Jos toinen on yksin viihtyvä erakkoluonne

Ei välttämättä ellei suhteen ekstrovertimpi osapuoli jatkuvasti kutsuisi kaverilaumaa kylään. 

Ei tuhoon tuomittu mutta edellyttää molemmilta halua ja kykyä kompromisseihin. Itse haluaisin sosiaalisen työni vastapainoksi viettää viikonloput ilman "velvoitteita" eli olla ihan kaksin kotosalla, kun taas mies yksinäisen työn vastapainoksi haluaisi vapaa-ajalla tavata sukulaisia ja ystäviä. Molemmat joudumme tekemään kompromisseja, etenkin kun mies haluaisi nimenomaan minut mukaan tapaamisiin eikä vain mennä niihin yksin. Jos rakkautta riittää niin suhde onnistuu, mutta voimia se välillä vaatii.

Kysyin asiasta pölyiseltä karttapalloltani ja se sanoi kyllä.

Mistäköhän löytäisi sellaisen naisen kuka viihtyy paljon kotona niin kuin minäkin?

Tykkäisi vaikka iltaisin ulkoilla lenkillä, mutta muuten maattaisiin sohvalla vierekkäin kahdestaan?

M27

Vierailija kirjoitti:

joka kuitenkin silloin tällöin tykkää ystävien seurasta, ja toinen ulospäinsuuntautunut, seurallinen ja ihmisistä tykkäävä, niin onko tuhoon tuomittu suhde?

Miksi olisi? Ei kai ystävien kanssa tarvitse paita-perse-kombolla olla?