Lue keskustelun säännöt.
"minä en kyllä" -vanhempi - vanha vai uusi ilmiö?
31.08.2018 |
"minä en kyllä vie lapsia harrastuksiin, menkööt itse jos haluavat"
"minä en kyllä mene vanhempainiltaan, minulla on muutakin tekemistä"
"minä en kyllä osta niitä mulkosilmäisiä elukoita lapsille vaikka kuinka haluaisivat"
"minä en kyllä anna ladata sovelluksia vaikka muillakin on"
"minä en kyllä osta mitään muotivaatteita lapsille, kulkekoot kavereiden lapsilta jääneissä romppeissa"
"minä en kyllä ala mitään luokkaretkeä tukemaan, ei kiinnosta, matkustelkoot aikuisina"
"minä en kyllä leiki lasten kanssa, enkä laula"
"minä en kyllä ala lasten läksyjä katsoa"
"minä en kyllä vastaile opettajien viesteihin tai lue wilmaa"
Onko tätä nykyään enemmän törmääkö siihen enemmän netissä? Vai onko tällainen asenne ollut ennen oikeastaan tavallista vanhemmuutta. Vai onko se vastavoima sille (melko harvinaiselle) äitilajille, joka kasvattaa luomuyrtit itse omin käsin sekä puurtaa 24/7 lasten eteen?
Kommentit (4)
Iki-ilmiö, nykyään vanhemmilta vaan lähtökohtaisesti vaaditaan enemmän osallistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ihmettelen, että jos ei ole varallisuudesta kiinni, niin miksi ei ilahduttaa omia lapsia jollakin asialla. Tai miettiä jonkin asian sallimista - eikä kieltää vain ikäänkuin mutulla ja lonkalta, "koska mä voin". Koska mä voin päättää, niin mä en osta lapselle sellaisia vaatteita kuin lapsi haluaisi. "Niinku ikinä".
En ymmärrä sitä, että paukutellaan henkseleitä typeryydellä, ymmärtämättömyydellä, laiskuudella tai ylenkatseella.
Oli kyse opiskelun, tiedon tai lukemisen puutteesta tai omiin läheisiin liittyvästä (vähäisestä) huolenpidosta - tai mistä tahansa yrittämisestä.
Eiköhän se ole ihan terve reaktio nykyiseen neuvojen, ohjeiden, sääntöjen ja saarnojen vyöryyn.