CFS: 8 vuoden helvetti

Mulla on ollut vuodesta 2010 väsymysoireyhtymä. Ilmeisesti Ricketsia-bakteerin aiheuttama, joka tarttui luteiden puremista. Pystyin jo urheilemaan parina viime vuonna, mutta viime keväänä lähdin liian aikaisin flunssan jälkeen lenkille josta seurasi taas totaalinen relapsi. Kesä meni enimmäkseen sängyssä ja näyttää siltä, että syksy menee myös. Kyllähän tässä alkaa olla aika lopussa. Toisaalta taas näin vaikean sairauden kanssa on oppinut äärimmäisen kärsivälliseksi ja sinnikkääksi. Parempina vuosina kuten nuo pari edeltävää joina pystyin taas urheilemaan, ei mikään muu vastoinkäyminen tuntunut oikeastaan miltään ja hymyä oli vaikea saada pois kasvoilta. Luotan siihen, että saan taas jossain vaiheessa kokea tuota ekstaasia, mitä normaali elämä on. Kyllä se tästä taas.

Sivupointtina tätäkään sairautta ei kela tunnusta, ja lääkärit kiistelevät onko cfs:ssää(chronic fatigue syndrome) edes olemassa vai ei. Väliinputoaminen näin heikossa hapessa on todella pelottavaa ja kuluttavaa. Pelkästään Suomessa samassa tilanteessa olevia on kymmeniä tuhansia, ja diagnosoimattomia kuka tietää miten paljon enemmän. Iso osa cfs-potilaista myöskin on kirjoilla masennuspotilaina, koska masennuksen Kela hyväksyy tuettavaksi sairaudeksi. Vaihtaisin kyllä oman väsymysoireyhtymäni masennukseen milloin vain.