Kannattaako vanha klassikko Tuulen viemää lukea?

Kannattaa.

Ja elokuva kannattaa katsoa myös.

Lue Maria Jotunin Huojuva talo.

Ehdottomasti! Upea historiakertomus mielenkiintoisen narratiivin läpi ja Scarlett aikansa normeja rikkovana, päämäärätietoisena naisena on yksi parhaiten kirjoitetuista henkilöhahmoista koskaan.

Skippaat vaan sen päälleliimatun romantiikan siitä, niin todellakin kannattaa. Mun lempikirjoja.

Kannattaa lukea, itsekin tykkäsin tosi paljon. Mutta siihen jälkikäteen tehty jatko-osa kannattaa jättää lukematta, ihan hirveää roskaa. Toivottavasti sitä ei saa edes kirjastosta.

Hyvä kirja, elokuvan juoni ei täysin noudata kirjaa.

Kevyen viihdekirjallisuuden klassikkoja.

On se ihan hyvä kirja. Toisaalta klassinen romanttinen tarina, toisaalta hyvä kuvaus kadonneesta yhteiskunnasta. Ja vaikka nykyihmisen silmissä se yhteiskunta oli moraalittomalle ja kestämättömälle pohjalle rakennettu, kirja avaa hyvin sen maailman sisäistä logiikkaa. Harva väärintekijä varmaan tietoisesti pyrkii tekemään väärin.

Lisäksi päähenkilö on naiseksi mielenkiintoinen hahmo. Tunteista piittaamaton pragmaatikko, joka suojelee omiaan kaikilla keinoilla mitä on. Ja joka ei osaa lukea muita ihmisiä lainkaan. Jossain määrin narsistinen hahmo, mutta kuitenkin hyvin samaistuttava.

Jatko-osat on harlequintasoisia.

Vierailija kirjoitti:

Kevyen viihdekirjallisuuden klassikkoja.

Kirjasta ei tee kevyttä se, että kirja on naisen kirjoittama. Sotakuvauksena se on ihan maailman huippujen rinnalla.

Loisto opus. Kannattaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirja, elokuvan juoni ei täysin noudata kirjaa.

Miten elokuva eroaa kirjasta?

Kannattaa lukea, mutta historiankirjoituksena sitä ei kannata ottaa.

Kannattaa lukea.Margaret Mitchellin ensimmäinen ja ainoa teos.

Faktakuvausten taso hyvä,oikeaa ajankuvaa,myös rakkautta tarvitaan.Miksi se pitäisi ohittaa????

Mutta,mutta....yhteen juttuun kannattaa suhtautua varauksella.Mitchel on kuvannut orjien aseman O´Harojen Tarassa suhteellisen hyväksi ja "vapaaksi".Saattoihan se sitäkin olla,eiväthän kaikki valkoiset isännät ja emännät olleet julmureita,mutta tuo orjien myönteinen elämä on tässä korostettu.

Mammy kodinhengettärenä komentaa Scarlettia,mitä saa syödä ja mitä ei,ja koska,ja miten saa pukeutua.

Peter-setä karjuu Melanielle kun tämä on keskustellut kurtisaanin kanssa.

Musta hovimestari patsastelee mittapuvussaan tällättynä ja ylpeänä.

Pikku-Prissy juoksee äiti-Ellenin perässä ompelulipas kädessä.

Varmaan tällaista oli myös,mutta teos saa unohtamaan kauheat pieksemiset,poltinraudalla merkkaamiset,hirttämiset,raiskaamiset ym.

Kun äitini aikanaan suositteli minulle kyseistä kirjaa,hän sanoi,että ei noilla orjilla nyt niin kamalaa ollut.

Huolihan niistä pidettiin,eivätkä ne kaikki olisi edes halunneet vapautua.Eivät ne tienneet,mitä vapaudella tekisi.

Huoh.Äitini oli viisas ja hyvä ihminen,mutta hän oli lähes Mitchellin aikalainen ja ajatukset sen mukaiset.

Myöhemmin hän luki Setä Tuomon tuvan,eikä enää puhunut orjien onnesta.

Hah, juuri luin sen. Kirja kannattaa lukea, mutta elokuva on siirappinen versio kirjasta ja hieman jo aikansa elänyt.

Näkökanta on pääosin Etelän, niin pohjoiset joukot ovat paholaisia, republikaanit stanasta, K K Klan sankarillinen (kirjan mukaan he ojensivat vain valkoisia naisia ahdistelleita ja raiskanneita mus tia), orjuus luonnollista, koska mus tat ovat isoja lapsia, valkoiset heidän huoltajiaan, eliitin turvattu elämä luonnollista ja oikeutettua, 'sivistynyttä'. Ja suru Etelän eliitin elämäntavan tuhoutumisesta on aito. Sitä vastoin mitään aitoa myötätuntoa ei löydy intiaaneille tai orjille ja valkoinen etelän työ- ja pienviljelijäväki on wh ite tras hia - väestönosa jota Etelän eliitti ja mu sta väestö halveksii eniten.

Toisaalta Mitchell kirjoittaa Butlerin sulla   - USA:n sisällissodassa oli kyse rahasta tietenkin. Etelä sai orjatyövoimasta paljon etua, joutuihan Pohjoinen maksamaan työstä. Orjuuden lakkauttaminen saattoi Pohjoisen ja Etelän tasoihin, ja reskonstruktiolla homma viimeisteltiin. 

Etelän ja Pohjoisen juopa rotukysymyksessä muistuttaa jopa hupaisalla tavalla nykyaikaa. Scarlett kohtaa Pohjoisesta tulleita naisia, jotka kauhistelevat orjuutta ja samaan aikaan eivät halua kotiinsa mitään hirveää nge riä, OMG. Scarlett melkein loukkaantuu mus tan palvelijansa puolesta, joka tietysti kuuluu perheeseen kuin vanha, uskollinen koira, paitsi että koiralla on paremmat ruuat. Eli siinähän on a) suu -vak ki, joka vaalii ehdotonta tasa-arvoa, ja joka elää valkoisessa lähiössään, jossa ainoa erirotuinen on Nokian intialainen huippuinsinööri b) rzistinen öyhö ttäjä, jonka mielestä valkoinen rotu on aivan ylivoimainen, ja joka syö melkein kaikki sapuskansa turkki laisten kebab-paikassa, milloin ei istu viro laisen naapurin kanssa iltaa ja hauku sompp uja ja suu va kkeja.

Naisten asema. Scarlett ei paljon ajattele, hän on enemmän tekijä. Hän ei tiedosta, hän ei hallitse kokonaisuuksia, hän käyttää häikäilemättä hyväkseen kaikki ihmisiä, myös läheisiään, hän on hirveä, erittäin narsistinen ihminen, ja hän tavallaan vain ajautuu tekemään hyvää - ja teothan ratkaisevat, eivät puheet tai ajatukset? Scarlett haluaisi olla hieno, ihailtu Etelän kaunotar, mutta hän ei mahdu hienon naisen muottiin, niinpä hän ajautuu kaikkien inhoamaksi ja halveksimaksi lu tkaksi, Melanie ainoana puolustaa Scarlettia loppuun saakka. Kaamea kohtalo nars istille.

Hyvää historiallista kuvausta hävinneen osapuolen kannalta (aivan kuin Täällä Pohjantähden alla), mielenkiintoisia henkilöhahmoja - ei tiedä kumpaa inhoaisi enemmän: ällöttävää Scarlettia vai ah niiiiiin hyveellistä Melanieta. Vai onko kaikista ällöin tuo Ashley periaatteineen ja henkevyyksineen, kun pikkup ili kuitenkin niin mielellään hyväksikäyttäisi vähän, ihan pikkuisen, lapsenomaista Scarlettia? Ja Rhett Butler? Jän nämies on erimies Mitchellin mielestä ilmeisesti. Klassinen en välitä-kyynikkosankari, josta kuitenkin kehkeytyy epäitsekäs sotasankari, täydellinen iskä, tilanteiden pelastaja jne jne. Ja mies joka raiskaa vaimonsa. Romanttisella hörhöilyllä kuorrutettuna, kas kun Scarlett -kana ajattelee: 'Oi, hän vielä sentään välittää minusta'!  

Kyseessä on yhteiskunnan muutoksesta kertova kirja, missä on mukana kevyt romanttinen juoni.

Jos haluat lukea rakkauskertomuksen, jätä suosiolla väliin.

Jos haluat lukea historiaa Pohjois-Amerikan sisällissodasta, niin tämä on sinun kirjasi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirja, elokuvan juoni ei täysin noudata kirjaa.

Se elokuva on aivan jäätävää kuraa! En pystynyt katsomaan puoltaväliä pitemmälle edes, kun ärsytti niin paljon. Toivoisin, että joku keksisi nykypäivänä tehdä siitä uuden elokuvan, joka perustuisi oikeasti kirjan henkeen ja tapahtumiin.

Vierailija kirjoitti:

Jatko-osat on harlequintasoisia.

No eivät olekaan 'oikean' kirjailijan kirjoittamia.

Taas kerran ihailen tässä tyhjyyden ja jankuttamisen laaksossa tällaista äkillistä sivistyksen ja tarkan analyysin tulvaa <3

Ja kyllä, edellä mainituista syistä kirja kannattaa lukea. Elokuvasta saa visuaalista pohjaa, jos aikakauden maisemat ja tyylit eivät ole tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyen viihdekirjallisuuden klassikkoja.

Kirjasta ei tee kevyttä se, että kirja on naisen kirjoittama. Sotakuvauksena se on ihan maailman huippujen rinnalla.

Ymmärrän kyllä, että kevyenä kirjallisuudessa ei pidetä helppolukuisuuttaa, mutta sitä Tuulen viemää on, siksi yläpeukutin.