Eilen dokkari YLE Femmalla Anna Wahlgrenista - mitä mieltä metodeista?

Olen Anna Wahlgren-fanin kasvattama. Hoitanut lapseni ihan itse minäkin.

En ole hänen kirjaansa noudattanut enkä lukenut. Tyttären kuvauksen perheestään kylläkin.

En nähnyt ko ohjelmaa, mutta mitä olen ruotsissa seurannut hänen tyttärensä kertomaa lapsuudestaan, niin aika itsekeskeisen ja lapsista välittämättömän kuvan hänestä saanut. Lapset olivat vain häntä varten, ja hänellä oli eri arvoisia lapsia, toiset suosikkeja ja toiset eivät. Punaviiniä kului ja elämä oli epätasaista. Voihan sen sanoa että elämä oli vaihtelevaa ja boheemia, mutta tyttärensä mukaan se oli pelottavaa ja ennustamatonta. Nykyään eivä ole väleissä, eikä tyttärellä ole mitään aikomusta mitenkään "antaa anteeksi" äidilleen. Hän tietää että ajatus anteeksiannosta on sikäli älytön, sillä mutsinsa ei tule koskaan pyytämään anteeksi...

Aikoinaan 80-luvulla kun sain esikoisen, lainasin kirjastosta hänen paksun raamattunsa, se oli silloin muodikasta.

En muista sainko edes kahlattua sitä läpi. Enkä muista otinko vinkkejä häneltä, epäilen kyllä sillä muistelen, että hän itse kertoi, että lapset nukkuivat yöt läpeensä ja hän voi lähteä kapakkaan etsimään uutta isää seuraavalle. Ehkä tylsästä hiljaisesta yöstä, jolloin ei puhella vaan hoidetaan vaan pakolliset on häneltä tai sitten ihan neuvolasta. Muistan myös että lapset leikkivät toisessa huoneessa, oven takana kun hän kirjoitti.

Eilisen dokumentin katsoin ja siinä on kyllä hyvä ajatus, että ihmiselle, lapsellekin, tärkeää tietää että hän on tarpeellinen, jalostaisin kyllä vähän ajatusta taaperon makkaranpaistoa pidemmälle.

Vielä epävakaampi oli kuin olin ajatellut.