Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauanko teillä kesti sopeutua takaisin työelämään?
29.11.2007 |
Palasin neljän vuoden äitiysputken (jonka aikana tosin opiskelinkin) jälkeen töihin, haastavaan ja mielenkiintoiseen asiantuntijatyöhön.
Tehtävä on uusi, mutta organisaatio tuttu.
Mä olen ihan sekaisin!
Olen aina ollut rauhallinen, luottanut itseeni ja niin edespäin. Nyt tämä epävarmuus sekoittaa pääni, en pysty keskittymään ja aiheesta toiseen hyppääminen vetää ajatukset ihan kiertoradalle.
Järki pelaa, mutta tunne ei vielä ole tullut mukaan, en pysty nauttimaan työnteosta siten kuin haluaisin ja voisin muuten. Tää työ on ihana. Ja työkaverit myös.
Kuinka kauan tää sopeutumisvaihe kestää..
Koska voin odottaa taas olevani oma itseni?
Kommentit (5)
Mutta kun intohimo on, se vain heilahtelee vielä kotiäiti-vaihteen kanssa jotenkin hassusti. Eli onko tää nyt se työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisprosessi omakohtaisesti koettuna, miehethän tän ilmeisesti kokee heti isyyslomalta palattuaan. Eivätkä tietty mene niin syvälle siihen kotielämään kuin kaikki päivät kotona häärätessään tulee äitinä menneeksi.
Mistä löydän sisäisen Suvi-Anne Siimekseni ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te toimitte tässä identiteettikriisissä, kuinka tätä vois työstää?
Samaten minä huomasin, että oli hirveä tarve pitää jotenkin varavoimia varastossa, enkä halunnut revitellä kuten ennen.
Kyllä se tasapaino siitä sitten vähitellen löytyy!
Ja minä olen kyllä sinällään tehnyt lasten jälkeen vain parempaa jälkeä ja oppinut paremmin esim. kieltäytymään jne. eli työnteko on monessa suhteessa ollut sillä lailla nautittavampaa.
3
Työt olen hoitanut tehokkaammin ja todella hyvin, mutta juuri motivaation puute/ intohimottomuus on vaivannut. Olen kyllä pystynyt suhtautumaan työhöni rauhallisemmin, joka ei ole ollut minun kohdalla huono asia. Olen melko impulsiivinen luonteeltani.
Kai se on minun kohdalla ollut sitä että minun on vaikea sulattaa sitä että joku muu hoitaa lastani. Lapsi on kuitenkin se kaikkein tärkein nyt, vaikka työkin minulle tärkeää on.
Alue: Aihe vapaa
kummankaan lapsen jälkeen, mutta minulta katosi motivaatio. Siis nyt suhtaudun työhön vain pakollisena, se ei ole enää intohimo. Se voi sinullakin tykyttää taustalla. Prioriteetit on heilahtaneet, eikä työhön tunne samaa intohimoa.