Tästä syystä usein eropariskunnan yhteiset ystävät lähtevät jättävän osapuolen matkaan. Syy on ihan ymmärrettävä.

Pariskunnista yleensä toinen on ollut aluksi tuttu toisen pariskunnan miehen/naisen kanssa.

Usein näin käy. Itsekin mielummin olen iloisten ihmisten seurassa kuin kuuntelisin kerrasta toiseen jatkuvaa samaa ruikutusta

Useat suhteet päättyvät ihan muista syistä, kuin uuden kumppanin löytymisestä johtuvasta jättämisestä.

Kun kaksi aikuista ihmistä eroavat ja kaveripiirikin on aikuista, niin harvoin ajaudutaan tilanteeseen missä tarvitsee valita puolia. Joku kaveri on eronneen pariskunnan toisen puolen kanssa läheisempi ennestään, toinen taas toisen, joten luonnollisesti tällöin pidetään yhteyttä siihen läheisempään osapuoleen.

Lähtökohtaisesti elämä ei ole vain iloisia asioita ja ihmisiä. Elämään nyt sattuu kuulumaan ilot ja surut. Lisäksi kannattaa aina miettiä miltä asia tuntuisi omalta kohdaltanne. Mies jättää ja kaikki kaverit kanssa. Toivottavasti ette ole tällöin ensimmäisenä ottamassa yhteyttä ystäviinne ja valittamassa kohtaloanne.

Usein kyllä toisinpäin. Pettäjiä kartellaan.

Minä olisin se jätetty ja suurin osa ystäväpiiristä oli tullut jättäjän tuttuina.

Jostain syystä jäivät minun ystävikseni, ilmeisesti osasin olla itkemättä kokoajan eroa.

Vaikka kyllä sitäkin tein.

Minä en ole hylännyt ystäviäni, vaikka heidät jätettäisiinkin. En pidä heidän itkemistään "ruikutuksena", ja minun mielestä ystävyyteen kuuluu sekin, että saa jakaa muutakin kuin instakuvia. Kun ystäväni seurustelevat, olen toki ystävällinen heidän puolisoillensa, mutta en koskaan unohda kuka on oikeasti ystäväni. Ystäviä ei hylätä.

Tuttavuudet on sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnilla on yhteinen ystävä piiri. Yleensä toinen osapuoli on jättäjän roolissa lähtiessään uuden kumppanin matkaan, jättäen vanhan kumppanin ja jatkaessaan uuteen ja onnelliseen elämään.

miten sitten yhteinen ystäväpiiri?

On ihan luonnollista, että yhteiset ystävät jatkavat tämän jättävän osapuolen elämässä, koska se elämä on onnellisempaa. Miksi tuhlata rajallista vapaa-aikaansa kuunnellen toisen kitinää ja itkua, että "Sanna" tai "Saara" petti ja lähti sen renttuhampuusin matkaan ja jätti minut yksin?

Ehkä syyn voisikin kuunnella, mutta kun tiedetään, että se itku on pitkäaikaista, puuduttavaa ja vaivaannuttavaa. Pitää olla tukena ja päivystää puhelinta ja kuunnella, kun toista haukutaan. On ihmisen luonnollinen perustavoite pysrkiä iloiseen ja onnelliseen elämään ja se löytyy siitä eronneen pariskunnan onnellisemmasta osapuolesta eli siitä, joka lähti uuden kumppanin matkaan.

Vai tiedätkö jonkun, joka olisi tehnyt toisin?[/quote

Eli jos joku sairastuu vakavasti/menettää jonkun läheisen/tms niin tällaisia ihmisiä kartellaan kun ei haluta kuunnella ties kuinka kauan jatkuvaa ruikutusta ja tarvetta puhua..

Hienoja ihmisiä ja todellisia ystäviä?

Kyllä lähtökohtaisesti pysyisin sen ihmisen ystävänä jonka ystävä olin alunperin. Eli jos tunsin pariskunnan naisen ja hänen kauttaan tutuistuin sitten hänen puolisoonsa, olisin eron jälkeen tekemisissä tämän naisen kanssa oli hän sitten jättäjä tai jätetty.

Eiköhän sitä mennä sen puolelle, joka on läheisempi. En todellakaan usko, että kukaan valitsisi jättäkää sen takia, että hän ei sure eroa,tuohan on ihan teinimäinen ajatustapa. Ystäväpariskunnilla näkemykset voivat tietenkin mennä ristiin ja he tekevät omat ratkaisunsa omien periaatteidensa mukaan. Jos vaikka naiset ovat pitäneet yhtä ennen eroa, niin varmaan sen jälkeenkin ja miehet samoin, tai sitten he ottavat molempiin välimatkaa tai ihan mitä vain, vaihtoehtoja on monia ja ratkaisuja voi muuttaa myös myöhemmin.

Yleensä lähdetään sen "voittajan" matkaan, mutta todellinen voittajahan taitaa olla se jätetty. Hän pääsee eroon sekä paskasta puolisosta että huonosta tuttuvapiiristä. Cheers ja pitäkää tunkkinne!

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnilla on yhteinen ystävä piiri. Yleensä toinen osapuoli on jättäjän roolissa lähtiessään uuden kumppanin matkaan, jättäen vanhan kumppanin ja jatkaessaan uuteen ja onnelliseen elämään.

miten sitten yhteinen ystäväpiiri?

On ihan luonnollista, että yhteiset ystävät jatkavat tämän jättävän osapuolen elämässä, koska se elämä on onnellisempaa. Miksi tuhlata rajallista vapaa-aikaansa kuunnellen toisen kitinää ja itkua, että "Sanna" tai "Saara" petti ja lähti sen renttuhampuusin matkaan ja jätti minut yksin?

Ehkä syyn voisikin kuunnella, mutta kun tiedetään, että se itku on pitkäaikaista, puuduttavaa ja vaivaannuttavaa. Pitää olla tukena ja päivystää puhelinta ja kuunnella, kun toista haukutaan. On ihmisen luonnollinen perustavoite pysrkiä iloiseen ja onnelliseen elämään ja se löytyy siitä eronneen pariskunnan onnellisemmasta osapuolesta eli siitä, joka lähti uuden kumppanin matkaan.

Vai tiedätkö jonkun, joka olisi tehnyt toisin?

Ystävä piiri! Tämä kertookin sinusta kaiken, en jatka lukemista, en voi sietää tyhmiä, kirjoitustaidottomia ihmisiä.

Ystäväni erosi pitkästä liitostaan miehensä kanssa. Pariskunnasta oli molemmat lapsemme kummeja. Suhteessa mies löysi uuden naisen ja ystävästäni tuli se jätetty osapuoli, tosin hän ajoi eroa jopa voimakkaammin kuin mies. Olin tuntenut ystäväni jo taaperosta lähtien, joten tottakai ystäväni oli minulle läheisempi kuin tämän ex-mies, vaikka mekin olimme tunteneet jo parikymmentä vuotta.

Näemme ohimennen tämän ex-miehen kanssa ja tottakai tulemme hyvin juttuun, vaikka sain aikanaan kuulla ystävältäni hänestä todella ikäviä asioita ja oikeastaan saan kyllä vieläkin, sillä taistelu jatkuu tämän ex-parin välillä vieläkin valitettavasti. Ne asiat ovat kuitenkin heidän kahden välisiä ja eivät vaikuta meidän kaveruuteen. Ystäväni on fiksu nainen ja on hyvillään siitä, että emme hylänneet exää. Tämä mies on taas ollut helpottunut, että me olemme vielä hänenkin elämässä, onhan hän lapsemme kummisetä.

Enpä haluaisi "yhteisiä ystäviä" puolison kanssa, tuttavia voisi olla. Parempi kun omat ystävät molemmilla. Eikä varsinkaan jos tuo tarkoittaa sitä, että pariskuntien naiset kaveeraavat keskenään ja miehet keskenään. Tyyliin "akat puhuu lapsista keittiössä ja miehet juo kaljaa autotallis".

voittajan puolella on turvallisin olla

Näin minäkin tekisin, koska en halua enää tulla kurjasti kohdelluksi

Vierailija kirjoitti:

Enpä haluaisi "yhteisiä ystäviä" puolison kanssa, tuttavia voisi olla. Parempi kun omat ystävät molemmilla. Eikä varsinkaan jos tuo tarkoittaa sitä, että pariskuntien naiset kaveeraavat keskenään ja miehet keskenään. Tyyliin "akat puhuu lapsista keittiössä ja miehet juo kaljaa autotallis".

Oikeasti? Tai no joo, sinulla ei siis ole niin naista kuin ystäviäkään, joten kirjoittelet ihan mitä sattuu. Yritän ymmärtää.

Tuollaiset "miehet juo kaljaa autotallissa ja naiset puhuvat lapsista keittiössä" -illat ovat tosi kivoja välillä. Varsinkin nyt kun kaikkien lapset ovat jo isoja teinejä, niin näitä iltoja voi järjestää aina silloin tällöin.

Meillä se menee tosin niin, että valmistamme koko porukalla jotakin tosi hyvää ruokaa yhdessä, nyt olemme grillanneet meillä muutamankin kerran. Ruoan syönnin ohessa keskustelu soljuu hilpeänä, nauru raikaa ja viini virtaa. Ruoan jälkeen miehet menevät saunaan, naiset taas istahtavat kalkattamaan sohvalle tai terassille ja puhuvat ihan kaikesta mitä mieleen tulee. Äkkiä kello onkin jo paljon ja vieraat lähtevät kotiinsa taksilla.

Meidän ystäväporukassa on vain yksi pariskunta eronnut, mutta nyt tämän eronneen parin naisen uusi mukava miesystävä on sujahtanut porukkaamme jopa paremmin kuin edellinen mies. Hän löysi itselleen jo edellisen avioliittonsa aikana uuden naisen ja me emme ole oikeastaan miestä osanneet edes kaivata. Hän hävisi kuin pieru Saharaan uuden löydettyään ja jätti lapsetkin näppärästi ex-vaimolleen uuden naisen myötä.

Ystävät ovat kuitenkin yhteisiä, vain pari on ollut alunperin omia ystäviä, mutta ajan kanssa heistä on tullut ystäviä myös miehelleni.

Nosto

eron jälkeen lopetin yhteyden pidon exän perheeseen sekä kavereihin, ärsyttää kun ex pitää yhteyttää sukulaisiini sekä muutamaan kaveriin, minun kuvista on poistanut vanhat tykkäykset

Vaatii aikamoista emotionaalista sietokykyä olla petoksen ja hylkäämisen jälkeen tyyliin "okei, no vois alottaa vaikka jonkun uuden harrastuksen" :D Vanha sanonta pätee tässäkin, sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Jos ei oo valmis olemaan ystävänsä tukena vaikeena aikana, saa pärjäillä ihan itsekseen sitten kun itsekin kompastuu.