Kokemuksia parisuhde- ja/tai seksuaaliterapiasta?

Meillä on reilun kolmen vuoden parisuhde aika solmussa. Monet ongelmat liittyvät minun henkilökohtaisiin ongelmiini joten on selvää, että tarvitsen myös yksilöterapiaa. Olen parikymppisenä kolme vuotta käynytkin mutta nyt alkaa tuntua, että aika on kypsä uudelle kierrokselle.

Minulla on aika ongelmalliset suhteet vanhempiini. Viime vuosina olen tajunnut miten tunnekylmä ja usein aika painostavakin ilmapiiri kodissamme oli. Vanhempani eivät ole osoittaneet meille lapsille hellyyttä, en muista, että minulle olisi koskaan sanottu, että minua rakastetaan tai minusta ollaan ylpeitä. Olen myös aika herkkä, joten olisin erityisesti tarvinnut kannustusta ja lämpöä, sisarukseni eivät ole kokeneet tilannetta yhtä raskaasti. Sisarusteni erilainen kokemus johtuu osittain varmasti myös siitä, että olen vanhin. Äitinikin on joskus myöntänyt, että jäin liian vähälle huomiolle, kun he syntyivät. Minulla on ollut hyvin nuoresta asti olo, että joudun selviytymään itsekseni ja heikkouden näyttäminen vanhempien edessä on ollut vaikeaa. Nyt kun olen sitä kolmekymppisenä välillä yrittänyt näyttää, se ohitetaan täysin.

On pelottavaa huomata, että tekee samoja virheitä kuin oma äiti. Nyt olen sen verran syvällä suossa että haluan tosissani saada laivan kääntymään.

Haluaisin kuulla teidän kokemuksia parisuhde- ja/tai seksuaaliterapiasta. Meillä olisi todennäköisesti tarvetta kumpaankin. Miksi menitte terapiaan? Kauan kävitte? Saitteko apua? Omalla kohdallani mietin, hyödyttääkö "yhteisterapia", jos ongelmat kumpuavat selkeästi vain toisesta osapuolesta. Voitaisiinko saada apua siihen, että mies ymmärtäisi ja olisi armollisempi minun historiaani kohtaan? Vai onko järkevintä keskittyä yksilöterapiaan? Välillä epäilen, onko mahdollista edes muuttua vai olenko vain mennyt liian rikki mutta haluan uskoa parempaan ja onnellisempaan elämään...