Deittailu. Onko listallasi puolisoehdokkaan suhtautuminen heikompiin?

TODELLAKIN, empatiakyky ts. rakkaudellisuus joka säteilee moneen on TÄRKEIN asia ihmisessä yleisestikin - saati sitten puolisossa.

Itse olen dumpannut miehiä ihan vaan sen vuoksi, että ovat puhuneet heikommista epäempaattiseen ja erittäin rumaan sävyyn.

Itse utsin tuota empatiakykyä miehessä kyselemällä perheestä. Perhekeskeinen ja perheensä (siis sukunsa) parissa viihtyvä mies, joka ei karsasta vaikka siskonsa erityislasten vahtimista tai menemästä faijansa kanssa Biltemaan auttamaan auton varaosien ostossa on myös yleensä empatiakykyinen muuten. 

Kannattaa myös kysellä välit äitiin ja entisiin tyttöystäviin (onko jälkimmäisistä erottu sovussa vai miten). 

Ja tietysti ihan yleisesti: empatiakykyinen mies muistaa kysellä sun vointia, jos vaikka kerrot että sulla on pää kipeä/menkkakipuja/löit varpaasi tuolinjalkaan. 

Minulla ei ole mitään listaa, mutta mieheni teki minuun vaikutuksen ensitapaamisellamme juuri siinä kohtaa, kun hän jäi auttamaan erästä ulkopuolista ihmistä hädässä (myöhemmin kävi ilmi, ettei siinä suurempaa hätää sitten ollutkaan, mutta sitä ei voinut tapahtumahetkellä tietää).

Oli aikanaan ykkösenä. Ei ole koskaan tarvinnut katua, mies on ollut hyvä puoliso ja isä ja pysynyt rinnalla läpi vakavan sairauden, kirjaimellisesti lihavina ja laihoina aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Oli aikanaan ykkösenä. Ei ole koskaan tarvinnut katua, mies on ollut hyvä puoliso ja isä ja pysynyt rinnalla läpi vakavan sairauden, kirjaimellisesti lihavina ja laihoina aikoina.

Leffoissa tämä on juonessa usein, esim katselin uudelleen Gilbert Grapen, ja Becky ihastuu häneen juuri kun mies puhuu Arnien vesitornista alas. Deittipalstoilla tämä ominaisuus loistaa kumminkin poissaolollaan, samoin täällä av-palstalla "pakkomielteet" koskevat laatikkopäitä ja rahaa ja muuta, omasta mielestä parisuhteen kannalta tosi triviaalia juttua. Onko sitten niin, että pinnallisuus palkitaan, tai korkeintaan "hyvällä onnella" saattaa saada sydämeltään hyvän puolison?

Kun ensihuuma jää, rakkauden liekkiä uskoisin sytyttävän juuri tämän tai muut luonteenpiirteet, ei ulkoiset, päälleliimatut, "koulutus-ammatti-auto-talo" -tyyppiset asiat joista täälläkin jankataan.

Tässä suhteessa parjattu työtön on samalla viivalla (itse asiassa paremmalla, koska voi olla enemmän läsnäolopotentiaalia) kuin se rikas komea laatikkopääjuristi? Ap

Naisille on vain tärkeätä raha ja status. On kiva esitellä menestyvää puolisoa. Vuosien jälkeen sitten ihmetellään, että miten tässä näin kävi, kun itsetunto on palasina narsistin käsittelyn jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Oli aikanaan ykkösenä. Ei ole koskaan tarvinnut katua, mies on ollut hyvä puoliso ja isä ja pysynyt rinnalla läpi vakavan sairauden, kirjaimellisesti lihavina ja laihoina aikoina.

Miten sait selville tämän?

Olisiko onnen avain, yksi niistä, jo tässä. Kemia tietysti, ei voi olla ilman sitä.

Miksi se yksi miestyyppi on niin parjattu täällä? Skottilainen mies. (vastaukseni ei mene näköjään läpi, jos sanon sanan.)

Vierailija kirjoitti:

Naisille on vain tärkeätä raha ja status. On kiva esitellä menestyvää puolisoa. Vuosien jälkeen sitten ihmetellään, että miten tässä näin kävi, kun itsetunto on palasina narsistin käsittelyn jälkeen.

Minulle ei ole koskaan ollut, ja tietääkseni olen nainen.

Tunnen kyllä yhden tällaisen, jolle oli kotona opetettu että "voi itkeä mersussakin". Kaveripiiri halveksui häntä TÄMÄN piirteen takia.

Ap

On tärkeä, tietyin poikkeuksin. En voisi seurustella sellaisen kanssa joka haluaa tuoda koko afrikan ja lähi-idän tänne oli miten empaattinen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aikanaan ykkösenä. Ei ole koskaan tarvinnut katua, mies on ollut hyvä puoliso ja isä ja pysynyt rinnalla läpi vakavan sairauden, kirjaimellisesti lihavina ja laihoina aikoina.

Miten sait selville tämän?

Olisiko onnen avain, yksi niistä, jo tässä. Kemia tietysti, ei voi olla ilman sitä.

Miksi se yksi miestyyppi on niin parjattu täällä? Skottilainen mies. (vastaukseni ei mene näköjään läpi, jos sanon sanan.)

Kun me tavattiin - töissä, selvin päin, aikana ennen treffipalveluita - eräs suomalainen julkkis oli jatkuvasti lööpeissä. Hänen tempauksensa kielivät ongelmaisesta elämästä, mutta useimmat pyörittelivät niille silmiään tai naureskelivat. Mun mies sanoi tästä tyypistä ja hänen ympärillään vellovasta keskustelusta, että "sitä ei potkita, joka on jo maassa." Tarttui korvaan, ja kiinnostuin, koska hänen ajatusmaailmansa vaikutti niin kovin harvinaiselta. Sitä se on ollut ja on edelleen. Rakkaus vaan kasvaa vuosi vuodelta, eikä sen kanssa ole ulkonäköasioilla alun jälkeen ollut mitään tekemistä.

On. En halua mitään maailmanhalaajaa tai mököttäjää, jos puhun heikommasta aineksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aikanaan ykkösenä. Ei ole koskaan tarvinnut katua, mies on ollut hyvä puoliso ja isä ja pysynyt rinnalla läpi vakavan sairauden, kirjaimellisesti lihavina ja laihoina aikoina.

Leffoissa tämä on juonessa usein, esim katselin uudelleen Gilbert Grapen, ja Becky ihastuu häneen juuri kun mies puhuu Arnien vesitornista alas. Deittipalstoilla tämä ominaisuus loistaa kumminkin poissaolollaan, samoin täällä av-palstalla "pakkomielteet" koskevat laatikkopäitä ja rahaa ja muuta, omasta mielestä parisuhteen kannalta tosi triviaalia juttua. Onko sitten niin, että pinnallisuus palkitaan, tai korkeintaan "hyvällä onnella" saattaa saada sydämeltään hyvän puolison?

Kun ensihuuma jää, rakkauden liekkiä uskoisin sytyttävän juuri tämän tai muut luonteenpiirteet, ei ulkoiset, päälleliimatut, "koulutus-ammatti-auto-talo" -tyyppiset asiat joista täälläkin jankataan.

Tässä suhteessa parjattu työtön on samalla viivalla (itse asiassa paremmalla, koska voi olla enemmän läsnäolopotentiaalia) kuin se rikas komea laatikkopääjuristi? Ap

Siis noita laatikkopääjuristejahan ei pakota tällä palstalla kumppania etsivät naiset vaan jotkut mielenterveydeltä järkkyneet, pakkomielteiset miehet. Ei näillä mitään kosketusta tosielämän ihmissuhteisiin ole.

Mulle empaattisuus on yksi inhimillisyyden tärkeimmistä ulottuvuuksista. Vetoaa heti. Toisaalta olen huomannut, että empaattisuus on myös resurssi, jonka määrä kasvaa sitä mukaa miten hyvin itsellä asiat on. Jos itsellä ei ole asiat kovin hyvin, ei ole varaa huolehtia ja murehtia enää toisistakaan. Emotionaalisuuskin vaatii tiettyä pääomaa kuitenkin ja tyhjästä on paha nyhjäistä. (Tämä näkyy hyvin ihan palstamiesten puheissa - kun tunne-elämää ei ole, ihminen muuttuu katkeraksi, kylmäksi ja vihaiseksi.)

Mun mies on maailman kiltein ja herkin ihminen. Oikea tosimies, joka tykkää lapsista ja eläimistä ja on aina valmis auttamaan muita. Siksi mä siihen rakastuinkin.