Suomi on yhä luokkayhteiskunta ja vahvimmin se näkyy koulutuksessa

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Ihan mielelläni olisin akateemisesta koulutuksestani "huolimatta" menestynyt, koska kuitenkin lääkäri-opettajaperheestä olen lähtöisin. No, kiva tietää, että joillekin se on helpompaa.

Olen akateemisesta suvusta, ja jätin lukion kesken. Totta, en ole menestynyt johtuen juurikin suomalaisesta tavasta arvottaa muodolliset tutkinnot ja tittelit elämää korkeammalle. Onneksi kukaan ei voi ottaa minulta pois lukutaitoa ja uteliaisuutta, vaikka sitäkin kovasti koulumaailmassa opettajien toimesta yritettiin nujertaa.

En arvota ihmisiä jonkun naurettavan tutkinnon perusteella, ja niillä leijujat ovat vastenmielistä, ja aavistuksen keskinkertaistakin porukkaa.

Suomi ei ole "yhä" luokkayhteiskunta vaan taas luokkayhteiskunta.

Tasa-arvoisuus tuli, oli ja meni.

Ei näytä ei. Meillä on suvussa tosi paljon duunariperheiden akateemisia lapsia, ainakin 6 ekojen serkkujen puolelta ja pikkuserkuissa en pysy perässä. Lisäksi muutama noiden vanhemmista on hommannut akateemisen tutkinnon.

Surullista.

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Olipa kerran kolme perhettä, kaikille annettiin samanlainen pelto ja talo. Ensimmäisellä perheellä oli paljon rahaa, joten he ostivat laadukasta siemenviljaa ja kunnon auran. Toisella perheella ei ollut niin paljon rahaa, joten he ostivat tavallista siemenkauraa ja aurankin he hankkivat käytettynä. Mutta viimeisellä perheellä oli vain hyvin vähän rahaa, siksi laskivat tarkoin että riittää jos he ostavat huonompaa siemenviljaa ja kuokkivat pellon itse rakentamilla kuokillaan. Kevät meni, kesä kuluis ja niin viimein tuli syksy. Kuka heistä menestyi parhaiten ja sai mielestäsi suurimman sadon?

Kappas, kun mä en ole huomannut aateliston nousua... Tietääkseni Suomessa pääsee yhä omilla ansioillaan kouluihin eikä ole koulumaksujakaan. Tasa-arvoinen yhteiskunta ei tarkoita, että jokaisella olisi samanlaiset mahdollisuudet kaikkeen. Toiset ovat akateemisesta perheistä joilla on varaa maksaa kaikki opiskelusta ja tukea lasta, toiset ovat rikkinäisistä alkoholistiperheistä, mutta tämä ei liity yhteiskunnan eri arvoisuuteen. Jos esimerkiksi Aalto ylipistoon pääsisivät vain ne, joilla on varaa maksaa 50k€ lukukausimaksuja vuodessa niin sitten voisin lähteä mukaan tuohon valitukseen "yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen".

Miten yhteiskunnan pitäisi mielestänne olla tasa-arvoisempi?

Sille nyt vaan ei voi mitään jos duunarivanhemmat eivät kannusta jälkikasvuaan opiskelemaan. Tämä ei ole yhteiskunnan syytä. Meidän suku oli ennen täynnä duunareita, mutta kun lapsille iskostettiin päähän, että fiksut ja ahkerat pärjää ihan missä vaan (ja tehtii selväksi, että juuri he ovat fiksuja ja ahkeria), niin nyt meillä on 80 % nuorista valmistunut yliopistosta.

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Suomi ei ole "yhä" luokkayhteiskunta vaan taas luokkayhteiskunta.

Tasa-arvoisuus tuli, oli ja meni.

Ei luokkayhteiskunta ole teollostumisen myötä minnekkään kadonnut, se on vain muuttanut muotoaan ja järjestäytynyt uudelleen uusiin yhteiskuntaluokkiin. Näiden luokkien välisiä eroja pyrittiin pehmentämään sillä kaikkien vihaamalla verotuksella ja tulonsiirrolla, ja samoin yhteiskunnan rake teita on pyritty muuttamaan lainsäädännöllä miin että liikkuvuus näiden yhteiskuntaluokkien välillä olisi joustavampaa ja helpompaa. Yksi tälläinen ratkaisu on kaikille ilmainen perusopetus.

Tämän opin Suomalaisen peruskoulun yhteiskuntaopin tunnilla vuonna 2010. Mutta mitä sinulle on ihmeessä opetettu?

Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä ettei yhteiskuntaluokasta toiseen pysty liikkumaan helposti tai lainkaan. Varsinkaan ylöspäin. Suomessa se ei pidä paikkansa, sillä aivan yhtälailla duunarin lapset voi hakea ja päästä yliopistoon. Kukaan ei kysy perhetaustaa missään vaiheessa.

Periytyviäkin ominaisuuksia on ihmisillä, oletko tietoinen? Kuten esimerkiksi älykkyys. Akateemisissa perheissä myös arvostetaan koulutusta ja osataan tukea lasta opinnoissa. Tää on niin turhaa jankkausta että miksi köyhän lapsia ei ole yliopistoissa. Mahdollisuudet on Suomessa olemassa ja se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kappas, kun mä en ole huomannut aateliston nousua... Tietääkseni Suomessa pääsee yhä omilla ansioillaan kouluihin eikä ole koulumaksujakaan. Tasa-arvoinen yhteiskunta ei tarkoita, että jokaisella olisi samanlaiset mahdollisuudet kaikkeen. Toiset ovat akateemisesta perheistä joilla on varaa maksaa kaikki opiskelusta ja tukea lasta, toiset ovat rikkinäisistä alkoholistiperheistä, mutta tämä ei liity yhteiskunnan eri arvoisuuteen. Jos esimerkiksi Aalto ylipistoon pääsisivät vain ne, joilla on varaa maksaa 50k€ lukukausimaksuja vuodessa niin sitten voisin lähteä mukaan tuohon valitukseen "yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen".

Miten yhteiskunnan pitäisi mielestänne olla tasa-arvoisempi?

Tuota minäkin ihmettelen. Pitäsikö lapset pistää sisäoppilaitoksiin, ettei vanhempien tausta vaikuttaisi tulevaisuuteen?

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Suomi ei ole "yhä" luokkayhteiskunta vaan taas luokkayhteiskunta.

Tasa-arvoisuus tuli, oli ja meni.

Ei pidä paikkaansa. Kaikilla on Suomessa mahdollisuus käydä koulua. Tietysti riippuu myös kodin kannustuksesta ja miten vanhemmat arvostavat koulutusta.

Oman koulutukseni olen hankkinut maksullisen oppikoulun ja opintolainan avulla. Omalla kohdallani en joutunut koulukortteeriin, kuten monet luokkatoverit, kun koulumatkani oli vain 5 km.

Verrattuna noihin päiviin, koulutus on todella jokaisen ulottuvilla, se on kiinni vain omasta viitseliäisyydestä ja korvien välistä. Aina on helpompi syyttää muita, kuin hakea syytä laiskuuteen ihan vain peiliin katsomalla.

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Pointti on just se että ne mahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset. Varakkaiden, korkeakoulutettujen vanhempien lapsella on aivan eri lähtökohdat kuin vaikkapa jollain köyhän alkoholistiperheen lapsella. Varakkaan perheen lapsi saa vanhemmiltaan erittäin todennäköisesti ehjät ja sopivankokoiset vaatteet ja kengät, hyvän koululaukun ja penaalin, bussilipun koulumatkojaan varten, ruokaa kotona, mahdollisuuden harrastaa, lukiokirjat ja ehkä jopa vaihto-oppilasvuoden, kielikurssin ja valmennuskursseja. Köyhän perheen lapsi taas ei saa noista jutuista välttämättä mitään.

No mitä sitten? Jokaisella on kuitenkin vapaus olla ja tehdä mitä itse haluaa toisinkuin ehkä ennen.

Ovat minunkin vanhemmat ”duunareita”, mutta ei se minua ainakaan pysäytä.

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä ettei yhteiskuntaluokasta toiseen pysty liikkumaan helposti tai lainkaan. Varsinkaan ylöspäin. Suomessa se ei pidä paikkansa, sillä aivan yhtälailla duunarin lapset voi hakea ja päästä yliopistoon. Kukaan ei kysy perhetaustaa missään vaiheessa.

Ei, perhetaustaa ei kysytä mutta sillä on silti merkitystä. Pääsykokeet ovat toki kaikille samat mutta lähtökohdat niihin eivät ole. Kaksi tismalleen yhtä älykästä ja ahkeraa hakijaa voivat ihan eri asemassa keskenään jos toinen on rikkaasta perheestä ja toinen vähävaraisesta.

Esim. jollain kahden juristin lapsella on

"vähän" erilaiset mahdollisuudet päästä vaikka lääkikseen kuin jollain vähävaraisen perheen lapsella. Juristivanhemmat varmaan maksavat mielellään lapselleen ensin kalliin lukiokoulutuksen ja sitten siihen päälle vielä ylihintaisen valmennuskurssin (tai valmennuskursseja) mutta vähävarainen voi joutua hakemaan amispohjalta ilman mahdollisuutta mihinkään valmennuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Pointti on just se että ne mahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset. Varakkaiden, korkeakoulutettujen vanhempien lapsella on aivan eri lähtökohdat kuin vaikkapa jollain köyhän alkoholistiperheen lapsella. Varakkaan perheen lapsi saa vanhemmiltaan erittäin todennäköisesti ehjät ja sopivankokoiset vaatteet ja kengät, hyvän koululaukun ja penaalin, bussilipun koulumatkojaan varten, ruokaa kotona, mahdollisuuden harrastaa, lukiokirjat ja ehkä jopa vaihto-oppilasvuoden, kielikurssin ja valmennuskursseja. Köyhän perheen lapsi taas ei saa noista jutuista välttämättä mitään.

Höpö höpö, Suomessa koulu on kaikille lapsille ilmainen. Peruskoulun jälkeen kaikilla on sama mahdollisuus hakea lukioon ja pyrkiä yliopistoon perheen tuloista ja taustoista huolimatta. Oma ahkeruus ja vaivannäkö palkitaan.

Kyllähän se koulussa näkyi juu, peruskoulussakin oli jo yhdeksän luokkaa käytävä.

Opiskelu on entistä yksilöllisempää – koulut järjestävät juhlia, mutta silti opiskelija voi jäädä ilman kavereita. Opintojen alussa käytännön asiat vievät huomion, mutta ystävyyssuhteiden solmiseen kannattaa uhrata aikaa. Kaverit nimittäin vaikuttavat elämäämme enemmän kuin uskoisi. https://yle.fi/uutiset/3-10373402