Vanhempani, ainakin toinen on tyytyjä , vaikuttaa onnettomalta ja mikä pahinta- yrittää saada minut, aikuisen lapsensa toimimaan samoin kuin hän.
Elämänhän ei kuulu olla mitään huvittelua jne. ...
Minulla menee ihan hyvin, omasta elämästään ei puhu paljoa mitään mutta minun elämästäni on kiinnostunut. Koska hei, " kuka vanhempi ei olisi?" Elämä näytttäytyy hänelle pelkkinä velvollisuuksina, ja jos se ei ole sitä muille, häntä raivostuttaa. Minua vihjaa mieleltäni vajaaksi ja sanoo että tarvitsen keskusteluapua, sillä minulla on hänen mielestään väärä ajattelumalli. Pitäisi ilmeisesti ajatella kuten hän. ps. uskoisin että "huvittelen" paljon harvemmin kuin muut ikäiseni... pelkään että elämä menee samanlaiseksi kuin hänellä. Jos alan elää, hän tuntuu kyttäävän ja kiristävän otettaan,. Nuori aikuinen olen.
Mitäs tässä?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Mitä haet aloituksellasi?
Ei tällä ollut mitään tiettyä päämäärää, kirjoitin kun ahdistaa. Yritän pitää välejä mutta pelkään että hän saa jollain tavalla epäterveen otteen elämästäni kuten aiemmin.
Kerran sanoi minusta naureskellen/tuhahdellen, että " x haluaa aina parhaimman vaihtoehdon". Eli kun kyse on jostain elämän valinnasta. No anteeksi, kuinka minun sitten täytyisi valita?
ap
En mä voi kuin rohkaista sua elämään sellaista elämää kuin haluat. Älä turhaan vänkää äitisi kanssa vaan vie keskustelua kevyempiin aiheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haet aloituksellasi?
Ei tällä ollut mitään tiettyä päämäärää, kirjoitin kun ahdistaa. Yritän pitää välejä mutta pelkään että hän saa jollain tavalla epäterveen otteen elämästäni kuten aiemmin.
Kerran sanoi minusta naureskellen/tuhahdellen, että " x haluaa aina parhaimman vaihtoehdon". Eli kun kyse on jostain elämän valinnasta. No anteeksi, kuinka minun sitten täytyisi valita?
ap
Passiivis-aggressiivinen ja ikävästi käyttäytyvä vanhempi kannattaa jättää omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Ei se meno valitettavasti tuosta yleensä parane, vaikka vuosia kuluisikin.
Tee joksikin aikaa täydellinen pesäero. Itse pidin n. kolme vuotta ja johan äitini oppi kunnioittamaan henkisiä rajojani. Tiedän tunteesi, ap.
Ap, valitettavasti asia on niin, että kaikille ihmisille ei vanhemman rooli sovi. Jotkut ihmiset kadehtivat omia lapsiaan eivätkä toivo heidän elämäänsä hyviä asioita. Ääneen sitä tällaiset vanhemmat eivät vain yleensä sano, mutta sen kyllä seurassa huomaa käytöksestä ja sanomisista.
Vierailija kirjoitti:
Ap, valitettavasti asia on niin, että kaikille ihmisille ei vanhemman rooli sovi. Jotkut ihmiset kadehtivat omia lapsiaan eivätkä toivo heidän elämäänsä hyviä asioita. Ääneen sitä tällaiset vanhemmat eivät vain yleensä sano, mutta sen kyllä seurassa huomaa käytöksestä ja sanomisista.
Hän itseasiassa oikeuttaa juuri sillä toimintansa, että hänhän on minun, aikuisen VANHEMPI.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, valitettavasti asia on niin, että kaikille ihmisille ei vanhemman rooli sovi. Jotkut ihmiset kadehtivat omia lapsiaan eivätkä toivo heidän elämäänsä hyviä asioita. Ääneen sitä tällaiset vanhemmat eivät vain yleensä sano, mutta sen kyllä seurassa huomaa käytöksestä ja sanomisista.
Hän itseasiassa oikeuttaa juuri sillä toimintansa, että hänhän on minun, aikuisen VANHEMPI.
ap
Tiedän tyypin. Oma vanhempani on samanlainen. Tuollaiseen kontrolloivaan ihmiseen joutuu tekemään henkistä pesäeroa varmaan koko loppuelämän ajan. Eli unohda ajatus läheisistä perhesuhteista. Sitä et tule suhteessa vanhempaasi saamaan, jos haluat päästä elämään omaa elämääsi omilla ehdoillasi.
Minun äitini on kohta 50 vuotta jakanut neuvojaan, miten minun pitäisi elää. Aikoinaan kysyin häneltä, että tulisinko todellakin onnelliseksi, jos eläisin 30-vuotiaana miehenä kuin 60-vuotias nainen? Silloin hän edes hetkeksi lakkasi jakamasta elämänviisauttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haet aloituksellasi?
Ei tällä ollut mitään tiettyä päämäärää, kirjoitin kun ahdistaa. Yritän pitää välejä mutta pelkään että hän saa jollain tavalla epäterveen otteen elämästäni kuten aiemmin.
Kerran sanoi minusta naureskellen/tuhahdellen, että " x haluaa aina parhaimman vaihtoehdon". Eli kun kyse on jostain elämän valinnasta. No anteeksi, kuinka minun sitten täytyisi valita?
ap
Passiivis-aggressiivinen ja ikävästi käyttäytyvä vanhempi kannattaa jättää omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Ei se meno valitettavasti tuosta yleensä parane, vaikka vuosia kuluisikin.
Käyttäydytkö itse aina moitteetomasti? Eikö tunnu yhtään kylmältä lempata läheinen elämästä?Onko empatiavajetta, kun jättäisit ylhäiseen yksinäisyyteen? Kuulostat katkeralta ja sydämettömältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haet aloituksellasi?
Ei tällä ollut mitään tiettyä päämäärää, kirjoitin kun ahdistaa. Yritän pitää välejä mutta pelkään että hän saa jollain tavalla epäterveen otteen elämästäni kuten aiemmin.
Kerran sanoi minusta naureskellen/tuhahdellen, että " x haluaa aina parhaimman vaihtoehdon". Eli kun kyse on jostain elämän valinnasta. No anteeksi, kuinka minun sitten täytyisi valita?
ap
Passiivis-aggressiivinen ja ikävästi käyttäytyvä vanhempi kannattaa jättää omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Ei se meno valitettavasti tuosta yleensä parane, vaikka vuosia kuluisikin.
Käyttäydytkö itse aina moitteetomasti? Eikö tunnu yhtään kylmältä lempata läheinen elämästä?Onko empatiavajetta, kun jättäisit ylhäiseen yksinäisyyteen? Kuulostat katkeralta ja sydämettömältä.
Ei tunnu, koska vanhempi ei ole minulle käytöksensä takia läheinen.
Itselläni on vanhempi, joka ”pitää” minusta ja haluaisi kuulua elämääni. Minulla ei ole mitään häntä vastaan, mutta ihmisenä hän on sellainen, jonka vaikutuspiiristä en koe hyötyväni. Ei kannusta menestykseen ja omien puolien pitämiseen. On vähän hankalaa ottaa etäisyyttä reilusti muuttamatta muualle, kun mitään riitaa ei varsinaisesti ole. Sukulaisille hän luotsaa sellaista mielikuvaa, että välimme olisivat tosi läheiset, mutta että toisaalta minulla on vähän hankala luonne, jota hän ymmärtämyksellä kuitenkin kestää. Todellisuudessa tulen aivan hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa, jotka haluavat kommunikoida kanssani aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haet aloituksellasi?
Ei tällä ollut mitään tiettyä päämäärää, kirjoitin kun ahdistaa. Yritän pitää välejä mutta pelkään että hän saa jollain tavalla epäterveen otteen elämästäni kuten aiemmin.
Kerran sanoi minusta naureskellen/tuhahdellen, että " x haluaa aina parhaimman vaihtoehdon". Eli kun kyse on jostain elämän valinnasta. No anteeksi, kuinka minun sitten täytyisi valita?
ap
Passiivis-aggressiivinen ja ikävästi käyttäytyvä vanhempi kannattaa jättää omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Ei se meno valitettavasti tuosta yleensä parane, vaikka vuosia kuluisikin.
Käyttäydytkö itse aina moitteetomasti? Eikö tunnu yhtään kylmältä lempata läheinen elämästä?Onko empatiavajetta, kun jättäisit ylhäiseen yksinäisyyteen? Kuulostat katkeralta ja sydämettömältä.
Appeal to hypocrisy:
-"Why do you keep eating my porridge?"
- "How about I start listing all of your bad habits?"
Kirjasta " An illustrated book of BAD ARGUMENTS".
...