Kohtasin ihmisen, jonka kanssa tunsin yhteyden mutta jota en voinu lähestyä
Kohtasin alkukesästä ihmisen, jonka kanssa tunsin välittömän hyvän yhteyden. Tuntui, kuin olisin tullut "kotiin". Tunne oli lämmin ja erityinen. Suorastaan, kuin olisin kohdannut sielunkumppanini. Hänelle oli helppo puhua ja katseensa vangitsi.
Kohtasin hänet tilanteessa, jossa en voinut yrittää lähestyä häntä. Muuten toki olisin vähintään heittänyt "yrityksen" ilmoille.
Ajattelin, että saisin tapahtuneen ja kyseisen henkilön pois mielestäni, mutta mitä vielä. En saa! En tiedä mitä tehdä. Tuntuisi typerältä lähestyä häntä nyt, ja sitä se myös olisi. Jos kohtasin hänet sattumalta jossain toisessa ympäristössä, ehkä voisin yrittää ottaa kontaktia. En kuitenkaan usko kohtaamisen olevan todennäköistä. Mitä tässä pitäisi oikein tehdä ;(
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Kehotan ottamaan yhteyttä. ”Moi, hassu juttu mutta jäit omituisella tavalla mieleeni”.
Parhaimmassa tapauksessa toinen tunsi samoin.
Niin, tuntuisi typerältä olla yrittämättä. Vaikka epäilen, että hän pystyisi vastaamaan samalla tavalla. Tai välttämättä vastaamaan ylipäätään. Asetelma ei ole kovin suotuisa, lääkäri-potilas.
ap
Jäät katumaan jos et vie asiaa eteenpäin.
Se on hyvän ammattilaisen merkki, että tuollainen yhteys syntyy, se kuuluu potilaan kohtaamiseen. Paljon sitä opetetaankin koulutuksessa, mutta joillakin lääkäreillä ja hoitsuilla se on parempi kuin toisilla jo luonnostaan, osaavat asettua samalle aaltopituudelle. Joskus potilaat voivat ihastua, mutta se ei ole mitään henkilökohtaista.
Onko ap siis lääkäri ja ihastus potilas.
onko ap mies vai nainen ja potilas mies vai nainen.
Mulle on käynyt sama juttu, mutta olin potilas ja toinen oli lääkäri tai SH ja tapahtui loppukesästä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt sama juttu, mutta olin potilas ja toinen oli lääkäri tai SH ja tapahtui loppukesästä.
Sama täällä. Olen nainen ja potilas, kohtaamisen "kohde" lääkärimies. Vai poika? Nuorempi kuin minä, alle 30 varmasti.
Siksi tuntuukin toivottamalta. Varmasti joka toinen naispuolinen potilas kokee hänen kohdallaan näin. Vaikkei siis mikään hurmuri kyseessä olekaan, pikemminkin aavistuksen nörtähtävän ja ujon oloinen.
Olin aistivinani hänen läsnäolossaan jotain erityistä myös. Keskustelu rönsyili ajoittain pois varsinaisesta aiheesta, juteltiin niitä näitä. Lopuksi hän kertoi siirtyvänsä jossain vaiheessa vuotta toiselle terveysasemalle töihin. Että hänet löytää sitten vastaisuudessa sieltä. Varmasti rutiinijuttu mainita asia, mutta sai silti mielikuvitukseni laukkaamaan villisti. Huoh.
Ehkä toivoa olisi, jos kohtaisin hänet jossain muussa ympäristössä. Olisiko asiatonta lähestyä muuten? Uskoisin. Random kohtaaminen muualla tuntuu yhtä epätodennäköiseltä kuin lottovoitto.
ap
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvän ammattilaisen merkki, että tuollainen yhteys syntyy, se kuuluu potilaan kohtaamiseen. Paljon sitä opetetaankin koulutuksessa, mutta joillakin lääkäreillä ja hoitsuilla se on parempi kuin toisilla jo luonnostaan, osaavat asettua samalle aaltopituudelle. Joskus potilaat voivat ihastua, mutta se ei ole mitään henkilökohtaista.
Niin, tätä vähän pelkäsin.
ap
Taas? Ruukaako sulle käydä näin useinkin mukavien mieslääkäreiden kanssa? Muutama kuukausi sitten oli lähes identtinen aloitus ja on ollut aiemminkin...
Ja nro 6:lle: minkälainen ihminen ei tiedä onko käynyt lääkärillä vai hoitajalla?
Ihan normia. Mulle on käynyt usein noin just mieslääkäreiden kanssa. Olen muuten niin kylmien ja epäempaattisten miesten ympäröimä, joten kai sitä alkaa heti haihattelemaan, jos joku on vähänkin ystävällinen, auttavainen ja empaattinen. En ole mihinkään toimenpiteisiin milloinkaan näiden ihastumiseen perusteella ryhtynyt, mutta on kiva ajatella että toisenlaisiakin miehiä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Taas? Ruukaako sulle käydä näin useinkin mukavien mieslääkäreiden kanssa? Muutama kuukausi sitten oli lähes identtinen aloitus ja on ollut aiemminkin...
Ja nro 6:lle: minkälainen ihminen ei tiedä onko käynyt lääkärillä vai hoitajalla?
Mikä juttu? Saisko linkkiä? Kävisin mielelläni lukemassa vertaistuen vuoksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan normia. Mulle on käynyt usein noin just mieslääkäreiden kanssa. Olen muuten niin kylmien ja epäempaattisten miesten ympäröimä, joten kai sitä alkaa heti haihattelemaan, jos joku on vähänkin ystävällinen, auttavainen ja empaattinen. En ole mihinkään toimenpiteisiin milloinkaan näiden ihastumiseen perusteella ryhtynyt, mutta on kiva ajatella että toisenlaisiakin miehiä on olemassa.
Juuri tämä! Mulla prikuulleen sama tilanne. Kylmiä ja epäempaattisia miehiä ympärillä. Heti haksahdan, kun olen empaattisen ja lämpimän ihmisen kanssa tekemisissä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Taas? Ruukaako sulle käydä näin useinkin mukavien mieslääkäreiden kanssa? Muutama kuukausi sitten oli lähes identtinen aloitus ja on ollut aiemminkin...
Ja nro 6:lle: minkälainen ihminen ei tiedä onko käynyt lääkärillä vai hoitajalla?
Aina ei lääkärilläkään ole valkotakki päällä. Esim. leikkurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas? Ruukaako sulle käydä näin useinkin mukavien mieslääkäreiden kanssa? Muutama kuukausi sitten oli lähes identtinen aloitus ja on ollut aiemminkin...
Ja nro 6:lle: minkälainen ihminen ei tiedä onko käynyt lääkärillä vai hoitajalla?
Aina ei lääkärilläkään ole valkotakki päällä. Esim. leikkurissa.
Kehotan ottamaan yhteyttä. ”Moi, hassu juttu mutta jäit omituisella tavalla mieleeni”.
Parhaimmassa tapauksessa toinen tunsi samoin.