Mielestäni small-talkiin ei (enää) pitäisi kuulua ”mitäs sä teet?”
”No mitäs sä teet työksesi?”, ”mitäs sinä opiskelet?” jne. tulee kaikkialla vastaan, kun tutustuu uusiin ihmisiin. Kavereiden kaverit esittäytyvät ja kysyvät sitten jopa ensimmäiseksi, mitä teen elämälläni.
Tänä päivänä tuo kysymys voi kuitenkin luoda todella kiusallisia tilanteita. On työttömyyttä, työkyvyttömyyseläkettä, pitkäaikaissairautta. Monelle on todella vaikea vastata tuohon kysymykseen, itseni mukaan lukien.
En ole keksinyt parempaa tapaa kiertää tuota kysymystä kuin vastaamalla totuuden: ”olen työkyvyttömyyseläkkeellä”. Rehellinen vastaus aiheuttaa kiusallisen hiljaisuuden ja keskustelun tyrehtymisen, mutta valehdellako pitäisi?
Noissa tilanteissa tunnen itseni luuseriksi, vaikkei tietysti pitäisi. Eihän se ole minun vikani, mutta miksi sitten kysytään? Koska opinnot ja ura on itsestäänselvyys?
Miten te muut handlaatte nuo tilanteet? Pitäisikö tuon kysymyksen tilalle keksiä tänä päivänä jotain muuta?
N28
Kommentit (7)
Tai sitten sinä vaan lakkaat keksimästä muille sääntöjä noudatettavaksi ja opettelet olemaan kiusaantumatta tilanteestasi.
Tittelin kertominen on osa esittäytymistä. Kunnon maissa titteli lukee postiosoitteessakin.
Esimerkiksi: Lääketieteen lisensiaatti Matti Virtanen, Kujakatu 8 B 10, 009832 SIVISTYSKAUPUNKI
Miten niin nykyään? Aina on ollut eläkeläisiä ja työkyvyttömiä, mikään ei ole siinä muuttunut paitsi sinun henkilökohtainen tilanteesi :-)
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten sinä vaan lakkaat keksimästä muille sääntöjä noudatettavaksi ja opettelet olemaan kiusaantumatta tilanteestasi.
Muuten hyvä, mutta se kysyjä on yleensä se joka eniten kiusaantuu, en minä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten sinä vaan lakkaat keksimästä muille sääntöjä noudatettavaksi ja opettelet olemaan kiusaantumatta tilanteestasi.
Muuten hyvä, mutta se kysyjä on yleensä se joka eniten kiusaantuu, en minä.
Ap
Miksi kukaan kiusaantuisi siitä, että sinä olet nuori työkyvytön? Luulin, että tarkoitit itseäsi kun puhuit vaikeuksista vastata. Keskustelun vaimeneminen kohdallasi vain tarkoittaa, ettei asiassa ole mitään puhumisen arvoista.
Se mitä ihmiset tekevät on yleensä kiinnostavaa. Sinun kohdallasi niin ei ole. Se ei tarkoita, että koko aihe pitäisi pudottaa small talkin piiristä pois.
Ehkä sun ap kuitenkin kannattaisi itse vastata tavanomaiseen small talkiin tavalla, joka veisi sitä eteenpäin, sen sijasta, että vaadit muilta muutoksia. Tähän sulla on kaksi vaihtoehtista tapaa.
Ensimmäinen niistä on, että kerrot, mitä TEET. Kai sinä jotenkin päiväsi kulutat? Mitä harrastat? Mitä luet, mistä olet kiinnostunut? Valitse näistä joku, mikä jotnkin liittyy siihen sinut on tuonut tähän tilaisuuteen, jossa tapasitte.
Toinen on, että jatkat heti vastakysymyksellä. Voit tähän käyttää jopa alkuperäistä vastaustasi ”minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mitä sinä teet?”
Hyviä vastauksia kyseiseen kysymykseen:
Vittuako se sinulle kuuluu.
En mitään.
Mitä milloinkin.
Nautin elämästä.