Eikö hautajaisissa voitaisi tansia ja iloita?

Oletko kuolema- vai hautajaishullu, vai molempia?

Yritin kuvitella tanssia ja iloa , kun oma lapseni olisi kuollut - ei onnistunut.

Kyllä mä itkisin ja surisin.

Että näinkö?

Puolisoni on englantilainen ja on jo vuosia sitten sanonut että hänen hautajaisensa eivät saa olla surun juhlat. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Tietysti kunnioittavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on englantilainen ja on jo vuosia sitten sanonut että hänen hautajaisensa eivät saa olla surun juhlat. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Tietysti kunnioittavalla tavalla.

Ihan älyttömän itsekästä kieltää muilta näiden luonnolliset tunteet ja sen mukainen toiminta

Kun kaikki vainajatkaan sitten vanhuksia joita helpompi surra ja miten onnettomuudessa sitten lapsensa menettäneet vanhemmat jotka vuoden vielä shokissa onnettomuuden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on englantilainen ja on jo vuosia sitten sanonut että hänen hautajaisensa eivät saa olla surun juhlat. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Tietysti kunnioittavalla tavalla.

Ihan älyttömän itsekästä kieltää muilta näiden luonnolliset tunteet ja sen mukainen toiminta

Jospa tarkoitus oli/on kuitenkin vaan hyvä. Eli ettei tarvitse väkisin surra hänen takiaan vaan voi pitää muistelun juhlat kiitollisuuden eikä surun kautta. Harva sellaiseen iloon/kiitollisuuteen tuossa tilanteessa kuitenkaan pystyy, sillä yleensä läheisen kuolema on niin raju ja vaikea asia. Voi siihen kuitenkin aina jollain tasolla pyrkiä, eli että olisi mielummin kiitollinen niistä vuosista jotka vainajalta sai, sen sijaan että surisi sitä mitä menetti. Ohis

Hullun leiman saat jos muut vieraat ei ajattele samoin :)

Mutta viimeisimmät hautajaiset joissa olen ollut, oli tyyliin suku kokoontuu muistelemaan menneitä, ei suremaan.

Vainajan perhe saa järjestää mieleisensä muistotilaisuuden, ei tanssia ja ilonpitoa ole laissa kielletty. Hautajaisissa nyt vaan harvemmin näkee iloista porukkaa. Moni jopa itkee. T. Hautajaisissa työskentelevä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on englantilainen ja on jo vuosia sitten sanonut että hänen hautajaisensa eivät saa olla surun juhlat. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Tietysti kunnioittavalla tavalla.

Ihan älyttömän itsekästä kieltää muilta näiden luonnolliset tunteet ja sen mukainen toiminta

Jospa tarkoitus oli/on kuitenkin vaan hyvä. Eli ettei tarvitse väkisin surra hänen takiaan vaan voi pitää muistelun juhlat kiitollisuuden eikä surun kautta. Harva sellaiseen iloon/kiitollisuuteen tuossa tilanteessa kuitenkaan pystyy, sillä yleensä läheisen kuolema on niin raju ja vaikea asia. Voi siihen kuitenkin aina jollain tasolla pyrkiä, eli että olisi mielummin kiitollinen niistä vuosista jotka vainajalta sai, sen sijaan että surisi sitä mitä menetti. Ohis

Jos pitää väkisin surra hautajaisissa, niin tuskin se ihmissuhde on ollut kovin hyvä. Tietysti riippuu todella paljon myös kuolintavasta ym. Jos on jo kaikki ehtineet prosessoida kuolemaa, voi asia olla tietysti eri.

Itsestäni tuntuis todella irvokkaalta joutua väkisin toteuttamaan vainajan viimeistä toivetta ilojuhlien merkeissä parin viikon jälkeen kun olisin menettänyt läheisen esim. traagisessa ja traumaattisessa onnetomuudessa tai henkirikoksen uhrina.

Perinteisesti hautajaisissa ollaan kirkossa surun murtamia ja muistotilaisuudessa jo muistellaan ja nauretaankin.