Lue keskustelun säännöt.
miten voidaan puuttua kiusaamiseen joka on ns. yleistä kuittailua?
21.11.2007 |
Lienee mahdollisuuksien rajoissa puuttua sellaiseen kiusaamiseen, jossa tietty lapsi/nuori tai joku porukka kiusaa systemaattisesti yhtä tai useampaa oppilasta. Mutta miten puututaan sellaiseen, jos vaikka suunnilleen puolet koulun oppilaista huutelee ohi kävellessään naureskellen " kommari-Pekka!" Kyseessä saattaa olla vain oppilaiden hämmennys, kun joku nuorista on selkeästi poikkeava ja hyvin erilainen. Nuorethan eivät tunnetusti siedä mitään erilaisuutta, koska ovat itse niin hukassa oman identiteettinsä kanssa eivätkä halua erottua joukosta. Tämä voi sitten purkautua eräänlaisena yleisenä huuteluna. Kiusattu voi kuitenkin ottaa nämä huutelutkin melko rankkoina, vaikka ei esimerkiksi osaisi selkeästi nimetä, kuka häntä kiusaa. Hän on vain tottunut siihen, että aina jossain mölistään, kun hän kulkee ohi. miten tähän puututaan??
Kommentit (3)
yleiseen keskusteluun käytöstavat yleisestikin. sitten voidaan parantaa oppilaiden itsetuntoa, jotta ei tarvitse huudella. Sitten erilaisuuteen tutustuminen ja yleinen erilaisuuden hyväksymiseen tähtäävä työ. Opon, kuviksen, terveystiedon tunneilla ym. voidaan tehdä itsetuntemukseen tähtääviä harjoitteita- ihan tunteiden tunnistamisesta lähtien.
Kaikki nämä toimet voidaan toteuttaa, mikäli opettaja/ koulu on oppilaslähtöisesti suuntautunut. Tosin aina on joukossa niitä opettajia, jotka keskittyvät vain opettamiseen (kasvatushan kuuluu muille). Nykymaailmassa nuo vanhakantaiset opettajat kyllä tuppaavat jäämään alakynteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se pelkkä puhuttelu ei riitä, mutt amuitakin keinoja ON.
Koska niillä voidaan tosiaan puuttua myö näkymättömään kiusaamiseen, syrjimiseen ja " kuittailuun" .
puuttumisen ja kiusaamisen kieltämisen LISÄKSI ON YKSI HYVÄ KEINO: RYHMÄYTTÄMINEN
Minua kiusattiin koko peruskoulu- ja lukioaika. Opettajat ja rehtorit puuttuivat ihan kiitettävästi asiaan ja saivat slevimmän väkivallan pysymään aisoissa. Väkivallan ja tavaroiden varastelun tai piilottamisen lisäksi jää kuitenkin usein sen jatkuva syrjiminen ja näkymättömäksi tai arvottomaksi tekeminen, johon opettajien on vaikea puuttua, koska, kuten tälläkin palstalla monet sanovat: " ei voi pakottaa leikkimään kaikkien kanssa" .
Siihenkin ON kuitenkin olemassa keino. Ei voi pakottaa, mutta VOI houkutella. Opettaja voi järjestää koko luokan aktiviteetteja, esimerkiksi näytelmiä, tarinanluontiharjoituksia, jne, joissa myös ne kiusatut saavat huomaamatta esitellä parempia puoliaan. Opettajan tehtävä näissä on pitää huolta, että koko luokka todella toimii ryhmänä, eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Se on mahdollista, koska kyseessä on kouluharjoitus, ei vapaa-aika eikä välitunti eikä mikään vapaaehtoiseen ryhmiinjakautumiseen perustuva juttu. Näin myös sitä kiusattua ja syrjittyä totutaan pitämään joukon jäsenenä ja syrjiminen vähenee muutenkin. Kun asia on edennyt jonkin aikaa, voidaan edetä haastavampiin harjoituksiin, esim yhteisiin retkiin ja tempauksiin. Ne ovat haastavampia koska opettajan on niissä vaikeampi vahtia ryhmäytymistä ja vahtimatta voi pahimmillaan käydä niin, että ne vain vahvistavat kiusaajien keskinäistä ryhmäytymistä ja työntävät kauemmas sitä syrjittyä, jolloin tilanne pahenee: ei siis koskaan retkiä ensi alkuun
Toinen asia on ryhmätyöt: Jos luokalla näyttää olevan kiusaamista tai edes epäilet sitä, älä koskaan salli vapaata ryhmätöihin jakautumista. Niistä on tuloksena se että joku jää ihan yksin tai se että joku pakotetaan tekemään kaikkien muidenkin työt. Kun itse jaat luokkaasi ryhmiin, älä koskaan pane kiusattua ja kiusaajaa samaan parityöhön tai pieneen ryhmään, älä myöskään kiusaajia samaan ryhmään. Pane sekä kiusaajat että kiusattu sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tasoittavat heidän vaikutustaan.
Vasta lukiossa oli törmäsin yksi opettaja, joka hallitsi nämä keinot ja sai minutkin liitttyä jotenkuten joukkoon. Näitä keinoja minä käytän nyt kun olen opettaja - opetan aikuisia, mutta samat keinot tepsivät silti. Toivoisin myös, että näitä opetettaisiin opettajankoulutuksessa, mutta ilmeisesti ei opeteta, sillä omienkaan lasteni opettajat eivät ole näitä positiivisen vaikuttamisen keinoja hallinneet.