asumiseen, joka olisi sinun toiveesi.
Sitten kun toiveesi ei toteutunutkaan, rupesti painostamaan miestä ja hän meni kipsiin. Sinä olet sen jälkeen kokenut että kiintymyksesi mieheen on vähentynyt ja olet jo katsellut uutta miestä.
Sinulle näyttää siis tärkeintä olevan se, että sinulla olisi kuka tahansa mies tukena ja turvana 24/7 ja kun tämä mies ei sitä sulle heti luvannut, aloit varautua uuteen mieheen. Ehkäpä tämä nykyinen tajuaa jotenkin että sulle ei riitä se mitä hänellä on nyt annettavaa, että et ole oikeasti kiintynyt häneen, vaan kiinnyt siihen mieheen joka antaa sinulle mitä haluat.
Sinä olet selvästi läheisriippuvainen, ilmeisesti olet elänyt kovin lyhyen aikaa elämässäsi yksin. Aika nopeasti eronkin jälkeen aloitit tämänkin suhteen eli 1,5 vuoden jälkeen. Kaipaat selvästi 24/7 toista ihmistä tueksi ja turvaksi lähellesi.
Mies on taas päinvastainen tyyppi, hänellä on enemmän halua olla yksin ja tapailla sua silloin tällöin, mikä ei miehen mielestä varmaan tarkoita etteikö olisi kiintynyt sinuun.
Teillä ei keskustelu näytä sujuvan kovinkaan hyvin, kun ette ole suhteen aikana rehellisesti puhuneet omista toiveistanne ettekä sopineet suhteellenne raameja. Ulkopäin katsellen teillä oli hyvä olla keskenänne, kiva aikuisille sopiva suhde, mutta sun vaatimukset ajoivat suhteen ojaan.
Sun kannattaa miettiä onko sulle tärkeämpää että sulla on kuka tahansa jatkuvasti vieressä vai olisiko tämä nykyinen mies kuitenkin henkilönä mukava ja että sopisitte suhteelle jonkinlainen kompromissin ja sinä opettelisit elämään itsenäisesti ja viihtymään itsesi seurassakin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan osaa kommentoida, tää ois tärkeä mulle, että sais asioita selkeytettyä. Ap