Miten sinä töissäkäyvä valmistaudut maanantaihin tai ensi viikkoon? Vai valmistaudutko mitenkään?
Onko jotain tiettyjä juttuja joita aina teet sunnuntaisin?
Kommentit (23)
Teen paria eri ruokaa valmiiksi jääkaappiin ja pesen kaikki pyykit mitä on. Sekä siivoan. Ja käyn ruokakaupassa. Ei tarvitse alkuviikosta hirveästi kotihommia tehdä.
Teen eväät. Kuten joka ilta seuraavaa päivää varten. Aamuherätys kun on 4.15 niin ei siinä eväitä enää koota.
kaivan poteron hyvissä ajoin valmiiksi ja menen sinne valmistautumaan. Kuivamuonaa on hankittu kanssa.
Tämä on huono palsta tuollaiselle kysymykselle, sillä tämän palstan enemmistö on työnvieroksujia ja elämäntapatyöttömiä pummeja.
Lepään, että jaksan taas väistellä muitten töitä ja tehdä omiani.
En valmistaudu, viikonloppu ei kovasti eroa arkipäivistä ruokien tai vaatehuollon suhteen, samalla rytmillä mennään.
Nyt työharjoitteluelämän (koulun työharjoittelu) aikaan otan ihan rennosti. Ei herätyskelloa, heräilen joskus yhdeksän kymmenen maissa. Saatan pestä pyykkiä, mutta yleensä ei tarvitse. Järjestelen huonettani, keittelen kahvia ja istun koulukavereiden kanssa pihalla höpöttelemässä, luen kirjoja, tai kuuntelen äänikirjaa tai musiikkia. Pakkaan trolleyn seuraavaa viikkoa varten ja iltaseitsemän maissa istun auton rattiin ja ajelen työharjoittelupaikalle 90 km päähän.
Teen rästihommia tai jos ei ole niin valmiiksi jo seuraavan viikon asioita, laitan evästä jos haluan ottaa sitä mukaan (joskus menen syömättä päivän, en hirveästi tykkää töiden lomassa syödä), katson että mukana on kaikki projekteihin tarvittava ja tsekkaan noin muutenkin, mitä kalenterissa on ensi viikolle. Onko jotain spesiaalia, mitä pitää muistaa tehdä jne.
Siivoan ja teen ison satsin ruokaa, josta riittää sitten pariksi päiväksi. Lenkki päälle, niin johan alkaa olla.
Käyn ruokakaupassa, kokkaan jonkun eväsruoan ja ainakin suunnittelen iltaruokia. Joskus valmistelen niihinkin jotain, esim. marinoin ja paistan kasan kanafileitä. Pesen pyykkiä, jos on. Poistan vanhat kynsilakat ja lakkaan kynnet.
Ihan vaan lepäilen tämän päivän. Pitkä työrupeama takana, joka kulutti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Huomenna on vapaapäivä ja teen kotityörästejä pois, helppoa kun mies on töissä ja lapset kouluissaan, niin saan rauhassa keskittyä raivaamiseen. Tiistaina huollan itseäni; käyn hierojalla ja kampaajalla. Keskiviikkona kokkaan ruokia valmiiksi ja valmistelen loppuviikkoa ja seuraavan viikon alkua muutenkin, sillä torstaina alkaa taas pitkä työputki, eikä ole takeita työpäivien pituuksista.
Mulla ei ole mitään sunnuntairituaaleja, sillä sunnuntai voi olla mulla työpäivä tai vapaapäivä, eli jokainen sunnuntai on aina erilainen.
Lähinnä ahdistun siitä, että huomenna taas samaa paskaa ja että liian nopeasti meni taas viikonloppu.
Erakoidun sunnuntain (tai itse asiassa koko viikonlopun), että jaksaa taas esittää normaalia ihmistä työviikon.
Teen vuorotyötä, joten voi osua mille päivälle vaan se, että vapaat loppuu ja työputki alkaa. Pesen pyykit vapailla ja saatan tehdä jotain ruokaa isomman satsin. Muuten en valmistaudu erityisemmin, silloin on kivempaa, jos vapaitten jälkeen työt alkaa iltavuorolla, silloin viimeinen vapaapäivä on jotenkin rennompi.
Vilkaisin kalenteria ysiltä kokous ja sitä ennen haluun hoitaa yhden työjutun. Joten klo 8-8.30 menen konttorille.
Lepäilen ja koitan olla miettimättä työviikkoa. Tökkii.
Hyvin harvoin on vapaata viikonloppua tai edes kahta vapaata peräkkäin, mutta vapaapäivän olen aina yksin koska en enää kestä ihmiskontakteja työn lisäksi ja yritän olla ajattelematta sitä että huomenna on taas työpäivä (työviikko) edessä ja joutuu esittämään supermukavaa, iloista, hymyilevää ja puheliasta asiakaspalvelijaa.
Lataan kahvinkeittimen illalla valmiiksi, ja katson itselleni ja lapsille vaatteet valmiiksi.
Miettimällä itsemurhaa, kun ei se lottovoitto osunut taaskaan kohdalle.